maanantai 10. lokakuuta 2016

"Kanteleen kaupungin Vuoristoilmakokeilu"

Seuraava tarina on osin fiktiota, osin se kuitenkin perustuu tositapahtumiin. Mihin tapahtumiin, sen saa kukin päätellä tahollaan. Alkuun kuvituskuva.
"Raja-arvot eivät ylity..." (jne.)
Kanteleen kaupungin Vuoristoilmakokeilu

Olipa kerran Kanteleen kaupunki ja siellä kauniin järven rannalla Ranta-Kampelan kaupunginosa, jossa sijaitsi kaupungin kaupungintalo. Kanteleen kaupunki oli edistyksellinen ja siellä uskallettiin ryhtyä tekemään merkittäviä uudistuksia ja kehityshankkeita. Yksi näistä kehityshankkeista oli "Vuoristoilmakokeilu", siinä maksimoitaisi kaupungintalon työntekijöiden "tehot" vuoristoilman avulla; Kun talon väki hengittelisi raikasta vuoristoilmaa, he voisivat  kristallinkirkkaan ja virkeän mielen avulla  tehdä kertakaikkisen loistavia päätöksiä ja ratkaisuja. Tuloksena syntyisi varmasti näinä vaikeina aikoina lisää työpaikkojakin. Tästä hyötyisivät kaikki -ja kaupunki kukoistaisi entistä enemmän. Hanke kulki nimellä "Vuoristoilmahanke -Kaupungin kasvujalusta."

Vuoristoilmahanke oli ensimmäinen laatuaan koko maassa ja lisäksi se toteutettaisi uudella Pasianssi-mallilla. Pasianssimallityöskentelyyn oli käyty tutustumassa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa sekä Mauilla. Se oli lähes riskitön ja takasi mm. aikataulussa ja budjetissa pysymisen, sillä kaikki Pasianssin osapuolet (tilaaja ja tuottajat) suunnittelivat ja toteuttivat hankkeen yhdessä. Voitot ja tappiot jaettaisi. [Kun omat rahat ja bonukset olivat kiinni näissä onnistumisissa ja aikatauluissa, ei kenelläkään olisi valtavaa hinkua viivytyksiin tai budjettiylityksiin.] Puhallettaisi yhteen hiileen. [Plussana ja kannustimena vielä heilahtaisi mukavasti bonustakin, jos kaikki sujuisi hyvin ja säästöä syntyisi. Fantastista!]

Osa kaupungintalon väestä oli riemuissaan, osa suhtautui vähän skeptisesti. Samoin oli Kanteleen kaupungin asukkaiden laita. Osa oli innoissaan, osa suhatutui hankkeeseen epäillen. Varsinkin, kun ajat eivät olleet kovin otolliset melkoisesti rahaa vieville hankkeille ja kokeiluille.

Vuoristoilmakokeilun rakennusvaiheessa kaupungintalon naapurustolle aiheutuikin hieman odottamattomia hankaluuksia. Mutta pian heillä olisi kertakaikkisen fantastinen, uusi, ainutlaatuinen kaupungintalo! Pasianssi tiedotti ja järjesti asukasiltoja runsaine kahvitarjoiluineen asukkaille, joukossa oli myös kaupungintalon henkilökuntaa, kantelelaisia kun olivat.

Hankkeen rakennusvaihe eteni suunnitelmien mukaan, mutta pian osa asukkaista ja henkilökunnasta alkoi ihmetellä muutamia epäkohtia...  Kävi nimittäin ilmi, että kun kaupungintaloon johdettaisi vuoristoilmaa, pitäisi koko henkilökunnan (hengittämä ja ulospuhaltama) poistoilma johdattaa valtuustosaliin, sillä ulos sitä ei saataisi johdettua. Pasianssi oli kyllä alkanut tutkia kaupungintalon poistoilman johdattamista ulkoilmaan, mutta koska menetelmä oli budjettiin nähden liian kallis, päätti se keskeyttää tutkimukset ja rakentaa valtuustosaliin ylimääräisen tuuletusikkunan. (Ja kun ei tarpeeksi tutkinut, niin järjestelmän toimimisestakaan ei sopivasti ollut takeita.) Siten pysyttiin budjetissa ja jos tarpeeksi usein tuuletteli, niin hengitysilman raja-arvotkaan eivät ylittyisi kokoaikaisesti, eivät ainakaan valtuustosalin viereisessä huoneessa, jossa ilmanlaadun mittauspiste sijaitsi.

Valtuustosaliin johdettaessa poistoilma poistusi varsin mittavasta suuttimesta, joka jouduttiin sijoittamaan aivan valtuustosalin valkokankaan viereen, oikeastaan osittain sen päälle. Mutta ei hätää, siitä tehtäisi taidesuutin, sitä olisi mukavampi katsella.
Lopulta (ehdottomasti vain ja ainoastaan) taiteellisin kriteerein valittu taidesuutin välkkyi tuhansissa neonväreissä. Sattumaa ja pelkästään plussaa oli se, että se oli halvin vaihtoehdoista [se budjetti nähkääs] ja helppohoitoisin.
Kilpailussa oli ollut myös sademetsäseinään verhottu suutin, huoneeseen sulautuva ja viihtyvyyttä ympärilleen luova, mutta ei sellaista voinut valita. Eihän valtuustosalissa mikään kasvaisi. Vähät viihtyisyydestä tai sademetsäkasvien ilmaa puhdistavista ominaisuuksista.
Muutama työntekijä käytti asiasta puheenvuoroja ja teki aloitteita ja kyseli osallistamisen ja kuulemisen perään, mutta ei ollut kantelelaisilla mitään sanomista asiaan, ei osallistettu, ei kuultu, sillä valtuustonsali kuului valtiolle. Ei siis ollut perusteltua suorittaa asiasta  kaupungin ohjeistuksen mukaista osallistamista, ei kuulemista. Ja sitä paitsi neonvärilamput tarjoaisivat mahtavan piristysruiskeen kaupungintalon ohi kulkeville kävelijöille ja pyöräilijöille. 

Kaupungintalon henkilökunta alkoi olla hiukan huolissaan siitä, että mikäli koko talon hengitysilma poistettaisi valtuustosaliin eikö ilmanlaatu olisi terveydelle suorastaan haitallinen? Miten se edistäisi päätöksentekoa ja mielenkirkkautta? Vaarantuisiko valtuustosalissa jatkuvasti työskentelevien terveys?

Pasianssin asukailloissa ja kaikilla tiedotuskanavilla tyynnyteltiin huolestuneita kertomalla, että ilmanlaatua seurattaisi kyllä kaiken aikaa. Oli seurattu ennen rakennusvaihetta, seurattiin koko rakennusvaiheen ajan ja vielä rakennusvaiheen jäkeenkin. Näin mittavaa seurantaa ei kehityshankkeissa oikeastaan koskaan ollut suoritettu. Myös mittaustulokset olisivat reaaliaikaisesti luettavissa Ilmatieteenlaitoksen sivuilla.

Huolissaan olevat asukkaat ja työntekijät ihmettelivät miksi mittauspiste ei sijainnut valtuustosalissa, vaan viereisessä huoneessa? Miten se mittaisi valtuustosalin arvoja seinän toiselta puolelta?

Vastus oli yksinkertainen: Ilmatieteenlaitoksen tekemien laskelmien mukaan raja-arvot eivät ylittyisi kuin vaikeissa olosuhteissa. Ylimääräisen tuuletusikkunan avulla arvot eivät sentään ylittyisi 24/7, vaan esimerkiksi öisin hengitysilma olisi varsin puhdasta. Ja pitäisi muistaa, että muualla kaupungintalossa hengitysilma todellakin paranisi. Tosi monella muulla.
Valtuustosalin väki oli hämmentynyt. Jos koko talon henkilökunnan hengitysilma johdettaisi valtuustosaliin, eikö hengitrysilma huononisi ratkaisevasti? Miten on mahdollista, ettei ilmanlaatua sitten edes aluksi seurattaisi mittauksin? Ennen huoneessa leijui sadan ihmisen hengitysilmat, nyt sinne johdettaisi  tuhansien ihmisten hengitysilma... Laskelmienkin mukaan raja-arvot tulevat rikkoutumaan epäedullisissa olosuhteissa.  
Hiilidioksidin haitalliset vaikutukset olivat tiedossa, aiheesta oli lukuisia tutkimuksiakin.
"Hiilidioksidi, molekyylikaavaltaan CO2, on hiilestä ja hapesta koostuva kemiallinen yhdiste. Normaaliolosuhteissa hiilidioksidi on hajuton, väritön, myrkytön ja huonosti reagoiva kaasu. Hiilidioksidi on suurina pitoisuuksina terveydelle haitallista. Puhtaana kaasuna se syrjäyttää hapen ja voi tukehduttaa ihmisen."
Tästä huolestuneisuudesta suivaantuneina jotkut kaupungin asukkaista paitsi pahoittivat mielensä myös kirjoitelivat lehtiin, että mitä se teitä mouhoperseitä nyt kiinnostaa minkä verran hengitysilma huononee, aina siellä talossa on yhtä monta ihmistä hengittänyt, miksi se nyt olisi eri asia? Miksi se nyt kiinnostaa, mutta ennen ei kiinnostanut?  Haluatte vain vastustaa ja hidastaa kehitystä! Hankkikaa elämä!!

Pasianssikin pysyi kannassaan, laskelmien mukaan raja-arvot eivät ylittyisi (ainakaan kaiken aikaa) ja lisäksi ilmanlaatua mitattaisi koko ajan. (Naapurihuoneessa.) Ilmatieteenlaitoksen edustajat komppasivat. Ylimääräisiä mittauspisteitä ei myöskään katsottu tarpeelliseksi perustaa, koska niiden tulokset eivät olisi verrattavissa mihinkään, ei olisi esim. ennen hanketta mitattuja arvoja valtuustosalista vertailukohteena. (Mitäs niillä mittaustuloksilla muuta virkaa olisikaan kuin verrata entiseen?)  Ja lisäksi täytyy kuitenkin ajatella asiaa laajemmin: Monella muulla kaupungintalossa ilmanlaatu kuitenkin puhdistuisi.

Muutama ihminen koitti kysellä mittausmahdollisuudesta ja tarpeellisuudesta muualta. Itse asiassa hyvin monilta muilta tahoilta. Kerran asiantuntijaporukalla oli pähkäilty asiaa ja mittausratkaisukin oli löytynyt, mutta vastuullista ja/tai toimeenpanijaa ei löytynyt. Rahoituksesta puhumattakaan. Eikä kuulu ainakaan Pasianssille.

Ilmanlaadun merkittävä heikkeneminen tai sen seuranta valtuustosalissa ei siis kuulunut kenellekään. Ei ollut kenenkään vastuulla. Näin ollen valtuustosalin naapurihuoneessa mitattaisi ilmanlaatua puolesta vuodesta vuoteen Vuoristoilmakokeilun käyttöönoton jälkeen. Ja mikäli (naapurihuoneen) arvoissa olisi jotain poikkeavaa, niin sitten voitaisi miettiä pitääkö jotain tehdä, säätää esimerkiksi ilmanvaihtojärjestelmää. Tai jotain. JOS jotain ongelmaa ilmenisi. Naapurihuoneessa.


Sen pituinen se.

Vai oliko? Pitäisikö kuitenkin lopettaa: "Ja mitä sitten tapahtui, siitä kuulette ensi kerralla..."?


Entä tarinan opetus? Niin, sitä saakin hiukan aikaa miettiä...

                                              -Anuliina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti