Wake me up when September ends

Asukastilaisuus allianssin toimistolla PMK:n talolla, Naistenlahden alueen asukkaat, keskiviikko 29.1. klo 17-19. Tilaisuudessa kerrotaan hankkeen nykytilanteesta sekä tulevista uusista työvaiheista ja liikennejärjestelyistä.

Tulin sieltä juuri. Mitähän tähän nyt kirjoittaisi. Tuli kaikenlaista tietoa. Myös murskauutisia, siis ihan minulle itselleni. Uutena tietona mm. se, että ei täällä vielä ole mitään työtunnelia tehtykään. Toisin kuin olen kuullut/ luullut. Työtunnelin työstäminen (olikohan siinä puhe varsinaisista räjäytyksistä) alkaa arviolta (suunnilleen) torstaina. 

Tunnelma tilaisuudessa yleisesti oli melko hillitty, tehtiin asiallisia kysymyksiä, lopussa tunnelma hieman kiristyi, kun tunneli-ilmanpoistopiippu -kysymys nostettiin (jälleen kerran -kuulemma) esille.

Hauskuuttakin oli. Joku lapsi, asukas hänkin, esitti takarivistä muina miehinä muutaman kysymyksen: "Koska ne isot koneet tulee?" No, huomenna on jumbon vihkiäiset. Ja "Mitä siellä teltassa tapahtuu?" Kastinsillan viereen on siis pystytetty teltta. Se on tunnelityömaakoneiden huoltoteltta. Tunnelimiehiä huvitti molemmilla kerroilla.

Sitten näytettiin muutama kuva ja kerrottiin asioita, jotka järisyttivät mieltäni:

"Ensin aletaan räjäyttää tätä työmaatunnelia, josta myöhemmin tulee tunnelin ilmanvaihtokanava."

Siinä on meidän talo punaisella. Ihan paraatipaikalla.

Jarkko osoitteli karttaa ja kertoi, että kun ollaan osapuilleen syyskuussa, ollaan räjäytelty tunnelin ilmanvaihtokanava ja liikennetunnelit suunnilleen meidän talon kulmalle asti valmiiksi, siis tunnelialueet suoraan talomme alla. Arviolta. RÄJÄYTYKSIÄ JA LOUHINTAA 7-8M KOTINI ALLA SYKSYYN ASTI!! Sitten en juurikaan enää vähään aikaan kyennyt muuta ajatella. Pyörrytti ja oksetti. Oli skarpattava ja oltava reipashenkinen.

Ne eivät ole vielä edes operoineet tämän kallion sisässä ja olen jo ollut menettämässä mielenterveyteni. MITEN minä ikinä pysyn järjissäni syyskuuhun asti? Kävin tilaisuuden jälkeen vielä  Jarkon juttusilla varmistaakseni, että olin ymmärtänyt oikein, kerroin missä asuin ja että asuntoni sijaitsee siis puolittain kallion sisässä. Ja luvassa ON ääntä. Kyllähän ne sinne sitten kuuluu kaikki. Jos olin minä vakavana, niin oli Jarkkokin. Toisaalta, ei se nyt nauraakaan olisi voinut.

Tässä näkyy tunnelin suun yläosa, tuosta sitten mennään alaspäin.

 Huhhuh. Ahdistaa. Eikä vähiten myöskään mietitytä se, miten 110 -vuotias talovanhuksemme kestää tulevat tärinät. Nytkin on jo maustepurkkeja lennellyt hyllyiltä ja yläkerran naapurin kaakeliuunin  tähtiventtiili (kuulemma) paineaallon vaikutuksesta lattialle. Toivottavasti tämä ei ole viimeinen kuva, jossa kotitalomme möllöttää pystyssä.

Nyt en kykenekään kirjoittamaan enempää. Minulla on nyt aivan liikaa asioita mielessä, luulenpa etten saa niitä ulos muuten kuin oksentamalla.

