Piipun nostamista valmistellaan Naistenlahdessa. (251115) |
Santalahden Tuli -piippu on saatu tänään pystytettyä menestyksekkäästi. Rantatunnelin FB asiasta tiedotti ja kiitteli osallistujia. Samoin Aamulehdessä oli Klippi: Taiteilija Jan-Erik Andersson kertoo, miltä rantatunnelin ilmastointipiippu nyt näyttää. Haastattelun taustalla seisoo Santalahden piippu. Se näyttää minusta yllättävän pieneltä. Mutta en olekaan sitä livenä nähnyt.
Olen tietenkin iloinen Anderssonin puolesta. Haastattelussa hän kertoo piipuista, niiden ideasta ja merkityksestä. Hän mm. haluaa tuoda ympäristöön enemmän väriä ja piristystä. Hyvää energiaa ohi ajaville autoille ja pyöräilijöille. Väriä ja energiaa ihmisten elämään. Ihminen tarvitsee vähän rauhallisempaa energiaa ja sitten myös voimaa. Ja niitä Sade ja Tuli -piiput ilmentävät.
Minä pidän tuosta Jan-Erikistä. Hän on kyllä myös oikeassa noista energioista ja piristyksestä. Että niitä ihmiset tarvitsevat. Korvaan pisti kuitenkin se "ohi ajaville autoille". Nimenomaan. Nuo piiput siis ihan tarkoituksellisesti korostuvat ja erottuvat ympäristöstä, se on ollut tarkoituskin. Kaikille piippujen lähitalojen asukkaille se ei kuitenkaan välttämättä ole aivan niin yksinkertaista.
Esimerkiksi piristystä ja energioita ei välttämättä niinkään toivota suoraan olohuoneen ikkunan taakse, harmoniset tunnelmat saattaisivat olla mielekkäämmät. Se ei ole ihan sama asia kuin ohi ajellessa, jolloin se onkin varmasti oikein mukava piristysruiske. Ymmärtänette mitä tarkoitan. No, piiput varmasti jakavat mielipiteitä nyt ja jatkossakin.
Meille tänne Naistenlahteen nostetaan huomenna se mitä rauhallisempaa energiaa huokuva teos. Todella toivon, että näin on. Rauhaa ja harmoniaa tänne hälinän keskelle nimittäin kaivattaisi. Vielä en osaa sanoa juuta enkä jaata tästä Sade -piipusta. Tai en ainakaan sano. Ennen kuin näen.
Pihalla höpistiin naapurien kanssa piipuista ja seurailtiin tunnelimiesten töitähommia. Tuli vähän puhetta mm. siitä, että näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut ehkä parempi olla edes julkaisematta piippukilpailun ehdokkaita, kun kenelläkään ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään. Psykologisessa mielessä siis. Samoin meluesteessä.
Miksi mitään yleensä esitellään etukäteen, jos mihinkään ei voi vaikuttaa? Ihminen kuitenkin muodostaa oman mielipiteensä, toivoo parasta ja sitten pettyy, jos "omaa suosikkia" ei valitakaan.
Tällaiset oli tunnelmat tänään ns. "pihaparlamentissamme" (piti ihan lainata Meriläisen kerran käyttämää termiä näistä pihajutusteluistamme, se kun on melko osuva.) Ehkä mieli saattaisi olla avoimempi näille kaikille taideteoksille, jotka nyt asetetaan näkösällemme.
[Saapumisen arvoitustahan me tänne kovasti toivottiin, vaan ei saatu. (Andersson oli kyllä sitten kakkostoive.) Melutaidegalleriankaan "toive-laputukset" eivät osuneet lainkaan kohdalleen. Siksi tässä kai nyt on tavallaan vähän nihkeähköt tunnelmat.]
Joka tapauksessa jutustelusta kokonaisuudessaan jäi olo, että kyllä tästä(kin) vielä selvitään. Kiitos vaan naapuriin. ;)
Katsotaan nyt mikä on mieli huomenna, vielä ei voi tietää.
Ja niin kuin tuonne eilisen postin kommentiin jo lörpöttelin, toteutamme kuin toteutammekin kaverini kanssa huomenna (joskus pilanpäiten suunnittelemamme) skumppajaiset, juhlistamme (ilon kautta) tätä alkavaa piipullista aikakautta. Alkumetrit sillä taipaleella ainakin tullee olemaan hilpeät, jos ei muuten. ;) Hihhi.
[Tuli-piipun pystyttämisestäkin on muuten olemassa Klippi. Ja muutama muukin juttu AL:ssä, mm. piipun massiivisesta koosta.
Ylen Uutisetkin kirjoittaa aiheesta: Tampereella prosenttitaidekin on suurta: "Tulella" on korkeutta 40 metriä]
Aamulla kävelin muuten Lapintien sillan kupeesta töihin. Silta oli tämän näköinen.
Lapintien ylikulkusilta aamulla 25.11.2015 |
Kastinsillan tuolla puolen siten taas on ihan myllätyä. Nyt ymmärrän paremmin noiden bussipysäkkien väliaikaisen siirronkin.
Naistenlahdenkadulla tehdään vähän töitähommia. 251115 |
-Anuliina
EDIT torstaiaamuna klo 6.43: Nyt onkin sitten jo arkkitehdin arvio piipuista Aamulehdessä: Arkkitehti arvioi Rantatunnelin piippuja kolmesta näkökulmasta
Anuliinan arvion loppukaneetti: "Oma makuni on vahvasti kallellaan Saapumisen arvoituksen suuntaan. Makuja on monenlaisia. Ja kauneuksia."
No, iltapäivällä selviää miten meidän käy. Nyt alkaa kyllä jo jännittää. Uskaltaako sitä tänään kotiin tullakaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti