Ensijärkytyksen jälkeisiä tummelmia

                            " Minä odotan täällä tunnellissa, jossa valo kylmä hohtaa
                            Jossa pimeän koirat ulvoen tuon kirkkauden kuoron kohtaa
                            Kaikki kävi niin pian kun aina luulin, että vähitellen lähden
                            Minä katuisin vaan en tiedä kuinka, enkä edes minkä tähden"

..ja minä olin hyvin vihainen. (Laimeasti ilmaistuna, tässä olisi nyt väkevän voimasanan paikka..) Vihainen viikkotolkulla. Mielestäni ihan syystä. Mutta voihan olla, että olin vähän itsekeskeinen enkä vain tahtonut Tampereen parasta. 

Vaikka miten pyörittelin ajatusta tunnelista (ja sen rakennusvaiheesta, joka kestäisi vähintään neljä vuotta) en oikein löytänyt siitä mitään positiivista. Omalla kohdallani. "Ruuhkassa" päivittäin istuville se toki toisi helpotusta. Ehkä. Ja työllistäisihän tunnelihanke suomalaisia, parhaassa tapauksessa ihan tamperelaisia. Ehkä. Ajatuskin tunnelista ainoastaan kohotti verenpainettani..
En nyt edes ala puhua niistä rakennusfirmoista tms. (YIT, Lemminkäinen), joille tämä tunnelihanke tuo töitä ja rahulia varsin mittavia määriä. Onhan tuossa kohta Näsijärven rantaa kilometritolkulla mille rakentaa. PRKL!

(Tällä hetkellä tiedossani on, että hervantalais-firma hävisi kilpailutuksessa tuusulalais-firmalle, joten tuolla työmaalla pyörii nyt Tuusulan firman porukoita. Suomalaisia -toivottavasti. Mainittakoon tässä yhteydessä, että minulla ei ole todellakaan mitään ulkomaalaisia vastaan, hanketta vaan perusteltiin sen suomalaisia työllistävällä vaikutuksella. Muistaakseni puhuttiin kyllä jopa ihan tamperelaisista... No, Tampere - Tuusula, melkein sama. Terkkuja vaan kummeille ja serkuille! PUS ;) )

Suurimpana mörkönä (heti tunnelin jälkeen) mielessäni mylläsi juuri vuosi sitten tehty vaikea valinta. Vaihdoin ihanan, yhdeksässä vuodessa niin kovin rakkaaksi tulleen, työpaikkani (ja työyhteisön ♥) Ylöjärveltä Tampereelle.  20km:n työmatka Länsilinjoilla vaihtui 2,5km:n kävelytyömatkaksi. Onhan se pidemmän päälle järkevää valita työpaikka läheltä kotia, jos ei kerran halua muuttaa lähemmäs työpaikkaa. Tämänkin vaihtoehdon nimittäin otin huomioon, mutta koti voitti 6-0. En vain silloin vielä tiennyt tulevasta...

Vaikka miten siis pyörittelin ajatusta tunnelista ei tunnelinsuun* sijainti siitä muuttuisi. Se tulisi aina olemaan tuossa IHAN vieressä, samoin tunneli-ilman poistoputki sekä se eritasoliittymä. Niitä ei rakennusvaiheen jälkeenkään pyyhittäisi pois.

Valitanko turhasta? "Asunnon arvohan nousee tunnelin tultua." Ehkä nouseekin, mutta kun minä en mittaa kotini arvoa rahassa. Se oli se idyllisyys ja rauha, joiden perusteella asunnon ostin. Ja ne ovat nyt sitten tunnelin myötä mennyttä. Halusin tai en. Asunnon, tai oikeastaan pitäisi sanoa TUNNELIN, sijainti kun on mikä on. Hei, MINÄ olin täällä ensin!

Olen ollut yhteydessä asunnonvälittäjään ja katsellut kauempaa rivitalo-osakkeita, mutta kun tällä minun palkallani (lastentarhanopettajille lisää liksaa!!!) ei kovasti paljon suurempia asuntolainoja niin vain otella. Ja vastahan minä sen kävelymatkan työpaikalleni sain...
Paska tuuri kävi, sanoisinko. 

Että kiitos vain viimeisestä!  (Kuvan lähde: yle.fi)

 
Se taustoista, seuraavalla kerralla tunnelityömaakuulumisia! Hurraa!!

(*Toim.huom. Tunnelinsuu on harkittu yhdyssana periaatteella, että se on käsite ja lisäksi paikka: "tunnelinsuu," vrt. joen suu -Joensuu. :D)

Muistan sen kuin se olisi ollut lokakuun yhdestoista 2013 (eli taustaa blogille)

Tunneli tulisikin SUORAAN KOTINI ALLE!  Eikä siinä vielä kaikki. Myös tunnelin suu saataisi ihan tuohon talon nurkalle, n. 15 metrin päähän. Kaupantekijäisiksi vielä tunnelin poistoilmaputki -mittavaa eritasoliittymää unohtamatta. Kuulostaa kerrassaan loistavalta asialta omistusasunnon kyseiseltä alueelta muutama vuosi sitten hankkineesta.

Ostopäätöksen vanhasta puutalo-osakkeestanihan tein aikanaan nimenomaan Armonkallion (ja siis samalla nykyisen  kotini) idyllisyyden sekä huikean rauhallisen, mutta silti keskeisen sijaintinsa vuoksi. Minun pikkuinen kotini, 1904 rakennetussa puutalossa kaakeliuuneineen ja leveine ikkunalautoineen, sijaitsisi vain kilometrin päässä rautatieasemalta, mutta silti suojassa ja syrjässä kaupungin melulta ja pölyltä. Keskeinen sijainti ei toki tunnelin myötä muutu, mutta se rauha ja idyllisyys. Mennyttä. Gone with the wind. The Wind of Change, you know. Itkuhan siinä tytöltä pääsi.

         *  *  *           *  *  *           *  *  *           *  *  *           *  *  *

Kaikki alkoi jo kauan kauan, useita vuosia, sitten. Kaupungin sedät ja tädit olivat saaneet kuningasajatuksen, että Tampereelle pitäisi rakentaa tunneli. Saataisi nähkääs Rantatien ruuhkat kuriin. Näsijärven rantaan nykyisen Rantatien tilalle kaavailtiin ihastuttavia viheralueita ihmisten ja eläinten virkistyskäyttöön. Oi, aurinkoisia kesäpäiviä puistikossa kävellen, piknikkejä, perheitä pyöräretkellä, koiria temmeltämässä viheriöllä... Ja vieläpä aivan Näsijärven rannalla. Voi, mitä mahdollisuuksia!! Luonnollisesti myös asutusta alueelle kerrottiin suunniteltavan. Rantabulevardistakin puhuttiin.  
Olisihan se U-PE-AA! Rantabulevardi! Meillä täällä Tampereella. Suuren maailman meininkiä. VAU!

Asia ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen, tunneli sai osakseen myös vastustusta, luonnollisesti. Muutos aiheuttaa aina vastarintaa. Muutos pelottaa. 
Kerättiin nimiä adressiin, vaadittiin kansanäänestystä. Adressiin kertyi hyväksyttyjä nimiä yli viisi prosenttia äänioikeutetuista, mikä riitti viemään kansanäänestysaloitteen kaupunginvaltuustoon. Valtuusto päätti, ettei kansanäänestystä järjestetä. Niin. Ei järjestetty, ei.

Kaupunginvaltuustossa äänestettiin tunnelista useita kertoja. Vuosia. Hanke siirtyi ja siirtyi. (Nämä vaikeat ajat ja taloudellinen tilanne, tiedättehän.) Vuonna 2013 tuli ratkaisun paikka: Tunneli joko tulisi HETI tai valtion tukea ei enää tippuisi. Tampereen kaupunginvaltuusto päätyi kokouksessaan 16.09.2013 kello 23:19 siihen, että Tampereen Rantaväylälle tulee tunneli.   

         *  *  *           *  *  *           *  *  *           *  *  *           *  *  *

Minä olin elellyt huoletonta elämää (mitä tulee tunneliin), sillä olihan se (minustaKIN) täysin järjenvastaista, että tällaisessa taloudellisessa tilanteessa kaupunki rakennuttaisi tunnelin. Little did I know.

Syyskyuun 16. päivä päätettiin, että tunneli siis tulisi. Olin hyvin pettynyt ja vihainen. Mutta onneksi se sentään tulisi tuohon sadan metrin päähän. MISTÄ ihmeestä olin tällaisen ajatuksen päähäni saanut?! Jos totta puhutaan, en ollut ihan tarkkaa tunnelin sijaintia edes tarkastanut. Koska tunneliahan ei siis tulisi.(Voi minua höpönassua.)
Lokakuun 11. päivänä ryhdyin viimein tarkastelemaan tunnelia koskeavia asiakirjoja ja piirroksia... 


Ja nyt minä siis ajattelin kertoa teille TUNNELIELÄMÄSTÄ. Täällä tunnelinsuulla nimittäin tuulee!

(kuva verkkokauppa Zazzlen sivuilta)

linkkejä:
Rantaväylän tunneli Wikipediassa
Tampereen Rantaväylälle tulee tunneli