Tu-tu-tu-tunneliasukastilaisuus

Nyt kuuluu taas. Tu-tu-tu-tu  Tu-tu-tu-tu. Kello on kai suunnilleen kahdeksan. Tu-tu-tu-tu  Tu-tu-tu-tu Tu-tu-tu-tu  Tu-tu-tu-tu. Uutuutena  on, että ne tulevat nyt kovempaa, mutta lyhyempinä sarjoina. Tuossahan ne pajattavat menemään, ihan huudeilla.. Jos en olisi tehnyt maailman parasta leipäjuustoa juuri äsken, menettäisin ehkä hermoni ihan just tähän pajatukseen.
Selviytymiskeino nro 2 on laittaa netti-tv:stä volumet täysille ja polkea kuntopyörällä pahin hermojenkiristys menemään.

Erkkilänkatu 11, PMK:n talo, Rantatunnelin Allianssi D1

Asiasta toiseen. Kävin tänään Rantatunnelin Allianssin toimistolla siinä tunnelilinjalla asuville tarkoitetussa asukasillassa. Rantatunnelin allianssin tiloihin ei muuten ihan niin vain löydäkään. Vinkiksi sanottakoon, että D1 ei suinkaan ole Peltokadun puolella, niin kuin opastetaulu sisällä väittää, vaan sinne pääsee sieltä suuremman autoparkkipaikan kautta aivan tunnelinpuoleisesta päädystä.

Toimistotilat löydettyäni kävi ilmi, että ilta oli sitten lopulta tarkoitettu tuolle keskitunnelin kansalle, eli Näsipuiston alueen ihmisille. Kuuntelin juttuja puolisen tuntia ja lähdin kotiin. Siellä puhuttiin vasta juuri aloitetuista tai käynnissä olevista tai suunnittelilla olevista katselmuksista ja tärinämittareista. Ja siitä, että marraskuun lopulla aloitettua työtunnelia on siellä louhittu nyt 90m.

Patsastelin hetken takarivissä, koska tiesin poistuvani kesken kaiken.

Kuuntelin tärinämies-Villen puheenvuoron ja vähän matkaa Jarkko Meriläistä, sitä louhinta- ja lujitustöiden projekti-insinööriä. Ihmiset olivat huolissaan. Yksi mies oli kysymyksenasettelussaan aivan hauskakin, huumormiehiä selvästi. Toinen hiukan piikitteli Jarkkoa, kun tämä oli ilmeisesti mennyt sanomaan tunnelin syvyydeksi Tallipihan kohdalla aiemmin eri luvun kuin nyt. Eräs pappa taas kysyi huolissaan olisiko heidän taloyhtiönsä turvallisempaa siirtää putkiremonttia siksi aikaa, että räjäytykset ovat alittaneet heidän talonsa. Ei kuulemma olisi remontin aloittaminen ihan justiisa vuoden päälle. ♥
Sydäntä ihan vihlaisi, en kestä näitä pappa-asioita, papat ovat maailman ihanimpia ja joutuvat nyt tällaisia miettimään... Nyyh. Tärinä-Ville vastasi onneksi, että putkiremontit voi huoletta aloittaa suunnitellusti. Tunnelityöt eivät haittaa putkihommia. Huh.

Huomenna onkin sitten siis vuorossa Naistenlahdenpään asukasilta. Melkein jännittää, kun olen kuullut vähän yhtä ja toista tästä tunnelin suusta... Jonkinlainen konehuonekin kaiketi rakennetaan tähän meidän talomme alle.. Mutta olen voinut ymmärtää väärinkin. Huomenna se selviää. (Ja sekin muuten jännittää, että onko mukana huolestuneita pappoja. Synänalani pakahtuu, ja joudun ehkä tunne(li)vyöryn valtaan, jos on.)

