Soudan ja huopaan

Tämä on ollut yhtä soutamista ja huopaamista. Mietin mitä teen.. Minne voin mennä... Mitä haluaisin? Minne haluaisin? Pyörittelen ja pyörittelen ja pyörittelen ja pyörittelen (jne.) vaihtoehtoja päässäni päivästä toiseen, mutta niitä ei ole.  En halua mitään. En halua minnekään. Eikö joku voisi kertoa minulle mitä pitäisi tehdä?

Yhtenä päivänä olen lähdössä, toisena jäämässä. Jäämisen puolesta puhuu enimmäkseen se tosiasia, ettei omistusasunnosta niin vain lähdetä. Se pitää myydä ja uusi kotikin pitäisi olla tiedossa. (Ylipäätään pitäisi tietää mihin ja millaisen kodin haluaisi.)

Viimeinen pisara.

Meinasin alkaa taistella kotini puolesta, mutta se ei taida pidemmän päälle kannattaa. Turhaa energian tuhlausta. Tulossa kun kuitenkin on vielä piipun päästöt, liikenne ja sen melu. Ympäristö on mennyt jo ajat sitten. Ei tämä paikka ole enää minua varten. Mutta ei sen tiedostaminen tee tästä yhtään helpompaa.
Eikä minulla sitä paitsi edes ole rahaa enää toista kotia ostaa. Sellaista jonka haluaisin. Ei tällä palkalla. Onnistuin hankkimaan sellaisen kodin jo kerran kuin ihmeen kaupalla, mutta tuota... Te tiedätte miten siinä sitten kävi... Tai on käymässä. Eikä hirveästi halutakaan ostaa, sitä kun ei koskaan tiedä miten siinä sitten taas käy. Tällä minun pettämättömällä tuurillani ei varmaan kovinkaan hyvin.

Kyse ei siis ole pelkästään tuon piipun taiteellisesta osuudesta, se vain oli viimeinen pisara. Kyllä se kamelinkin selkä joskus katkeaa.. Vai miten se meni.. Ja jatkoa on vielä tulossa, ei tämä tähän (asukkaita dissaavaan "taiteen nimissä" tehtyyn valintavääryyteen) jää. Ne piippujen päästöt ja siitä aiheutuva ilmanlaadun huomattava heikentyminen, liikenne ja sen melu noin ensalkuun.
Arvatenkin kaikki vain jatkavat olkiensa kohauttelua. "Oi voi, ja voi harmi." "Mutta saadaanhan me tunneli." Toiset meistä vain maksavat siitä kovemman hinnan kuin toiset.

Tunnelielämä on siis synkkääkin synkempää, muu elämä on onneksi huojentavan tavallista ja tasaista. Mitä nyt imuri ja pesukone meni rikki, mutta mitä pienistä... ;)  Iloa, (ja nyt myös) lomailua, perhettä, ystäviä ja ilakointia. Muualla on tällä hetkellä tosin kyllä paljon parempi olla kuin kotona, ja se on vähän kyllä huolestuttavaa. (Minusta kotiin tullessa ei pitäisi alkaa ahdistaa. Tuo "monumentaalinen maamerkki" ei yhtään auta asiaa, ei pääse unohtumaan ympärillä tapahtuva "kehitys", ei sitten millään.)

Eilen illalla tulinkin siihen tulokseen, että voisin alkaa pikkuhiljaa laittaa kotia siihen kuntoon, että sen voisi laittaa myyntiin vaikka kesällä (tai myöhemmin, jos ennen kesää ei ehi rempata), varsinkin jos ahdistus kasvaa tätä tahtia. Keittiön lattia pitäisi laittaa nätiksi ja ehkä riipiä yhden seinän takaa ihana tiiliseinä näkyviin. Suorittaa pienimuotoinen asunnon face lift siis. (Siinä samalla saa  lisäaikaa siihen asuntoasioiden rahallisen puolen soutelemiseen ja huopailuun...) Ja jos oikein hyvin käy, niin kenties tykästynkin tähän uudelleen jopa niin, että ympäristöllä ei ole enää väliä. (Toivoa sopii...)

Tunnelielämässä tämän vuoden loppu meinaa siis olla tummelmiltaan synkkääkin synkempi. Mutta jos asioilla kerran on tapana järjestyä, niin kai tämäkin järjestyy? Tällä hetkellä se on järjestäytymässä ihan väärään suuntaan. 
Voin vain toivo(tta)a parempaa ensi vuotta...

HAPPY NEW YEAR 2016 -SERIOUSLY!
(kuva: memegenerator.net)

Lopuksi haluan vielä todeta, että tänään, vuoden viimeisenä päivänä, olen kuitenkin enemmän kuin kiitollinen läheisistäni; perheestä ja ystävistä. He kaikki ovat jälleen/yhä suht' hyvissä sielun- ja ruumiinvoimissa ja minulle niin kovin rakkaita ja tärkeitä. Ettäs tiedätte. Pus! ♥    

                                                              -Anuliina

Luukku 24: Tunneli-ilosanoma

Luukku 24: Tunneli-ilosanoma

Niin on tunnelijoulukalenteri tullut päätökseen. Viimeisen luukun myötä kerronkin teille mukaelman eräästä vanhasta tarinasta:

Tunneli-ilosanoma

Ja tapahtui niinä päivinä, että Tampreen kaupunginvaltuustolta kävi käsky, että Tampere oli tunneliverolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Ikosen ollessa Tampereella pormestarina. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunginosaansa.

Niin Lemminkäinenkin lähti Helsingistä, Suomen pääkaupungista, ylös pohjoisen suuntaan, Ikosen kaupunkiin, jonka nimi on Tampere, sillä se voitti kilpailutuksen ja oli ennenkin louhinut siellä, tunnelia tekeväksi, kihlattunsa, Allianssin kanssa, jonka oli määrä tunneli synnyttää.

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että tunnelin synnyttämisen aika tuli.
Ja he louhivat sen maan alle, ensimmäisen laatuaan, ja rusnasivat ja lujittivat, koska heillä ei ollut varaa epäonnistumisiin.

Ja sillä seudulla oli asukkaita kalliolla valvomassa yöllä kodeissansa.  Niin heidän allaan kävi Sandvikin porajumbo ja rusnapiikin kumahdukset kaikuivat heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.  Mutta tunnelimies sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on neljän vuoden sisällä syntyvä tunneli, joka on ainoa laatuaan Suomessa, Tampereen kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte piipun valittuna paikalleen pystytettynä." 

Ja yhtäkkiä oli tunnelimiehen kanssa suuri joukko allianssin ja taidehankkeen väkeä, ja he ylistivät tunnelia ja sanoivat:  "Kunnia Allianssille yhteistyöstä, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan sillä on hyvä tahto!"  

Ja kun tunnelimiehet olivat menneet asukkaitten luota töihinsä, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt tukimuurille katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä allianssin ja taidehankkeen väet meille ilmoittivat".  Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät piipun ja liikenneväylät ja kannusteen, joka makasi paketoituna maassa.
Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä tunnelista, kannusteesta ja piipusta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä asukkaat heille puhuivat. 

Mutta asukkaat kätkivät kaikki nämä sanat ja murehtien tutkailivat niitä sydämessänsä.
Ja allianssin väki sekä ennen kaikkea piippukilpailulautakunta palasivat kiittäen ja ylistäen toisiaan ja itseään kaikesta, minkä olivat tehneet, nähneet ja valinneet, sen mukaan kuin heille oli sopinut ja he olivat puhuneet.

Sen pituinen se.

  

                                                                      -Anuliina

Joulun aikaa... (kuva 23.12.2015)

Toivottelen vielä lopuksi tämän kuvan myötä kaikille 

Rauhallista sekä Leppoisaa Joulua ja Parempaa Uutta Vuotta! *<|:)

Luukku 23: Valoa pimeään

Luukku 23: Valoa pimeään

Tänään ei ole yhtään niin lyhyt päivä kuin eilen. Vuoden lyhin päivä on lusittu. Kesä tulee! JIHUU! :D

Ja koska joulurauhakin julistettiin eilen illalla Tampereelle, koitan minäkin asettua edes hitusen jouluiseen muudiin. Huomenna on kyllä vielä työpäivä ja pari pakettiakin pitäisi vielä ostaa ja paketoida, onneksi ihan pari vaan. Stten on joulunpyhät lomailua.

                                                     -A.

Luukku 22: "Savumerkkejä"

Luukku 22: "Savumerkkejä"

"Jouluiloa", niinpä niin.

*  *  *        *  *  *        *  *  *        *  *  *        *  *  *        *  *  *        *  *  *        *  *  * 

Muu osuus, olkoon vaikka tunnelmia:

Minun piti ajastaa luukku huomiseksi, mutta nyt on jo melkein keskiyö, joten kirjoitan pari riviä ja julkaisen koko homman saman tien.

Minulla on yllätyksekseni ainakin alustava "toimintasuunnitelma", plan B. Mutta kattelaan sitä sitten vasta joulunpyhien jälkeen. Olin tässä jo hiukan sitä mieltä, etten oikeastaan millään jaksaisi enää yhtään mitään mikä liittyy tunneliin. Että olkoon, aikani täällä on täysi. Mutta ihmisten kanssa viime päivinä käytyjen keskustelujen innoittamana alkuperäinen ajatukseni pikkuisen muutti muotoaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Muutenkin sain tukea ja tuulta purjeisiin tänään, kun meillä oli taloyhtiön hallituksen kokous.

Onhan se nyt toisaalta vähän niin, että eihän tässä vaiheessa NYT enää voi noin vain luovuttaa ja lähteä. Kaiken tämän tunnelielämän pyöritysten jälkeen. Ei. Ei tässä kyllä mikään miksikään taida enää muuttua, mutta kai se on parempi katsoa kuin katua. Kai. Tässä tosin ehtii mieli varmasti muuttua moneen kertaan, mutta nyt juuri tuntuu siltä.

Minä olen kyllä sitten taas se ärsyttävä ämmä asukas (siitä ärsyttävästä taloyhtiöstä, joka sitä komppaa), joka ei voi antaa asioitten olla. Ei voi mitään, en haluaisi se olla, ajatus on suorastaan ahdistava, mutta nyt alkaa kyllä jo riittää. Hiukan liikaa lankeaa paskuuksia tälle suunnalle. Ja kaikki vain nostavat kädet ilmaan. Harmi, voi voi ja tälle nyt ei voi mitään.
Yliolkainen suhtautuminen asukkaisiin ja heidän tuskastumisiinsa näin mittavan ja aikaavievän rakennushankkeen pyörteissä saa minut todellakin hermostumaan. (Enkä ole ainoa.) Kaiken lisäksi koko hankkeesta ei ole meille jatkossakaan kuin haittaa.
Asenne, josta puhun, on hyvin kiteytettynä eräässä kommentissa Aamulehden jutussa: Tätä et usein näe: Tampereen valtava tunnelityömaa lintuperspektiivistä

Se menee näin:

"Totuus ei tule teidän ruikuttajien suusta. Te itkette aina. Maailma muuttuu ja kaupunki siinä samalla. Aina voi muuttaa pois, jos ei kestä elämää."

Että näin. Enkä nyt ala noista varsinaisen lehtijutun lisäkustannuksista tms...
Mutta mietiskelin vaan, että kun "virkamiehille riittää kannusteeksi hyvä mieli," niin mistäs se asukkaille saataisi?

                                          -Anuliina

Luukku 21: (Epä)Todellinen näkymä

Luukku 21:  (Epä)Todellinen näkymä *<|:)

Hou, hou, hou! Siinäpä nyt todenmukainen näkymä pihastamme. Siis piipun koosta, lunta ei enää luonnolisestikaan ole.

Täysin epätodelliseltahan tämä koko piippuhässäkkä yhä tuntuu. Ja varsinkin näyttää. Käsittämättömältä suorastaan. Tällään kuvan tänne nyt jo aamusella kaiken kansan ihasteltavaksi. Olisihan se nyt suorastaan huutava vääryys, että  se olisi vain meidän yksinoikeutenamme, tämä "ihanuus". 

Vaikken ole täällä asiasta viime päivinä avautunutkaan, olen mietinyt varsin paljon täällä asumistani, siis jatkossa. Muutama vaihtoehto on ja niitä tässä nyt punnitaan. Nyt on lähdettävä kuitenkin töihin.   

                                                       -Anuliina

Luukku 20: Joulukiireitä

Luukku 20: Joulukiireitä

Näin on. Kiirettä taitaa kyllä hiukan pidellä vähän siellä sun täällä. Mutta semmosta se on, hulinaa aina H-hetken lähestyessä.
Itsekin saavuin juuri Turusta, nyt on tonttuhommat hoidettu sillä suunnalla.

                                               -Anuliina


Mainittakoon nyt, että ei ollut piippunäkymä yhtään parantunut sitten viime näkemän. Mutta ei siitä eikä muustakaan tänään sen enempää. Zenitän ainakin tämän päivän vielä.

Luukku 19: "Rantatunnelin Poroparkki"

Luukku 19: "Rantatunnelin Poroparkki"

Hihhi. Siinä on Petteri poikineen. Parkissa. :D
                                                                       
                                                                -A.

Luukku 18: Sinivuorten (t)yö

Luukku 18: Sinivuorten (t)yö

Taitaa alkaa olla tämän päivän myötä tuolla allianssin sinivuorillakin työt taas suurimmaksi osaksi suoritettu tältä vuodelta.

Minä olen töissä vielä aatonaattonakin. Ja hetimiten joulun jälkeen välipäivinäkin pari päivää. Ei haittaa, jää lomaa säästöön... Vaikka on lomakin kiva.                                                                
                                                         -Anuliina

En nyt avaudukaan piipusta tai mistään muustakaan (ainakaan tässä jo valmiiksi ajastetussa osiossa. Muutenkin olen ajastellut ainakin pari luukkua kerrallaan, ettei minun tarvi joka päivä täällä roikkua ja kuohua.) Nyt olisi nimittäin pyrittävä ihan tietoisesti olemaan niin ZEN kuin mahdollista. Siinä ei kauheita tunnekuohahduksia kaivata. On saatava verenpaine  tasaantumaan, se huitelee taas ties missä lukemissa. Alkaa näköjään olla jo terveydellekin hiukan liian haitallista tämä täällä yhä asuminen. Ääk!
Nimim. "The Drugs Don't Work" ja "Näin nuoreksi hämmästyttävän korkea ja resistenssi..."   

[Taitaa muuten olla kutakuinkin vuosipäivä näinä päivinä verenpainelääkitykselläni. (Emme juhli, ei vastaanottoa.) Voi tätä onnea! Kiitos Rantatunnelihanke! Ei siis pelkästään tunnelmissa näy nämä hankkeen vaikutukset. Sitä ei kyllä tule varmaan edes ajatelleeksi ennenku osuu omalle kohalle.]
Tummelma-osio: Vaikka näköjään meinaa taas numerot kohota minne sattuu, niin kiinnittäisin (ja kiinnitänkin) huomioni kuitenkin ennen kaikkea tuohon "nuoreen." Kyllä. On minun oltava, koska (ihan oikea) lääkäri niin minulle sanoi. Hihhi. Tulipas siitä taas hyvä mieli. :) Ommmmmmmm....

Luukku 17: Kukkaistonttuloita

Luukku 17: Kukkaistonttuloita

Luonto on hyvä. Vaikka sitten meluesteessä. Tuli vaan mieleen.

                                                                   -Anuliina

Luukku 16: Tontuntapainen...?

En tiedä mikä se on, mutta koska sillä on naama, niin sille voi kai laittaa tonttulakin...

Luukku 16: Tontuntapainen

Seuraa piippupärinää, pahoitteluni siitä. Tai no, niin no. Se kai tämän blogin tarkoitus olikin, purkaa tummelmat tänne. Nyt se kyllä meinaa lisätä tuskaa, ei helpottaa.

Huonolla tolalla on asiat täällä. Toivoisin, ettei näin olisi. Toivoisin, ettei aina alkaisi  ottaa päähän, kun tulee kotiin. (Tänään kävelin silmät kiinni pihaan laimentakseni kuohuja. Hiukan haasteellista avata ovi silmät sirrillään.) En oikein meinaa jaksaa tätä. Voimat loppuu ihan just kohta. (En tiedä mitä silloin tapahtuu, panenko asunnon myyntiin, kutsuuko Pitkäniemi vai käynkö vain kaatamssa tuon piipun. Ha.) Tänään olen kyllä taas enemmänkin vihainen tästä kaikesta. Eilen enimmäkseen lannisti.
En, totta puhuen, jaksa edes yrittää enää nähdä mitään ilonpilkahduksia tässä koko tunnelihankkeessa. En oikein keksi mitä hyvää sieltä olisi tulossa. No, se ranta-alue? Jei. Eipä liiemmin innosta juuri nyt. Ei ole ehkä tämän täällä kärvistelyn arvoista. Kun siis muistaa, että piippu on vasta esimakua. Liikenne on vielä tulossa.

Tästä minä mainitsin aikoinaan. Että vaikka välillä vaikutti valoisalta, niin nämä tunnelijytkyt on vielä tulossa. (Piippu päästöineen ja liikenne meluineen.) Että vasta kun tunneli on valmis, voi sanoa osoittautuuko se hyväksi jutuksi. Ensimmäinen tunnelijytky osoittautui, näin asukkaan silmin, "EPIC FAILiksi", jo ilman niitä päästöjäkin. Liikennettä odotellessa...

Kukaan ei myöskään näytä olevan millään tavalla vastuullinen tuosta piipusta. (Tarkoitan nyt sen asukkaille mahdollisesti aiheuttamaa harmia. Sanotaan nyt vaikka, jos esim. ajatellaan asunnon myymistä... Ja sitä on ajateltu jo jonkin aikaa. Mutta kuka täältä mitään ostaa? Hiukan on hallitseva tämä voittopiippu pihanäkymässä. Eikä sieltä muutenkaan mitään vuoristoilmaa tule.)
Allianssille se ei kuulu (vaikka onkin niiden tunnelin poistoilmapiippu), taideteos kun on taidekilpailun voittaja ja rahoituskin siihen tuli muualta kuin allianssilta. (Ymmärtääkseni veronmaksajana minäkin kuitenkin osallistun tuon piipun kustantamiseen...)

Olen miettinyt miettimistäni miten tämä piippu tulikin valituksi. Tämä valittu piippu nyt ei kuitenkaan aiheuta kaupungille jatkossa lisäkustannuksia, niin kuin olisi esim. Akselin piippu tehnyt: Kasveja olisi pitänyt ylläpitää -aivan hirveäähän se olisi ollut. Valtava lisäkustannus kaupungille! Eikä niistä mitään hyötyäkään olisi ollut. Niin, tai kaunistahan se olisi ollut, viihtyisyyttäkin olisi saattanut lisätä, mutta ei sillä ole merkitystä. Ei missään nimessä liikaa vihreää tuhotun tilalle. Eikä ne edes ehkä olisi kasvaneet täällä. Valtava RISKI!
Näen tämän valinnan enemmänkin siis arvovalintana. Ympäristöystävällinen kaupunki muka. Pyh. Kaikki vihreä vaan matalaksi ja tilalle...hmmm... piristysruiske. (Ja tunneli.)

Muistelen keskustelleeni aikoinaan Suomisen kanssa siitä, että kun kilpailukriteereissä ei ollut määritelty, että tarvisi ottaa ympäristöä (asukkaita) huomioon, niin ei sitä sitten voi edellyttää kilpailutöissä. Paljon muuta niissä kriteereissä oli, mutta ei asukkaiden huomioimista.

Olen tässä kysellyt valitsijoitten kommenttikierroksen perään, kun joskus oli puhetta, että sellainen voitaisi tehdä, kun valinta joka tapauksessa tulisi herättämään tunnelmia. Epäilen kyllä, ettei sitä lopulta sitten tehty. Olen kysellyt hiukan kaikenlaista muutakin.
Tajuntaani ei vain nimittäin mene se, että koska tämä oli taidekilpailu, niin silloin ei tarvi ottaa huomioon asukkaita. Ei kuitenkaan ole mikään ihan pikkupatsas tms. kyseessä. Onko kenellekään missään valinnan vaiheessa edes etäisesti tullut mieleen asukkaat... 
Niin on hieno pormestariohjelmakin olemassa Tampereella. Asukkaita kuullaan ja osallistetaan heitä koskevissa asioissa ihan uudella tavalla. Just, just. Niinpä näkyy.

Että se nyt vain on niin, että tähän nyt on tyytyminen, ja se on voi, voi, harmi, ettei miellytä.
                                                    -Anuliina

Piiput näkyykin eilen kuvatuilla YouTube -videoilla. Ei niitä kyllä oikein edes meinaa erottaa, kun niin nätisti sulautuvat ympäristöönsä. EIKU!! :/ 

Naistenlahden työmaa 15.12.2015
Santalahden työmaa 15.12.2015

15. luukku: "Viisi, neljä, kolme, kaksi..."

Rakas joulupukki, en pyydä kuin yhtä asiaa...

"Viisi, neljä, kolme, kaksi... *<|:)

Sinne vain, minun puolestani lähtölaskenta voisi alkaa.  Ihan vaikka heti.                    
                                                                           
                                                                  -Anuliina

Laitan kuitenkin yhden viisun tänne. Se on hyvä.

Shivareen Goodnight moon. Tuli tuosta kuusta mieleen.

Asukastiedote 14.12.2015

Yeah, let's. 

Asukastiedote 14.12.2015 on tällä kertaa tehty neljäksi viikoksi, eli seuraava asukastiedote julkaistaan vasta tammikuussa.

Viikot 51/2015 – 1/2016 Rantatunnelityömaalla

Tämä asukastiedote kattaa poikkeuksellisesti neljän viikon tapahtumat työmaalla. Seuraava asukastiedote ilmestyy maanantaina 11.1.2016. Viikon 51 työmaa pyörii normaalisti ja siitä eteenpäin seuraavat kolme viikkoa osittain:

• Tunnelissa tehdään arkipäivisin meluamatonta työtä.
• Naistenlahdessa avolouhinta sekä maankaivutyöt alkavat uudelleen viikolla 1.

Santalahti

• Työtunnelin avoleikkauksen sekä ponttiseinän ja betonikaukalon taustan täyttö.
• Haarlankadun rakentaminen, jakavan kerroksen teko.
• Rantatien risteyssillan valu viikko 51 torstai, telineiden purku viikot 53 ja 1.

Naistenlahti

• Naistenlahdenkadulla alkaa irtiporaus. Työskentelyaika klo 7-18. Työstä aiheutuu häiritsevää melua.
• Avolouhinta jatkuu Osmonpuiston länsipäässä.
• Ilmanvaihtopiipulle johtavien putkien peittäminen.
• Maaleikkausta Naistenlahden risteyssillan eteläpuolella ja Kastinsillan vieressä

Sitten ne toivottaa siellä hyvää joulua ja uutta vuotta.

En käsitä miten tuo piippuasia vain pahenee koko ajan. En kestä sitä silmissäni. Enkä ole ainoa. (Jossain vaiheessa kerkesin jo kuvitella, että vain minä reagoin näin voimakkaasti, mutta en ole olojeni kanssa yksin. Se on käynyt tässä päivä päivältä selvemmäksi. Itse asiassa en ole yhtäkään positiivista kommenttia kuullut piipuista. Ei sittenkään, olenhan. Yksi työlapsi tykkää tästä meidän piipusta. Muu perheensä sitten taas ei....)
Tänään kotia lähestyessä alkoi mieli taas mustua, tällä kertaa en ollut kuitenkaan vihoissani, enemmänkin lannistunut. Väsynyt ja lannistunut. En minä jaksa tällaista enää. Koko ajan jotain hässäkkää. Tai olihan tuossa se rauhallisempi vaihe, mutta tiesinhän minä sen, että tämä piippu ja liikennekin on vielä tulossa. 

Jotenkin luulin, että tämä ei olisi ihan näin ahdistavaa, näin vaikeaa. Että tuohonkin näkymään voisi jotenkin silmä tottua, että piippu näyttäytyisi pihaan enimmäkseen jotenkin helmiäisen vaaleana (ajatelkaa, niin minä tollo luulin) ja sulautuisi vaikkapa nyt sitten taivaaseen. Vaan eipä ole eikä sulaudu. Mihinkään! Ei, sekoittaa vaan kaiken yhdeksi sekamelskaksi.  Aivan käsittämätön piippu ja sekin lähes pihassa.
Itku meinasi tulla, kun se taas tönötti suoraan näkökentässä, kun käännyin pihaan. Pihaan, joka oli ennen niin kaunis ja kotoisa ja henki vanhaa aikaa. 
Tämä väsymys tietysti saattaa myös osaksi johtua siitä, etten nukkunut viime yönä kuin reilun tunnin ja aamulla sitten vielä ehdin ummistaa silmäni tunniksi ennen töihin lähtöä. Tuli ihan rusnausajat mieleen.
Tällä kertaa ei rusnattu, vaan kotiini pyrki hiiri. Koko yön. Valtaisa rouske kävi keittiön seinän takana. (Siinä ei sitten Anuliina enää silmäänsä ummistanut. Hiilihangolla kävin koputtelemassa seiniä. Tänään kävinkin sitten ostamassa sellaisen jyrsijäkarkottimen, kun en minä sellaiseen räpsään, tai mikä loukku onkaan, pysty. Yy-ää-köö.)
Onkin muuten ensimmäinen hiiripyrkyri näinä kahdeksana vuonna, kun olen täällä asunut. Ei tästä voi vetää kuin yhden johtopäätöksen. Edes hiiret eivät enää halua oleilla pihassa, kun tuo piippu on siellä. (Eheheh.)

Ääh, nyt lopetan.

                                        -Anuliina

Luukku 14: Ponttiseinän asukkaat

Luukku 14: Ponttiseinän asukkaat

Kävin jouluostoksilla ja samalla kuvasin hiukan Kastinsillan huudeja kerankin valoisaan aikaan.

Tästä ensimmäisestä kuvassa ei vielä ponttiseinän asukkaita voi huomatakaan...

Kastinsillan ponttiseinä 13.12.15

Mutta toisessa tarkkasilmäinen ohikulkija saattaa kyllä havaita jouluvalmistelujen olevan jo käynnissä...

Kastinsillan ponttiseinää... 13.12.2015

Toiseen suuntaan kuvatessa näytti muuten tältä.

Näkymiä Kastinsillalta 13.12.2015

Tänään ilmestyykin pikkutauon jälkeen taas myös asukastiedote. Mitäs siinä voisi olla... Mäpä koitan arvata. Hiukan jännitystä elämään. ;)

Nooo, (1) koska noita Soukanlahdenkadun meluesteen läpinäkyviä elementtejä ei vielä ole asennettu, paitsi on ainakin muutamassa kolossa kyllä jo ne "kehykset" asennettuna, niin ne hommat jatkuu. 
Sitten tämä (2) Kastinsillan ponttiseinä-tietyöhässäkkä. Ja tietysti nuo (3) soon-to-be-yhteys-ratapihankadulle -avolouhinnat tuolla jatkuvat. (4) Tunturipuiston meluesteen rakentaminen on edennyt, siitäkin luulisi mainittavan jotain.
(5) Rumtec-putket ulottuvat jo IV-piipulle ja niitä siellä nyt yhdistellään. 
Hommat siis jatkuu. Ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu....
Sellaisia hommia veikkaan minä. Montakohan menee oikein? 

Jaa niin. Bussipysäkkiä siirrellään myös eestaas (Rauhaniemestä päin tultaessa.) Viimeksi se oli jo melkein sillalla. Ja aina on joku väärässä paikassa bussia  odottamassa. Mutta siirtelystä on jo ilmoiteltu, ei siitä enää jauheta.

Semmosia.
                                                                  -Anuliina

13. luukku: Valoa pimeyteen

Täällä tunnelin päässä ei tällä hetkellä kauheasti valoa näy. Siksipä ajattelinkin edes yrittää tuoda, Lucian päivä kun on, vähän iloa ja valoa seuraavan kuvan myötä. (Se on pilfie, piippukynttilä-selfie.)

Jotain tuttua kynttilöiden "kuosissa"?

Hyvää Lucian päivää sitten vaan kaikelle kansalle! Tulkoon valo! (Parasta olisi tullakin, niin on synkkää ja pimeää näinä päivinä.)

                                                      -Luciferiina

Ei ole kovin lämpimät tunnelmat tällä Luciferiinalla täällä Tunnelisuulla. Kirjoitin eilen pitkän tekstin tästä mielettömyydestä, mutta päätin kuitenkin jättää sen julkaisematta.

Tiivistettynä: Kun tuon tunnelin nyt piti tuohon tulla, niin kun oikein yrittää, niin ymmärtää kyllä sen, että se aiheuttaa enemmän tai vähemmän harmia ja asukkaitten elämää vaikeuttavia järjestelyitä, siis nyt, rakennusvaiheessa. Mutta se menee ohi. Ja työtänsä ne vain tekevät. Ok.
IV-piippu oli kuitenkin tietoinen valinta. (Ja vielä ilman niitä suodattimia.) Yhdeksän ihmistä, joista puolet allianssin (Liikennevirasto, Lemminkäinen, Tampereen kaupunki) leivissä, valitsi tämän piipun. Heitä siis saamme kiittää joka aamu avatessamme verhot, pihalle mennessämme tai kotiin tullessamme. Aina ja joka päivä.
Oli muitakin vaihtoehtoja. Tamperelaisen mielipidemittauksessa muut kaksi ehdokasta saivat 4022 ja 2970 ääntä, tämä valittu 72 ääntä. Ja he valistivat tämän.
Vaikuttaa kyllä vahvasti siltä, että asukkaita EI ole ajateltu pätkääkään. Tietoinen valinta. Ja me täällä nyt sitten elämme sen asian kanssa.

Ahistaa. Eikä se mene pois.                    


EDIT. Nyt siellä on lunta. Valoisampaa. Niin on nättiä. Eiku... :/

Pihanäkymä 13.12.15

Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Pahoillani en ole vain minä, vaan koko taloyhtiö. Ja varmaan "muutama" muukin tällä mäellä.

Niin on nättiä. Eiku. 13.12.2015

Enemmän epäsopivaa valintaa ei kyllä olisi edes voinut tehdä.

No, toisaalta valitsijoista vain neljä asuu Tampereella (villi veikkaukseni on, ettei ainakaan piippujen kupeessa), muut viisi Helsingissä, Lohjalla tai Turussa, niin ei kovasti tarvi itse valintojensa kanssa elää ja/tai niitä ihastella.
Kun googlasin taiteilijajäsen Brummelin, ruudulle tuli kuvia Frankista puuhastelemassa J-E Anderssonin lehden muotoisen talon työmaalla. Frank on suunnitellut ja toteuttanut sinne ilmeisesti ampiaiskennopihakivetyksen ja pöydän. Hassua.  (kuvat anderssonart.com sivulta)
Talo on kyllä hieno, hyvin pirteä ja värikäs. Itselleni tulee siitä 'Liisa Ihmemaassa' -fiiliksiä. Että sikäli piiput noudattavat kyllä Anderssonin linjaa. 

Harmi vaan, että tämä on niille täysin väärä paikka. Ei piristä yhtään tai anna energiaa, harmoniasta puhumattakaan.. Ärsyttää vain ja hyppii silmille sekoittaen nekin harmonian rippeet, jotka olisi tunnelityömaan jäljiltä olleet vielä jäljellä..        

    

12. Hattivatteja!!

Luukku 12: Hattivatteja *<|:) 

Harhautan itseäni  enkä puhukaan ollenkaan IV-piipusta.  Ja koska tämänpäiväinen luukku ei varsinaisesti sisällä jouluisia elementtejä, lisäsin kuvateksteihin joulutonttuja. Kun kerran joulukalenterista on kyse.

Mutta koska minä kuitenkin selvästi näin lauman hattivatteja piipun juurella ja bussipysäkilläkin niitä tuli sievässä jonossa vastaan, niin olihan ne laitettava tännekin. Olkoot vaikka sitten jouluhattivatteja.     *<|:)

»(Hattivatit ovat) eräänlaisia pieniä haltijoita, selitti Muumimamma. Enimmäkseen heitä ei näy. Joskus he asustavat ihmisten lattioiden alla, ja iltaisin, kun on hiljaista, heidän kuulee tassuttelevan siellä. Mutta yleensä he vaeltavat ympäri maailmaa, eivät pysähdy mihinkään eivätkä välitä mistään. Hattivateista ei ikinä näe, ovatko he iloisia vai vihaisia, surullisia vai hämmästyksissään. En usko, että heillä on tunteita laisinkaan.»
(Muumit ja suuri tuhotulva, 2007, s. 15)

"Hattivatit vaeltavat suurina laumoina, useimmiten meritse pienillä purjeveneillä, mutta myös maitse.  Hattivatit suhtautuvat kaikkiin muihin olioihin täydellisen välinpitämättömästi, eikä niistä ole normaalisti minkäänlaista vaaraa. Niillä on kuitenkin eräs omalaatuinen piirre: ukonilmalla ne varaavat itseensä sähköä, ja silloin niistä voi saada jopa hengenvaarallisen sähköiskun."  
[Ooooh, ilmankos ne täällä parveilivat niin sähköisinä, to-pe välisenä yönähän ukkosti....]                            

Kuvat vähän isompana....

Hattivatteja nähty Naistenlahdenkadulla 10.12.15 *<|:)

Hattivattien nähtiin parveilevan
myös IV-piipun juurella.  (101215) *<|:)

"Hattivatit ovat pituudeltaan suurimmillaan noin puolet muumin pituudesta. Ne ovat valkeita ja suippoja, sienen jalkaa muistuttavia olioita, joilla on kaksi käsivarretonta kättä vartalon sivuilla sekä kaksi silmää. Kaikki hattivatit näyttävät täysin samalta, eikä niiden mahdollisista sukupuolisista eroista ole tietoa." 

Näiden Hattivattien väittäisin polveutuvan oranssi-puna-keltaisista valoa heijastavista esi-isistään. Pituus kuitenkin täsmää. Molemmissa tapauksissa. :D                                            
      
                                                               -Anuliina


Katsokaa vaikka itse. Ihan selviä esi-hattivatteja.

"Hattivatit tulevat" (101215)

11. luukku: Samaan aikaan toisaalla

Eiliselle luukulle jatkoa... Kuvaparin jälkimmäinen osa. 

Luukku 11. "Tokkopa tosiaan mitään harmia..."

...Samaan aikaan (kaukana pohjolasta) tuumii tonttu-ukko tahollansa sulatellen näkemäänsä hänkin:
"Niin on puhdasta ilma, ettei tarvita edes suotimia. Kuulin kylillä kerrottavan, että arvot ohjeisetkin ylittyvät vain ääreistapauksen tullen. Siinä ilosanomaa ja joulumieltä kerrakseen koko kylän väelle. Ja tokkopa tuosta mitään haittaa kenellekään muutenkaan on..."


[Ahistaa ja masentaa tämä asuinympäristö kaikkineen. Pahinta on, ettei tälle edes voi tehdä mitään. Vai voiko?! 
Ensitöikseen kannattanee varmaan ainakin lakata laittamasta piippuaiheisia kuvia. 
Josta tulikin mieleen, että huomisen luukku(kin) on jo ajastettu. Ainakin sen tekeminen oli kivaa ja tuli hyvä mieli. Tästä ei niinkään.]

Yllätysponttiseinä ja jouluvalot kuusessa

Tänään nappasin pari kuvaa huudeilta. Kuvat näyttivät taas kännykän ruudulla varsin selkeiltä, mutta epäselviähän ne sitten olivat melkein kaikki. No, ei voi mitään.

Selvisi kuitenkin, miksi Välimaankadun puistikko on saanut asfalttipäällysteen. Siinä menee väliaikaistie. Varsinainen Naistenlahdenkatu kun on sen kohdalta suurimmaksi osaksi kevyen liikenteen väylänä/työn alla tällä hetkellä.

Liikennejärjetelyjä Naistenlahdessa. 10.12.2015

Nyt on nimittäin pontitettu Kastinsillan kuvetta.

Kastinsilta 10.12.2015

Kastinsillalla 10.12.2015

IV-putkistoa on alettu peittää. Ja kuuseen on tullut (ihan oikeat) valot päivän aikana, nämä eivät ole minun lisäämäni. ;) Aamulla valoja ei vielä ollut.

IV-putkia peitellään valotetun kuusen katveessa. 10.12.15
(Yhtään en mainitse tuota toista, jonka katveessa on koko tienoo.)

Hermoa riipii kyllä edelleen ihan mahdottomasti tuo piippu. Itse asiassa tunne vain voimistuu päivä päivältä... Juuri kun jotenkin oli tottunut ajatukseen, että tänne tuli ja tulee vastaisuudessa olemaan tunneli ja ettei se ehkä ole aivan kuolemaksi, että sen kanssa jotenkin ehkä sittenkin selvitään, niin johan tälläsivät tuon patukan paikoilleen. Se on aivan hirvittävä(n suurikin)!!

Ja kun se joka tapauksessa tarkoittaa päästöjä ja muutenkin paskuutta pahuutta, niin olisivat sitten helvetti sentään edes yrittäneet valita jonkun muun piipun kuin tuollaisen joka hyppii silmille eikä sovi  m i t e n k ä ä n  ympäristöönsä.  Aaaarrrhhhh!!! Tekee mieli huutaa suoraa huutoa. Mutta ehkä juon vain kahvia.

Näin se menee. Mieli on melko rauhaisa ja ihan hyvä, kunnes puhe/ajatus kääntyy piippuun. Hermo menee HETI. Ja voin kertoa, että tuota torvea ei mitenkään voi olla huomaamatta. "Poissa silmistä, poissa mielestä" ei onnistu, ei sitten millään. [Aloin kirjoittaa tätä tekstiäkin melko kepeällä mielellä, vaan kuinkas kävikään... Olisi pitänyt sivuuttaa koko patukka. VMP.] 

Loppuuko tämä ikinä? :( Sanokaa, että loppuu. Että se menee ohi. 

                                           -Anuliina

Luukku 10: "Jäätävä näkymä"

Luukku 10. "Jäätävä näkymä" 

Meanwhile in Pohjola....

Myös pohjolan asukkaiden eloa sulostuttamaan kantautuu osanen tunnelin suun iloista.

"Oi voi, mikälie joulun taika onkaan moisen näkymän aikaansaanut? Kovin se on suuri, kylmä ja kumma. Mutta ei huolta, se on kaukana täältä, tokkopa tuo tänne asti mitenkään vaikuttaa", tuumii karhuemo lohduttaen näkymästä hemostuneita pentujaan.

[Tokkopa tosiaan...]  Tarina taitaa saada jatkoa ja kuvaparin luukussa 11...

Luukku 9

Luukku 9: "The Winner takes it all"

The winner takes it all. Niinpä niin.

                                                                           -A.


EDIT. 19.15: Haluan jakaa kanssane yhden jutun, täysin asian vierestä, mutta kompensoikoon se vaikka hiukan tätä piippuahdistustani.  Leipasin tuossa nimittäin torttuja ja tuota noin niin... :D

Ahhhaaahhaa! Ilmeeni täytyi olla näkemisen arvoinen, kun sain taiteltua valmiiksi tämän ensimmäisen tortun. (Torttu alla kuvassa.) Aivan hölmistyin ja sitten ratkesin... Ahhhahha! Vilpitön tarkoitukseni kuitenkin oli tehdä sellainen ihan oikeaoppinen torttu. Nauroin NIIN paljon ääneen. :D Melkein meni oikein....

Melkein oikein. ;)

Jos nyt jotenkin tunnelielämään liitetään tämäkin torttu, niin sanotaan nyt vaikka, että ihan yhtä oikein meni kuin piippuvalintakin. *Köh*

Noni, ei mulla taas muuta. Paitsi, että kotiutuessa huomasin (siis sen lisäksi, että piippuun ei vaan silmä totu...eikä hermo), että nyt oli vedetty asfalttia sen Välimaankadun viereisen ja yltympäriinsä mullinmallin kaivetun entisen puiston päälle... Mitähän siellä oikein tapahtuu?

8. Luukku: Tonttu (ja Rumtec-putket)

Luukku 8: "Tonttu ei vaan saa unta..." 
(kuva otettu 7.12.15)

"Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätä ja haastaa-
"ei tätä ymmärtää en voi,
ei tää pulma on vasta"-
heittää tapaansa järkevään
taas jo pois nämä vaivat pään,
lähtee toimeen ja työhön
lähtee puuhiinsa yöhön..."
                                (Tonttu)

Putkista, korjaan Rumtec-putkista, viimeinenkin on nyt asenneltu työtunnelista IV-piipulle asti. Niin kuin kuvasta näkyy. (Vaikka vähän huonosti näkyykin. Mutta siellä ne ovat nyt pötköllään kaikki kolme. Täysmittaisina.)
Kohta ne varmaan voikin sitten peittää. Voisikohan tuon piipun peittää siinä samalla? ;)

Mitäs muuta täällä pitikään tapahtua? Niin, niitä läpinäkyviä elementtejä ei vielä ole näkynyt tuossa Soukkiksen meluesteessä. Kaipa ne siihen kohta tällätään. Sitten ei enää voikaan oikein notkua tuossa muurilla. Vaikka en minä siinä enää liiemmin viitsi notkuakaan. Kun sinne tuli se yks juttu.

Kuvia huudeista en ole myöskään oikein napsinut, kun aina vaan on niin pimeää. Töihin lähtiessä on pilkkosenpimeää ja sama homma kotiutuessa. Plääh. Tulispa jo sitä lunta.... 

                                                                         -A.

Hyvää juhlapäivää nyt sitten! Tänään on nimittäin meidän joulujuhlat. Korjaan, Spektaakkelimaiset Joulujuhlat. Hihhi. *<|:)

* * *    * * *    * * *    * * *    * * *    * * *    * * *    * * *    * * *    * * *    * * *    * * *    * * *

Edit illalla: Kotona päivällä käydessäni otin vähän paremman kuvan putkista. Kun kerrankin oli valoisaa.

Iv-piippu, Naistenlahti 8.12.2015

Ei kulje tulevaisuudessa mitään kukkaisilmaa noissa putkissa. Ei, siellä kulkee ihan jotain muuta.  EN tykkää. En piipusta enkä siitä mitä se ilmoille päästelee. Yy-ää-köö.
[Melkein meinaa taas hermostuttaa tämä.] 
Mutta onneksi juhlat meni hienosti ja kivaa oli. Se on tämän päivän positiivinen tummelma. Hyvähyvä!

Rauhaa! 7. luukkunen

7. luukku : Rauhan kyyhkyt 

Huomenta! Eilisen itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa joulukalenteriin sopii hyvin tällainen "rauhanlintusluukku".

Kävin pienimuotoisesti juhlistamassa Suomea kavereilla. Kyllä mieli taas lepäsi muissa maisemissa. Melko rauhallinen on siis mieli, jos vertaa pariin edelliseen viikkoon. Ja täytyy sanoa, että on tainnut auttaa sekin, etten ole tänne hirveästi kirjoitellut.

Asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että olen nyt päättänyt alkaa käydä asuntoesittelyissä. Ihan varmuudeksi vain, kun en osaa yhtään sanoa mihin vielä joudun tämä mieleni kanssa. [Toivottavasti en kuitenkaan Pitkäänniemeen... Eheheh.. :D] Jos sattuu niin, että löytyy joku ihana, sellainen "tämä ON minun kotini" -tunnelman herättävä koti, niin sitten vasta täytyy tehdä päätöksiä.
Niin voi käydä tai sitten olla käymättä. Voi käydä niinkin, että huomaan, että on mulla sentään vaan niin kiva koti, ettei siitä kannata luopua.  

Olkoon tämä maanantai hyvä päivä. Joo, sovitaan, että se on.

                                                                     -Anuliina

Jaa niin, kävelin kotiin eilen Lapintien sillan kautta. Ihan ookoot ne on ne uudet sillan kaiteet, ainakin pimeässä. :D Samaa muotoa havaittavissa tässä teräksisessä kuin entisessä sillassakin oli. Oli ne betoniset kaiteet kyllä kauniimmat, mutta niitä ei nyt takaisin saa. Ja olisihan tästä uudesta sillasta voinut tulla rumempikin. ;) Pystyn elämään tämän kanssa.

Hyvää syntymäpäivää Suomi! (6.luukku)

Hyvää syntymäpäivää Suomi!

Itsenäisyyspäivän kynttilä.

Eikä mikään ihan pieni olekaan tämä kynttilä. Väri on kyllä tässä tapauksessa (tänään) ihan kohillaan. 


                                                         -A.

Luukku 5 -Yhtä vuoristorataa...

Luukku 5: "Vuoristoradassa" 

Tonttuset vuoristoradassa. *<|:)

Sellaista tämä tunnelielämä on, yhtä vuoristorataa. Välillä mennään niin, että pyörryttää, joskus lentää oksennus, onneksi välillä on sentään tasaisempaakin. 
Sitä tasaista vaihetta odotellessa...

"Ups and downs are to be expected in life, but that doesn't make the down parts any easier."



                                                                -A.

Rekkalähetys -Luukku 4

Rekkalähetys suoraan Korvatunturilta?

Uskoitteko? Ei se nimittäin mikään lahjarekka ole. Eikä ainakaan Korvatunturilta. (Olisi voinut olla...) Keskiviikkoaamusella suuria asioita tuotiin työmaalle, kai ne oli jotain piippujuttuja.
Odottelin bussia, jota ei milloinkaan tullut. Oli siinä sitten aikaa seurailla piippuhommia hiukan kauemminkin.

                                                 -Anuliina

Tuossa pari oikeaakin kuvaa keskiviikkoaamulta. Ettei kenenkään maailma järky kuvamanipulaatiosta. 

Naistenlahden tunnelityömaa 2.12.2015

Naistenlahden tunnelityömaa 2.12.2015

EDIT illemmalla:

PS. Lapintien silta muuten avataan tänään illalla. Lapintien silta avataan liikenteelle perjantai-iltana

"Uusi teräspalkkisilta on ulkonaisesti edellisen sillan näköinen, mutta betoniset kaiteet ovat muuttuneet teräksisiin."

Vai niin.

Oi, kuusipuu! (3.luukku)

"Valoa pimeyteen." 

Valaisin itse tunnelityömaan kuusen. :) Valoa pimeyteen. Nyt se enää odottelee oksiensa alle paketteja. Henkilökohtaisesti toivoisin ainoastaan hyvää mieltä. Kiitos!

                                                                -Anuliina

Tunnelielämän joulukalenteri, luukku 2

Luukku 2: Äidin porsaat

Tuunasin hiukan pihanäkymämme meluesteen uutta taideteosta. Tein siitä hiukan jouluisemman. Tip, tap! *<|:)

Kertakaikkisen mukavaa keskiviikkoa kaikelle kansalle!

                                                     -Anuliina

[Hiihhaahha! En minä sitten siihen meluesteeseen ole mitään käynyt piirtelemässä. Olenpa harhaanjohtavasti alkulauseen muotoillut. Olkoon. :D]

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Illemmalla:

Ajastus siis näköjään toimi. 

Tänään Rantatunnelin FB-sivuilla oli kuvia piippuhommista päivänvalossa. Iltasella kotiutuessani piipun juurella kipinät vain sinkoilivat.

