Vuosi 2016

En jää kaipaamaan vuotta 2016. Minulle henkilökohtaisesti se on ollut raskain vuosi ikinä. Vuosi sitten olin näköjään vielä toiveikas. 

Tummelmat vuosi sitten

Tänään ihmiset muistelevat kulunutta vuotta ja toivovat kaikkea hyvää tulevalle. Minäkin olen muistellut, vaikkei niin väliksi olisikaan.

Huoli oli alusta asti läsnä, aluksi olinkin toiveikas, mutta sitten tapahtui pahin mahdollinen, menetin isäni. Jäljelle jäi suunnaton suru ja ikävä. Ja sitä se on ollut siitä asti, surua ja ikävää. Toki, ja onneksi, vuoteen mahtui ilon pilkahduksiakin. Veikan häät, tärkeitä ihmisiä ja voimaannuttavia matkoja jne. Arvostan niitä syvästi. ♥

Tunneliasiat tuntuivat (ja tuntuvat yhä) menetyksen rinnalla mitättömältä. Kun on valmiiksi maassa ja murskana, ei siihen enää kaipaisi lisäksi mitään ylimääräistä kestettävää, oli se miten maallista tahansa. Välillä tuntuu, ettei jaksa. Ei enää mitään.

Mitä kulunut vuosi tunnelielämässä sitten toi tullessaan? Hyvin pitkälti sen, mitä alusta asti pelkäsinkin. (Horror-piippuhan oli paikallaan jo vuosi sitten.) Kotiympäristön tuhoutumisen liskäksi nyt myös liikenteen meteli pilaa loputkin pihapiirimme viihtyisyydestä. Unohtamatta piipusta ja tunnelin suuaukosta leviävää mitälietä. Mitä sieltä leviää ja miten paljon, siihen saadaan ensi vuoden aikana toivottavasti jotain selkoa. Kotiympäristön rauha ja kauneus on joka tapauksessa mennyttä.

Jos asioilla on tapana järjestyä näin, niin enpä tiedä mitä pitäisi ajatella. Tämä on ollut sellainen "huonompi päivä". Pitäisi toivottaa onnellista uutta vuotta, mutta  tohtiiko sellaista uskaltaa odottaa tapahtuvaksi...

Toivon silti, että tuleva vuosi on, vaikka nyt sitten edes hitusen lempeämpi.  "Älä tule paha vuosi, tule hyvä vuosi?" 

Sellaiset on tummelmat tänään, vuoden 2016 viimeisenä päivänä.
                                         
                                                     -Anuliina