Niin joo, se piti vielä sanoa, että Tyynismaan Merja sanoi, että nettiin on tulossa (tai siis että ne olisi tehty jo) sivut, joita päivitetään päivittäin, ja joista voi seurata louhintojen etenemistä yms. Osoitteen hän lupasi jakaa asukasillan lopussa, en siis sitä tänään saanut. Kun pääsin kotiin, googlasin heti kyseistä sivua erinäisinkin hakusanoin. Allianssin sivuilta kaikki tiet vievät arvatenkin Liikenneviraston sivuille, jotka olivat yllätys, yllätys, tietenkin huoltotyön alla. Jahans. Ehkä huomenna on parempi onni.

Kävin muuten sunnuntaina katsomassa ekaa rivitaloasuntoa. Aivan mukava oli se, mutta ei siitä minun kotiani vielä tullut eikä tule. Ei tullut "Tässä on minun kotini" -tummelmaa... Enkä muutenkaan aio vielä mitään osto- tai myyntijuttuja toimeenpanna, on varmaan vaan hyvä vähän kartoittaa, että millasta kaikea tuolla on tarjolla.

Nyt tarttis varmaan ryhtyä polulle. Tu-tu-tu-kin taukosi, no onhan kellokin jo yli yhdeksän, sietääkin hiljetä.. 

It's a sign? - I have a plan

 

kuva:  Etsy/sharonismsbhaven

 

Olen viettänyt eilisen illan asuntoja netistä katsellen. On monia ihastuttavia asuntoja, minulle tavallaan sopivampia kuin tämä oma kotini on. Eikä hintaakaan (katsomillani asunnoilla) ole ihan hirveän paljon liikaa. Mutta vähän liikaa kuitenkin. Olen tullut siihen tulokseen, etten jää tähän kotiini asumaan. Miljöö muuttuu liikaa suuntaan, johon en sen tohtisi muuttuvan.  

"Tamperelaiset on sitten tyhmää sakkia, vastustavat ehdoin tahdoin uudistusta ja jarruttavat kehitystä," huudellaan nimettöminä lehtijuttujen kommenttilaatikossa.  Sanokoot mitä vaan, mutta luulenpa, ettei kukaan huutelijoistakaan vapaaehtoisesti haluaisi oman pihansa viereen  nelikaistaisen vilkasliikenteisen tien suuaukkoa ja tunnelin poistoilmapiippua.

Ranta-Tampellan alue nousee tuohon viereen, mahdollisesti virkistysalueitakin (yeah right). Alueen arvo ei ainakaan laske, ei liioin asuntojenkaan. Mutta se ei riitä minulle.

Olenkin ajatellut tämän jutun nyt niin, että tunneli on minulle merkki siitä, että minun on aika valmistautua lähtemään täältä. Koska sopivan hintaista uutta kotia ei vielä ole tyrkyllä, saan lisäaikaa maksaa lainaani enemmän tästä asunnosta pois ja samalla tehdä pienimuotoista remonttia (lattiat, keittiö) ja stailausta asunnossa, jotta saan (lue: tohdin pyytää) siitä ajallaan paremman hinnan.

Samalla ehdin valmistautua henkisesti tästä kodistani luopumiseen. Ja kas, kun on aika muuttaa, saan myyntivoittoa asunnostani enemmän ja minulla on varaa haluamaani uuteen kotiin. Se, missä uusi koti sitten sijaitsee, onkin kokonaan uusi miettimisen aihe. Miten helppoa! (Oikeesti ihan vaikeeta ja surullista.)

Tässä vaiheessa tunneliakin on jo rakennettu useamman vuotta, ellei se ole jopa jo kokonaan valmis. No, toivoisin kuitenkin, ettei tähän prosessiin menisi ihan tuota neljää vuotta kuitenkaan. Mutta ainakin tämän pahimman alkuvaiheen yli ollaan reippaasti menty. Kunpa pääni vain kestäisi menossa mukana sen ajan.

Tänään on kyllä ollut rauhallinen päivä, odotuksistani huolimatta. Ehkä näitten tällaisten päivien avulla selviää niistä horroreistakin.



Facebook päivitykseni tänään klo 12.03: 
 "Tunnelielämän väliaikatiedote: Vasten odotuksiani ulkoa kantautuu vain "normaaleja työmaaääniä". Ainakin tähän mennessä. Mikään ei kumise tai kirsku kallion ja/tai perustusten kautta. :) Laavli."    feeling I can deal with this."

Soukanlahdenkadulla avolouhintatöitä

Tänään luukusta tullut tiedote. Hmph. En jaksa edes kilahtaa tästä. Louhikoot, perkele. 

Nyt ne ovat siis siirtyneet louhimaan tähän ylös tuolta tunnelin alasuulta. Nyt louhitaan tätä nimenomaista kalliota, jonka syövereissä asuntoni puolittain sijaitsee. Lienee sanomattakin selvää, että se tietää suunnatonta meteliä. Räjäytykset itsessään eivät ole tavallaan haitaksi juuri ollenkaan. Kerran posahtaa ja ropisee ja tärisee ja se on siinä. 

Mutta nämä kolinat ja lumiaura-viistää-asvalttia-pitkin-niin-että-kipinää-lentää -tyyppiset kirskahdukset ja jylinät, jotka kantautuvat suoraan  tuosta 10-20m:n päästä ikkunan ja seinän lävitse SEKÄ perustuksia pitkin kumisten eivät varsinaisesti ilahduta. (Pitäisi varmaan mitata tuo matka, en osaa yhtään arvioida sitä. Mutta tuossa se on. Punainen piste tiedotteessa on kotini kohta.) 

Päässä surisee.

EDIT (vähän myöhemmin):

Ulkoa kuuluvasta metelistä tuli sentään mieleen jotain hyvääkin. Krrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrriiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiipppppppppppppppppppppppp...

Wake Up, You Sleepyhead!

Pahaa-aavistamattomana hän nukkui päiväunia vuoteessaan. Hän uneksi kesästä, lämmöstä, lintujen laulusta, koivujen tuoksusta, myöhäisillan lempeästä hiljaisuudesta...

...yhtäkkiä valtava räjähdysääni herätti hänet. Sydän hakkasi vimmattuna. Kaukaisuudesta kantautui  yhtäjaksoinen äänimerkki ______________________, vaara oli ohi. Hetken jostain kuului vaimeaa ropinaa. Kuin pieniä kiviä olisi putoillut seinien välissä... tai hormissa. Mistä ääni kuului, sitä hän ei tiennyt. Hän saattoi vain toivoa, ettei kyse ollut mistään vakavasta.

Sitruunan niellyt mutrusuu variksenpelätin :)

"Naistenlahdessa työtunnelin louhinnassa siirrytään avolouhinnasta kallion sisään, viikko 4." ...Luin Liikenneviraston sivulta viikonloppuna. Nyt tuota kyseistä tekstiä ei siellä enää olekaan jostain kumman syystä. Höh. No, siellä se kuitenkin oli. 
Sitä vastoin nythän minä juuri havaitsin täysin uutta ja hyödyllistä tietoa 'Ajankohtaista' -otsikon alla: 

Asukastilaisuudet allianssin toimistolla PMK:n talolla osoitteessa Erkkilänkatu 11 pidetään seuraavasti:
(- Santalahden alueen asukkaat, maanantai 27.1. klo 17-19) 

-Tunnelilinjalla asuvat, tiistai 28.1. klo 17-19

-Naistenlahden alueen asukkaat, keskiviikko 29.1. klo 17-19

Tilaisuuksissa kerrotaan hankkeen nykytilanteesta sekä tulevista uusista työvaiheista ja liikennejärjestelyistä.

Minä kuulun noihin kahteen jälkimmäiseen asukaskuntaan. Tällä kertaa täytyy kyllä mennä henkilökohtaisesti paikalle. Kiinnostaa melkoisesti nykytilanteen lisäksi tulevat työvaiheet. Hiukan kylmää nimittäin, kun alkavat nyt jysäytellä kallion sisässä. Vaikka vielä ilmeisesti vasta työtunnelia. Tai en tiedä. Mutta siksi sinne on mentäväkin. Saadakseni jotain tolkkua lähitulevaisuuteeni ja lisäksi vaikka vain kumotakseni edellisen asukasillan lehtijutun muutamat kommentit:

"Näin muualta olevana kysyn - ovatko hämäläiset yleensäkin noin mutrusuita variksenpelättimeksi sopivia?"

"Osanottajissa ei näy yhtäkään alle 50-vuotiasta. Tämä kertonee myös siitä, että mikä ikäryhmittymä on ollut eniten uudistusta vastaan." 

"Heh, nyt on kyllä hienosti saatu samaan kuvaan monta sitruunan niellyttä ihmistä. Nyt mitenkään sanomatta että juuri nämä ihmiset olisivat aina kärttyisiä valittajia, totean, että usein ihmisestä näkee jo ulospäin että kaikesta mahdollisesta valitetaan, ja etä kyseiselle henkilölle ei kelpaa mikään. Mistäköhän sekin johtuu? Onko se vain joidenkin ihmisten ominaisuus, vai kerääntyykö katkeruus ja viha kaikkea kohtaan esimerkiksi iän mukana?"

Tsihihi.. Nauroin ihan ääneen, kun luin näitä kommentteja. Katukuvasta voi siis erottaa armonkalliolaiset helposti ulkoisesta habituksesta. Ne on niitä mutrusuita, variksenpelättimeksi sopivia yli 50-vuotiaita, joista näkyy ulospäin, että valitetaan kaikesta mahdollisesta. Helppoa kuin mikä! (Olin nyt vitsikäs, hei..) :D

No joo. Nää on näitä. Mutta siis kotonani on ollut viimeisen viikon melko rauhaisaa, sikäli kun olen täällä ollut. Jos enempää tu-tu-tu-ta ja sitä hirveää kalliosta kumpuavaa meteliä ei enää ikinä tulisi, pärjäisin ihan mainiosti. Se ei kyllä varmaankaan vain ole mahdollista: "...siirrytään kallion sisään." Eihän sitä varsinaista tunnelia ole edes alettu räjäytellä. Kai. Työtunneli on kaiketi ihan eri asia?! No, keikun täällä tunnelinsuun reunalla ja seuraan tilannetta.

Sitä piti vielä sanomani, että olispa kesä. Olin taas viikonlopun reissuillani, ja kun tulin kotiin, täällä oli vain +15 astetta lämmintä. Jos saa toivoa, niin räjäyttelisivät noita vetoisia nurkkia vähän tiiviimmiksi. Tai sitten pakkasta ei tarvisi olla ihan näin paljon. Ainakaan montaa päivää. On tämä kuitenkin parempi kuin se sade- ja kurakeli. Ja onhan aurinkoisessa pakkassäässä ulkona kovin kaunista. Jos siis ei katso tuonne työmaan suuntaan.

Ihan rauhassa

Sunnuntait on parhaita. On vähän niin kuin "ennen vanhaan." Ei pauku, kolise tai hurise. Ei ainakaan viime sunnuntaina. Hurinaakaan ei nimittäin kuulunut. Maanantaina ja tänään olen herännyt hiljaisuudessa. Olen ollut alkuviikon iltavuorossa ja saanut nukkua pitkään aamulla, ihan rauhassa. (Tai pitkään ja pitkään, mutta mitään tu-tu-tu-tu:ja ei aamuseiskalta ole kuulunut ollenkaan.) On oikein pitänyt kuunnella, että ovatko tunnelimiehet töissä ollenkaan. Mutta on ne. Nytkin tuolla kolisee, mutta se kolina kuuluu työmaalta, ääni ei kantaudu kallion uumenista eikä ollenkaan käy hermoille tai rasita mieltä.
Meluluokitus: Hyvälaatuinen työmaakolina.

Jos on pakko jotain tunnelia duunata, niin pidetään sitten tämä.

Tärinämittarit omasta takaa

Lähdin suoraan perjantaina töistä veljeni luokse Kangasalle yökylään. Tädin murusia, veikan lapsia siis, on aina mukava nähdä ja olihan siellä äitikin kylässä. Lisäksi ounastelin, että siellä saa nukkua pidempään lauantaiaamuna kuin kotona. Ja vaikka herätys olisikin jo seiskalta, se olisi taatusti mukavampi kuin kotona. Herätys tuli vasta klo 8.03 "Anu, missä sun puhelin on? Anu, saanksmä tulla sinne teijän viereen?" Mukava herätyshän se oli. ♥

Kotiutuessani äskettäin valitsin tunnelinsuun reitin. Havaitsin, että kalliosta on lo(u)hkaistu melkoinen kimpale sitten viimenäkemän. Kuva (yllä) on vähän tärähtänyt, mutta siitä näkynee edes hieman lohkaistua kohtaa, muutama metri siitä on maata hävinnyt. Kalliolla on siis temmelletty poissaollessani.
Saavuin kotipihaan ja havaitsin puuvarastoni oven retkottavan auki. Päästyäni sisälle löysin keittiön lattialla lasiset maustepurkkini mullin mallin. Olivat tulleet alas seinähyllyltä. Täällä on vissiin tärissyt hiukan enemmänkin.

Onnekseni muistin ottaa eilen töistä mukaan 'Tunneli-infon' puhelinnumerot. Ne löytyvät nyt edellisestä  Info -postauksestani. Luulen, että minun täytyy tehdä muutama puhelu. Ihan vaikka vain, että tietäisin milloin minun on syytä tyhjentää hyllyt välttääkseni tavaroiden alastulemisen.

Ei tässä mitään kellarin tärinämittareita tarvita. Mittarit löytyy näköjään omasta takaa. Pitäisiköhän mun varmuudeksi irrottaa astiakaappini seinästä...

Info

Aamulehden Morossa oli ollut numeroita. Puhelinnumeroita, joista voi kysellä tunneliasioita. Numero, jossa tiedetään räjäytys- ja louhinta-asioista sekä numero, josta voi kysyä muutakin tunneliasiaa. Itsellenihän ei Aamulehteä tule, mutta toivat töihin minulle ne numerot. Kovin ystävällistä. Minulla on tukijoukkoja, en ole tunneliasiani kanssa yksin. ;) Tietenkään en muistanut ottaa numeroita kotiin.

Voi olla, että on tunneli-infoihmisille asiaa, heti klo 7.03, tai milloin nyt aloittavatkaan tu-tu-tu-tunsa.

Hermoni on ollut hyvässä kunnossa tällä viikolla, mitä tulee tunneliin. Huomenna saattaa olla toinen ääni tunn.. eiku kellossa, koska menen töihin vasta klo 9.21:ksi. Joka siis tarkoittaa, että saisin nukkua vähintään klo 8.15 asti. Siis saisin. Jos voisin. Katsotaan nyt onko se taas heti seiskalta tu-tu-tu-tu... vai keksisköhän ne huomisaamuksi vaikka jotain muuta? Tekisköhän ne jotain vaikka vaihteeksi ihan hissukseen..


EDIT: Muistin ottaa numerot perjantaina töistä ja selvitin hiukan paremmin kenelle ne kuuluvatkaan.

Puhelinnumerot ovat:
 Räjäytys- ja louhinta-asiat: 0400-753317, Jarkko Meriläinen, Lemminkäinen Infra Oy,  Louhinta- ja lujitustöiden projekti-insinööri
Tunneliasiat yleensä: 020-7911896, Merja Tyynismaa, A-Insinöörit Suunnittelu Oy:n projektipäällikkö

Netin mukaan Merja vastaa hankkeen ympäristöseurannoista ja viestinnän toteutuksesta.