IV-piippuhommia Naistenlahdessa 2.12.2015

IV-piippuhommia Naistenlahdessa 2.12.2015 

Väkisin tulee miettineeksi sitä, miten hyvin Saapumisen arvoitus olisi sopinut (ihan jo ulkoisen olemuksensa, mutta myös ideansa takia) tuohon. Jos nyt suunnaton IV-piippu voi yleensä sopia mihinkään. Ympärillä meluesteiden ruosteenpunaiset "taustat" ja Lapinniemen kylpylä. Ja... no, kaikki. Viherkasvien "tukirakenteissa" valaistusta, kun kasveja ei kasva.  Piippu olisi ollut myös yksivärinen...se olisi rauhoittanut ympäristön kaoottisuutta ja kylmyyttä.  

Voi, minkä tekivät, kun tuon tuohon valitsivat. Ympäristö on HYVIN rauhaton. Pidän piipusta päivä päivältä vähemmän. Eikä totu silmä siihen, ei sitten millään.

Haluaisinpa tietää mikä on lautakunnan  jäsenten tämänhetkinen mielipide, että miten meni valinta noin niinku omasta mielestä..  Vaikka sama se niille on, ei ne sitä katsele kuin ohi ajellessa.  

[Tuli vain mieleeni, että voikohan tuollaisen mötikän maalata tässä ihan paikanpäällä? Köh* Ei millään pahalla Anderssonia kohtaan, mutta tämän piipun olisi voinut suunnitella jonnekin muualle, ei keskelle asutusta. Johonkin paikkaan mikä oikeasti tarvitsisi "piristystä". Tämä ei ole se paikka.]

Tunnelmat on siis jälleen/edelleen hiukan sekavat. En pidä tästä nyt ollenkaan.

EDIT. klo 20.45 Nytpä näkyi Aamulehden klipissä Santalahdenkin piippu paikallaan. Ääk! Klipin lisäksi lehdessä on myös juttu tunnelityömaan vaikutuksista yrittäjän näkökulmasta, niistä ei niin kovin positiivisista vaikutuksista. Tunnelityömaasta seurasi sarja ikävyyksiä yrittäjälle – Video näyttää hätkähdyttävän tärinän

Enpä kaipaa noita tärinöitten aikoja. Piiputtomuutta kylläkin. Voi ei. Huomaan taas  provosoituvani pienimmästäkin negatiivisesta tunneliaiheesta. Taas on positiivinen asenne syvällä suossa. En kyllä oikein jaksa tätäkään, helpompi se olisi, kuulkaa, olla kepeällä mielellä. Mutta ei vaan pysty, vaikka miten yrittäisi uudelleenasennoitua. 

Tuntuu kertakaikkiselta vääryydeltä, että on saanut lusia ensin kaikki louhintavaiheen epämukavuudet (potenssiin x), muutenkin rakennusvaiheen kaikki ympäristön puoskaroinnit  ja päälle tällätään sitten vielä ikuisiksi ajoiksi piippu. Piippu, joka aiheuttaa ympäristössä vain suunnatonta rauhattomuutta ja saastaa. Uaaaah!
Joo, mutta saadaanhan me tunneli. Pitäisi vissiin iloita. Miten tässä ei sitten yhtään naurata? *ruma sana*

Tunnelijoulukalenterin 1. luukku

Koska viime päivät on olleet hiukan haastavia ja ärhäköitä, niin päätinkin alkaa tehdä tänne kuvallista tunnelijoulukalenteria.
Julkaisenkin joka päivä jouluun asti kuvan, joka jotenkin liittyy tunnelielämään ja ehkä jopa jouluun. (Toki höpisen tunnelijuttujakin, jos/kun niitä on.) Toim. huom. Kuva saattaa toki ilmestyä joskus etukäteen, joskus myöhässäkin, kun en aina ole maisemissa laittelemassa kuvia ja höpisemässä. Mutta ei kai se oo nii justiisa, päivä sinne tai tänne. Kuka niitä luukkuja muistaa muutenkaan ajoissa avata. Paitsi lapset. :D Kuitenkin tarkoituksenani on tehdä tunnelielämän joulukalenteri, eli 24 kpl luukkuja. Jos vaikka tulisi hyvä mieli. :)

Itse asiassa sain ajatuksen, kun kävelin aamulla bussille ja tunnelityömaalla oli kuormattavana joulurekka! Vaikka olenkin epäjouluihminen, on kaikenmaailman kuuset tai nyt sitten nämä "jouluvalot" rekassa näköjään jotenkin tosi mukava ja ilahduttava asia. (Minä nyt tietysti iloitsen tiskirätistäkin, jos se on jotenkin ihastuttava...Tsihhi.) Joka tapauksessa aamulla ei harmittanut ollenkaan niin paljon kuin olisi voinut. :)

No niin, tässä tunnelijoulukalenterin ensimmäinen luukku: Jouluvalorekka! (Ihan vaikka vain siksi, että siitä se ajatus sitten lähti.) Wohoo!!  

Luukku 1. Jouluvalorekka! :D

Eikö ole sympaattinen? Kuva vähän tärähti, harmikseni en sitä puhelimen näytöllä huomannut. Mutta kaipa tuosta selvän saa.

Ja laitetaan joulukuun ekan päivän kunniaksi mukaan myös musiikkivideo. Jouluviisu. Tummelmaan sopiva sekin. Joni Mitchellin River. Niin kaanis.

Varsinaista tunnelielämäasiaa minulla ei oikeastaan ole, mutta havaitsin kotimatkalla, että  Lapintien sillan kaiteistoon tulee sittenkin vielä lisukkeita. Ne mustat jäävät sittenkin taustaverkoksi. En oikein tiedä millaiset kaiteista oikein lopulta tuleekaan, mutta kaarevuutta oli nähtävissä. (JEI!) Huojentavaa, sillä melkein jo revin pelihousuni. Tai siis revikin. No, nyt en sitten toivo liikoja, mutta toivottavasti niistä tulee edes vähän mukavat.

Lapintien sillan kaiteisto lisääntyy... (011215)

Sinne mustan verkon ja kaiteen väliin tulee kai jotain harmahtava...

Lapintien sillan kaiteisto lisääntyy... (011215)

En nähnyt kunnolla ja kuvakin näköjään tärähti. No, kaipa se kohta sitten nähdään.

Kattelaan mitä tuleman pitää, tällä kertaa aion olla vaan ja odottaa ihan rauhassa millaiset noista kaiteista tulee. Anteeksi vain äkkinäiset päätelmäni, hyvät siltamiehet. Tehkäähän niistä nyt nätit sitten, kiitos. :)

Ei muuta. Selvästi parempi päivä oli tämä, noin niinku tunnelielämän kannalta.

                                                                                -Anuliina


EDIT. klo 20.26:  Nythän minä keksin, että koska en täällä varmaankaan joka päivä käy tälläämässä joulukalenterikuvaa, niin koitetaanpas onnistuisikohan se ajastuksella. Tai pitäisi onnistua, en vain ole ikinä kokeillut miten se tehdään. 
Olenkin nyt (ainakin mukamas) ajastanut luukun nro 2 pätkähtämään ruutuun huomenna klo 9, itsehän olen silloin jo töissä.. Ihan meinaa jännittää.

Testing, testing. :)