Asukastiedote ja muutama kuvanen

Asukastiedotteen 9.11.2015 mukaan:

Viikko 46/2015 Rantatunnelityömaalla

Santalahti:

• Liikennetunnelin edustalla poistetaan ajoittain pontteja. Työstä aiheutuu häiritsevää melua.
• Paasikivenkadun risteyssillalla ja sinne johtavalla rampilla alkaa meluesteen läpinäkyvän osan asennustyöt.

Naistenlahti:

• Naistenlahdenkadun työmaalla tehdään maaleikkausta avolouhintoja. Avolouhintojen päivittäinen työaika on ma-pe klo 7-21 ja la 7-18.
• Rauhaniementiellä alkaa vesijohdon rakentaminen. Tästä johtuen kulku Välimaankadun/Rauhaniementien liittymästä suljetaan alkuviikon aikana. Liittymä avataan uudelleen noin kahden viikon kuluttua.

Eli täällä meillä uutuutena on tuo Välimaankadun sulkeutuminenvesijohtotöiden takia (Rauhaniementien päästä) alkuviikosta. Pari viikkoa se siis kestänee.. (Asukasillassa arveltiin, että Välimaankatu olisi suljettuna n.2-3 päivää. Mutta se oli silloin se.)
Tuosta siis katkeaa kulku pariksi viikoksi:

Välimaankadulle ei pian pääse Rauhaniementieltä.
Parisen viikkoa kestää tämä "pääsemättömyys". (091115) 

Soukanlahdenkadulla oli näemmä muotteihin valuteltu jo betonia.

Soukanlahdenkadun meluesteen perustuksia. (091115)

Ja olihan minun kurkittava niitä putkia. Täyttömaata (tai mitälie onkaan) oli (minusta) taas roiskittu lisää, putkien kylkeenkin. Ja päälle...  

Putket yhä näkyvissä. Myös maata näkyvissä, enenevissä määrin. (091115)

Kuvasin muuten Kastinsillalta Naistenlahdenkadun työmaatakin, mutta se tärähti. Siis kuva. Ei sillä, on siellä työmaallakin kyllä tärähdellyt... Kuvasta tuli silti, tai ehkä juuri siksi, jotenkin...jotenkin pelottava. Sellainen, ettei mieleni ihan heti tekisi mennä tuonne käyskentelemään.

Naistenlahdenkadun työmaa, vähän tärähtäneenä. (091115)

 Näyttää kyllä vähän siltä, että puskista voi hypätä kuka tahansa milloin tahansa. Ja taivas ja kaupunki tulessa takana. Lopun alkuako tämä nyt enteilee? No, ei nyt kai sentään. Toivottavasti ainakaan.

Eilen illalla mietiskellessäni tätä kaikkea, kotiani ja asumistani täällä (lähinnä  tulevaisuudessa), huomasin yhden hyvin yksinkertaisen asian. Sen, ettei tässä oikeastaan tarvi päättää kuin yksi asia: Se, kykenenkö muuttamaan ajatusmaailmaani niin, että pystyn ja ennen kaikkea haluan yhä asua täällä, jo nyt varsin paljon muuttuneessa ympäristössä, vai enkö kykene.
Tässä nyt ei aivan pelkällä asennemuutoksella pärjätä, tämä kun ei silkka asennekysymys ole, vaikka on sillä kyllä suunnaton merkitys tässä kaikessa. Asenteella.
Kai se ratkaisu tähän kaikkeen kirkastuu mieleeni jossain vaiheessa.   


Tänään ei kuitenkaan ahista. Kun ei tarkemmin ajattele. Vielä. Mitään.

                                                -Anuliina