No ei vais. Ajattelin ensin, etten laita tänne mitään tunnelmia ennen kuin piippu on paikoillaan.. Mutta pitäähän nämä tummelmat nyt muistiin kirjata. (Kerran saa vaihtaa.) Siispä... Kun tarkemmin ajattelen, niin aika vähän tuntuu kyllä oikein miltään. Olen yllätyksekseni melkoisen ZEN. Vaikka on näitä samoja juttuja jo pyöriteltykin vaikka kuinka monta kertaa.
Aamulla katselin hetkisen tunnelimiehiä hommissaan, menin nimittäin bussilla ja siksi loikin tuolla puolen työmaakanjonia. Siellä ne aivan selvästi valmistautuivat piipun tuloon. Ajattelin, että niistä se on kai aika hienoa.
 |
| Piipun saapumista valmistellaan(?) Naistenlahdessa 24.11.2015 |
Torstaina saapuva piippu on ihan superkonkreettinen merkki tunnelin tulemisesta. Niinpä niin, just joo, ihan kuin tämä muu ympäristön muutos ei olisi... No, joka tapauksessa koko tämä tunnelihärdelli konkretisoituu nyt merkittävästi piipun saapumisen myötä. (Sitten puuttuukin enää se liikenne.)
Pihanäkymä, meidän entinen lintukotomme, tai mitä siitä nyt on enää jäljellä, tulee muuttumaan ratkaisevasti ja lopullisesti. Se meinaa kyllä hiukan kuristaa kurkkua. Täytyy myöntää.
Outoa kyllä minulla on myös vähän syyllinen olo... Siis tästä, noh, vähän kaikestahan minulla on, niin hyvässä kuin pahassa, mutta lähinnä puhun nyt piipputummelmistani.
Koska kyllä minä tiedän nämä "plussat." Että piippu on tuonut työtä suomalaisille, sekä ihmisille että yrityksille. Piipun nouseminen paikalleen on varmasti merkittävä päivä koko Rantatunnelihankkeelle, taidepiireistä ja J-E Anderssonista puhumattakaan. Heille se on hyvällä tavalla merkittävää. Joo, ymmärrän minä. Taas ainakin teoriassa.
Mutta minussa tuo piippu aiheuttaa kyllä enimmäkseen niitä sellaisia ei kovinkaan hyviä tunnelmia. Ja siitä tunnen sitten syyllisyyttä. Ettei muka saisi olla. Että pitäisi vain ymmärtää.
Mutta enhän minä tietenkään, edelleenkään, haluaisi piippua tuohon lähes talon kylkeen, kukapa haluaisi. Välillä meinaa oikein sylettää.
En osaa suhtautua siihen samoin kuin suhtautuisin esimerkiksi johonkin ympäristö- tai tilataideteokseen, en, vaikka kuinka yrittäisin. Sillä vaikka se onkin taidepiippu, se on kuitenkin tunnelin poistoilmapiippu. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ei ihan hirmuisesti kyllä ilostuta.
Torstaina nähdään miltä piippu sitten näyttää paikallaan, tässä ympäristössä.
Mitään muuta en nyt toivo kuin että se EI aiheuttaisi minussa aivan ylitsepääsemättömän negatiivisia tummelmia. Niin on vielä keinahtelevaista tämä 'haluanko oikeastaan enää edes asua täällä' -olotilani. (Nyt ei tarvisi ihan hirmuisesti keinuttaa tuota venettä. Jos saa toivoa.)
Saatan jo melkein kuvitella itseni lukemassa Aamulehdestä ylistäviä sanoja Tampereen upeista, uusista maamerkeistä. (Kommentteja tunnelijutuista olen lakannut lukemasta jo ajat sitten.) Mitkä mahtavat olla omat tunnelmani silloin... Toivotaan parasta. Tai toivotaan nyt hiukan realistisemmin, että vaikka edes siedettävät.
Tänään kotiutuessani kotipihalla näytti vielä tältä. (Piti ottaa kuva vasta huomenna, mutta huomenna pitäisi sataa. Hitusen valoisampi on kivempi "viimekuvaksi".)
 |
| Kotipihanäkymä 24.11.2015 |
Muokkasinkin hiukan 'A Man's Day vs. A woman's day' -kuvaa (tunneli)elämääni sopivaksi. Ei ole kuva varmaan edes kovin kaukana totuudesta. Se kun kuvastaa tätä elämätäni melkoisen osuvasti. Itse asiassa tunnelilla tai ilman. :D
Vähän meinaa olla välillä haasteellista, niin kovin haasteellista. Vai pitäisikö sanoa dramaattista. :D Tsihhi...
 |
| Normipäivä, ei mitään erikoista. :D |
-Anuliina
EDIT pikkusen myöhemmin: Jahas, ystäväni viestitti, että hän oli käynyt katsastamassa piiput, ne kun on yöpyneet vissiin tuolla Ylöjärvellä. Ainakin Aamulehden mukaan. Ja yrittävät olla perillä ennen aamun työmatkaliikenteen alkua. Ääks, ovat siis jo lähellä, mutta kuitenkin kaukana.
Ja lisää on aiheesta uutisoitu myöhemmin.
EDIT. aamulla 6.40: Siellä se nyt on. Sillan alla. Ääk.
 |
| "Under The Bridge", piippu Naistenlahdessa. (251115) |
Onneksi tulin lukemaan tässä tuskassani sun blogia. Kun meinaan ahistaa ja v..tuttaa ja hermostuttaa ja vaikka mitä, se piipun tulo tuohon ikkunan eteen. Mutta sulla oli taas aikas toiveikas asenne ... loppujen lopuks .... että kumpa se tarttuisi minuunkin! Kysyin jo sähköpostilla Anderssoniltakin, että mitä sen mielessä oli, kun tällaseen maisemaan ehdottaa sellasia sirkus-karamellipötköjä. Että piruillessaanko piirsi sellasen ehdotuksen ja valitsijat meni koukkuun ja valitsivat ne. En ole saanut vastausta vielä.
VastaaPoistaHuomenna taitavat nostaa sitten meidän pään piipunkin. Onniko vai ei, että en ole kotona sitä ihmettelemässä.
Toiveikas, jaa-a. Tavallaan ei ole oikein vaihtoehtoja. Tai ainahan niitä on, mutta kai minä yritän harrastaa tässä nyt jonkinlaista itsesuggestiota. Jos se vaikka toimisikin. ;)
PoistaKyllä me tuossa äsken pihalla naapuriväen kesken höpistiin ja tuijoteltiin tuota piipunpäätä, joka sillan alta pilkottaa. Huominen aiheuttanee täälläkin monenmoisia tunnelmia.
En muuten ole itsekään kotona varsinaisissa "piipunnostajaisissa", töitä on ihmisen tehtävä.
Mutta kaverini muistutti minua tänään skumppajaisista, joita joskus pilanpäiten suunniteltiin.. Hän tulee kuin tuleekin kanssani "juhlistamaan" tätä uutta alkavaa piipullista aikakautta. Hihhi. Meni siis syteen tai saveen, meillä on ainakin hilpeää täällä. :D Hyvä alku piipulliseen elämään, jos ei muuta.
Tsempit meille kaikille, molemmille puolille työmaakanjonia! Eiköhän se tästä, asioilla on tapana järjestyä. Sovitaan niin.
Mietit sitä, että tunnelimiesten mielestä piippujen tuleminen on varmaan hienoa. Voisin sanoa, että ihan varmasti onkin. Koko rakennusalalla työskentelyn hienoimpia hetkiä on ne, kun jotain konkreettista ja näkyvää saa aikaiseksi. Kun se näkyvä sitten on jotain suurta, on se sitä hienompaa.
VastaaPoistaOn mahtavaa voida osoittaa jotakin ja sanoa, että "Tuon tein". Se on hienoa vaikka olisi ollut rakentamassa vain naapurin autotallia. :D Ne piipunpystyttämisestä vastuussa olevat kypäräpäät pääsevät sanomaan niin jostain todella suuresta ja näkyvästä. Oon melkein kateellinen, ei noin isoja juttuja tehdä usein eikä kaikista ole niitä tekemään.
Se piippu on varmaan vähän kuin muumien mörkö. Suuri ja kylmä ja pelottava ja ymmärrän ettei sitä pihalleen halua. Mutta ei se sitä tahallaan ole. Toivottavasti voitte elää sovussa. :)
Minna
Joo, kyllä se käy ilmi kaikissa noissa asukasilloissakin miten innolla ne tekee noita hommia ja miten ylpeitä ne on tuloksesta. Ja niin pitää ollakin. Omasta työstä pitäisi jokaisen nauttia ja saada olla ylpeä.
Poistaja kiitos, samaa toivon minä, että me voidaan elää piipun kanssa sovussa. Uskon ja toivon. Tässä tunnelielämän melskeessä jos jossain olen oppinut myös sen, että pitää edes yrittää asennoitua optimisesti. (Joskus se on kyllä hyyyyvin vaikeaa.) Pääsee ainakin puolet vähemmällä ahistuksella.
"Hyvin toivottu ja uskottu on jo puoliksi koettu." ;)
Tässä on ahdistanut aika tavalla tämä jatkuva ympäristön repiminen ja pilaaminen, että alkaa päässä soimaan Leevi and the Leavingsin: tässä naamassa arpikin kaunistus olisi... Eli, kun mitään kaunista ei ole enää jäljellä, niin josko tuo piippu kamalassa ympäristössä ei erotu niin pahasti. Lisää väkinäistä positiivisuutta tulee tuosta Naistenlahden piipun värityksestä. Santalahden piippu valitettavasti näyttää siltä kuin olisi sinapit ja ketsupit rinnuksilla. Mutta luotan salakavalan villiviinin parantavaan voimaan, harmi kun karhunköynnös kasvaa vain kolmimetriseksi. Siinä on kasvi, josta ei eroon pääse millään!
VastaaPoistaJoo, tänään just töissä (ja pihajutuissakin täällä kotona) surkuteltiin lähimpäristön silmittömän karua ja melkeinpä kammottavaa tilaa. Vetää mielen kyllä melko matalaksi.
PoistaMietiskelin sitäkin, että kun nämä mylläykset on saatu valmiiksi, niin miten kauan kestää, että huudeille saadaan mitään vihreää? Nurmikkoa nopeastikin varmasti, ehkä pensaitakin. Mutta toivottavasti suunnitelmissa olevat puut on sitten jotain muuta kuin nuo Soukanlahdenkadun "puut".
(En edelleenkään millään kykene kuvittelemaan piippua tuohon. Sitä ei kuitenkaan tarvi enää kauan odotella. )
Tässä nyt olen koettanut kovasti punnita juuri näitä ympäristöllisiä asioita, lähinnä asuinviihtyisyyden kannalta. Tai sitä miten suuri merkitys sillä minulle on. Siis jatkossa. En kyllä odottanut ihan tällaista.
Mutta koetan nyt katsoa kaikessa rauhassa mitä tuleman pitää.