perjantai 29. marraskuuta 2013

Muistan sen kuin se olisi ollut lokakuun yhdestoista 2013 (eli taustaa blogille)

Tunneli tulisikin SUORAAN KOTINI ALLE!  Eikä siinä vielä kaikki. Myös tunnelin suu saataisi ihan tuohon talon nurkalle, n. 15 metrin päähän. Kaupantekijäisiksi vielä tunnelin poistoilmaputki -mittavaa eritasoliittymää unohtamatta. Kuulostaa kerrassaan loistavalta asialta omistusasunnon kyseiseltä alueelta muutama vuosi sitten hankkineesta.

Ostopäätöksen vanhasta puutalo-osakkeestanihan tein aikanaan nimenomaan Armonkallion (ja siis samalla nykyisen  kotini) idyllisyyden sekä huikean rauhallisen, mutta silti keskeisen sijaintinsa vuoksi. Minun pikkuinen kotini, 1904 rakennetussa puutalossa kaakeliuuneineen ja leveine ikkunalautoineen, sijaitsisi vain kilometrin päässä rautatieasemalta, mutta silti suojassa ja syrjässä kaupungin melulta ja pölyltä. Keskeinen sijainti ei toki tunnelin myötä muutu, mutta se rauha ja idyllisyys. Mennyttä. Gone with the wind. The Wind of Change, you know. Itkuhan siinä tytöltä pääsi.

         *  *  *           *  *  *           *  *  *           *  *  *           *  *  *

Kaikki alkoi jo kauan kauan, useita vuosia, sitten. Kaupungin sedät ja tädit olivat saaneet kuningasajatuksen, että Tampereelle pitäisi rakentaa tunneli. Saataisi nähkääs Rantatien ruuhkat kuriin. Näsijärven rantaan nykyisen Rantatien tilalle kaavailtiin ihastuttavia viheralueita ihmisten ja eläinten virkistyskäyttöön. Oi, aurinkoisia kesäpäiviä puistikossa kävellen, piknikkejä, perheitä pyöräretkellä, koiria temmeltämässä viheriöllä... Ja vieläpä aivan Näsijärven rannalla. Voi, mitä mahdollisuuksia!! Luonnollisesti myös asutusta alueelle kerrottiin suunniteltavan. Rantabulevardistakin puhuttiin.  
Olisihan se U-PE-AA! Rantabulevardi! Meillä täällä Tampereella. Suuren maailman meininkiä. VAU!

Asia ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen, tunneli sai osakseen myös vastustusta, luonnollisesti. Muutos aiheuttaa aina vastarintaa. Muutos pelottaa. 
Kerättiin nimiä adressiin, vaadittiin kansanäänestystä. Adressiin kertyi hyväksyttyjä nimiä yli viisi prosenttia äänioikeutetuista, mikä riitti viemään kansanäänestysaloitteen kaupunginvaltuustoon. Valtuusto päätti, ettei kansanäänestystä järjestetä. Niin. Ei järjestetty, ei.

Kaupunginvaltuustossa äänestettiin tunnelista useita kertoja. Vuosia. Hanke siirtyi ja siirtyi. (Nämä vaikeat ajat ja taloudellinen tilanne, tiedättehän.) Vuonna 2013 tuli ratkaisun paikka: Tunneli joko tulisi HETI tai valtion tukea ei enää tippuisi. Tampereen kaupunginvaltuusto päätyi kokouksessaan 16.09.2013 kello 23:19 siihen, että Tampereen Rantaväylälle tulee tunneli  

         *  *  *           *  *  *           *  *  *           *  *  *           *  *  *

Minä olin elellyt huoletonta elämää (mitä tulee tunneliin), sillä olihan se (minustaKIN) täysin järjenvastaista, että tällaisessa taloudellisessa tilanteessa kaupunki rakennuttaisi tunnelin. Little did I know.

Syyskyuun 16. päivä päätettiin, että tunneli siis tulisi. Olin hyvin pettynyt ja vihainen. Mutta onneksi se sentään tulisi tuohon sadan metrin päähän. MISTÄ ihmeestä olin tällaisen ajatuksen päähäni saanut?! Jos totta puhutaan, en ollut ihan tarkkaa tunnelin sijaintia edes tarkastanut. Koska tunneliahan ei siis tulisi.(Voi minua höpönassua.)
Lokakuun 11. päivänä ryhdyin viimein tarkastelemaan tunnelia koskeavia asiakirjoja ja piirroksia... 


Ja nyt minä siis ajattelin kertoa teille TUNNELIELÄMÄSTÄ. Täällä tunnelinsuulla nimittäin tuulee!

(kuva verkkokauppa Zazzlen sivuilta)



linkkejä:
Rantaväylän tunneli Wikipediassa
Tampereen Rantaväylälle tulee tunneli 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti