 |
| Luukku 18: Sinivuorten (t)yö |
Minä olen töissä vielä aatonaattonakin. Ja hetimiten joulun jälkeen välipäivinäkin pari päivää. Ei haittaa, jää lomaa säästöön... Vaikka on lomakin kiva.
-Anuliina
En nyt avaudukaan piipusta tai mistään muustakaan (ainakaan tässä jo valmiiksi ajastetussa osiossa. Muutenkin olen ajastellut ainakin pari luukkua kerrallaan, ettei minun tarvi joka päivä täällä roikkua ja kuohua.) Nyt olisi nimittäin pyrittävä ihan tietoisesti olemaan niin ZEN kuin mahdollista. Siinä ei kauheita tunnekuohahduksia kaivata. On saatava verenpaine tasaantumaan, se huitelee taas ties missä lukemissa. Alkaa näköjään olla jo terveydellekin hiukan liian haitallista tämä täällä yhä asuminen. Ääk!
Nimim. "The Drugs Don't Work" ja "Näin nuoreksi hämmästyttävän korkea ja resistenssi..."
[Taitaa muuten olla kutakuinkin vuosipäivä näinä päivinä verenpainelääkitykselläni. (Emme juhli, ei vastaanottoa.) Voi tätä onnea! Kiitos Rantatunnelihanke! Ei siis pelkästään tunnelmissa näy nämä hankkeen vaikutukset. Sitä ei kyllä tule varmaan edes ajatelleeksi ennenku osuu omalle kohalle.]
Tummelma-osio: Vaikka näköjään meinaa taas numerot kohota minne sattuu, niin kiinnittäisin (ja kiinnitänkin) huomioni kuitenkin ennen kaikkea tuohon "nuoreen." Kyllä. On minun oltava, koska (ihan oikea) lääkäri niin minulle sanoi. Hihhi. Tulipas siitä taas hyvä mieli. :) Ommmmmmmm....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti