Luukku 22: "Savumerkkejä"

Luukku 22: "Savumerkkejä"

"Jouluiloa", niinpä niin.

*  *  *        *  *  *        *  *  *        *  *  *        *  *  *        *  *  *        *  *  *        *  *  * 

Muu osuus, olkoon vaikka tunnelmia:

Minun piti ajastaa luukku huomiseksi, mutta nyt on jo melkein keskiyö, joten kirjoitan pari riviä ja julkaisen koko homman saman tien.

Minulla on yllätyksekseni ainakin alustava "toimintasuunnitelma", plan B. Mutta kattelaan sitä sitten vasta joulunpyhien jälkeen. Olin tässä jo hiukan sitä mieltä, etten oikeastaan millään jaksaisi enää yhtään mitään mikä liittyy tunneliin. Että olkoon, aikani täällä on täysi. Mutta ihmisten kanssa viime päivinä käytyjen keskustelujen innoittamana alkuperäinen ajatukseni pikkuisen muutti muotoaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Muutenkin sain tukea ja tuulta purjeisiin tänään, kun meillä oli taloyhtiön hallituksen kokous.

Onhan se nyt toisaalta vähän niin, että eihän tässä vaiheessa NYT enää voi noin vain luovuttaa ja lähteä. Kaiken tämän tunnelielämän pyöritysten jälkeen. Ei. Ei tässä kyllä mikään miksikään taida enää muuttua, mutta kai se on parempi katsoa kuin katua. Kai. Tässä tosin ehtii mieli varmasti muuttua moneen kertaan, mutta nyt juuri tuntuu siltä.

Minä olen kyllä sitten taas se ärsyttävä ämmä asukas (siitä ärsyttävästä taloyhtiöstä, joka sitä komppaa), joka ei voi antaa asioitten olla. Ei voi mitään, en haluaisi se olla, ajatus on suorastaan ahdistava, mutta nyt alkaa kyllä jo riittää. Hiukan liikaa lankeaa paskuuksia tälle suunnalle. Ja kaikki vain nostavat kädet ilmaan. Harmi, voi voi ja tälle nyt ei voi mitään.
Yliolkainen suhtautuminen asukkaisiin ja heidän tuskastumisiinsa näin mittavan ja aikaavievän rakennushankkeen pyörteissä saa minut todellakin hermostumaan. (Enkä ole ainoa.) Kaiken lisäksi koko hankkeesta ei ole meille jatkossakaan kuin haittaa.
Asenne, josta puhun, on hyvin kiteytettynä eräässä kommentissa Aamulehden jutussa: Tätä et usein näe: Tampereen valtava tunnelityömaa lintuperspektiivistä

Se menee näin:

"Totuus ei tule teidän ruikuttajien suusta. Te itkette aina. Maailma muuttuu ja kaupunki siinä samalla. Aina voi muuttaa pois, jos ei kestä elämää."

Että näin. Enkä nyt ala noista varsinaisen lehtijutun lisäkustannuksista tms...
Mutta mietiskelin vaan, että kun "virkamiehille riittää kannusteeksi hyvä mieli," niin mistäs se asukkaille saataisi?

                                          -Anuliina