Non-Stop

Hurisee, hurisee, nyt hurisee. Onko jääkaappi mennyt rikki? Seuraa naputtelua ja tarkkaavaista kuuntelua korva kiinni jääkaapissa. Ei, ei se ole, ihan normaalisti hurisee. Lämminvesivaraaja! Kuuluuko siitä... ihan niinku siitä kuuluisi outoa naksuntaa? Hengen pidätystä ja tarkkaavaista kuuntelua. Eiiii, ei sittenkään.  
Jännitysmomentteja tarjolla arkeen! Kuka haluaa?! Kuka haluaa?! Käsi ylös! Herra siellä takarivissä?? 

Ilta meni mukavasti ihmetellessä. Kun kaikki se  tu-tu-tu-tu-tu-tu-tu-tu ja ra-ta-ta-ta-ta lakkasi, jäi jäljelle  h u r i n a.

En tiedä mitä ne nyt tekevät, tai jättivät tekeytymään, mutta kuulostaa siltä kuin pesukoneeni, tai vaihtoehtoisesti naapurin pesukone, linkoaisi tauotta. Ehkä tuo ei vain kuulu sen tu-tu-tu-tu-tu....n alta. Ehkä se onkin kuulunut koko ajan. Ei sillä oikeastaan ole väliä. Tasainen hurina.. Yölliseksi ääneksi tämä ei horjuta mielenterveyttäni. Mainittakoon nyt kuitenkin, että onneksi en nuku keittiössä.

Ylöjärvi

Ylöjärvi, Ylöjärvi. Työpaikkani 12 vuoden ajan. Terveisiä vain sinne! Nyt, kun kotona on pystynyt taas pari päivää nukkumaan ja olemaan ihan niin kuin ennenkin, olen mietiskellyt eikö kuitenkin olisi ollut muita vaihtoehtoja kuin tuo tunneli.) Ihan vain esimerkiksi, koska tällaista pitäisi kotonani olla aina. Hiljaista, jos niin tahdon. Noin niinkuin päälimmäisenä tuli mieleeni tuo, onhan noita muitakin syitä olemassa, sitten niin. Olen tainnut niistä joskus mainitakin. ;) Miksei mitään muuta edes yritetty ensin? (Tiedän kyllä, että turha niitä enää on miettiä, kovin vain on vaikea olla miettimättäkään, tulkaa käymään viikolla, niin tiedätte miksi.) "Älä murehdi eilistä, vaan elä tätä päivää", ei oikein nyt toimi tässä yhteydessä. No, joka tapauksessa googlailin vähän ja päädyin Ylöjärven uutisten sivuille. Vaikka Ylöjärvi ei maksumieheksi joudukaan, siellä silti mietittiin Rantaväylän tunneli -hankketta, sitä, onko siihen järkevää ryhtyä juuri nyt?  Lähinnä, koska hanke on niin kallis sekä siksi, etteivät nykyiset liikenneongelmat ole vielä kovinkaan mittavia, vaan niihin olisi voinut olla toisenlaisia ratkaisuja.

Yhdeksi "liikenneruuhkia" vähentäväksi ratkaisuksi oli mainittu joukkoliikenteen kehittäminen. En voisi olla asiasta enempää samaa mieltä! Joukkoliikenne Tampere-Ylöjärvi välillä, tai sen mahdottomuus, on ehkä suurimpia syitä siihen miksi jätin työpaikkani siellä. Joukkoliikennettä on toki kehitettykin nyttemmin, mutta ainoastaan Tre-Yvi keskustan välillä. Yhäkään en pääsisi Metsäkylään yhtään sen nopeammin/useammin. Joukkoliikenne suurimpaan osaan Ylöjärveä oli (ja on) aikaavievää, kallista ja miltei mahdotonta. Niskakarvani nousevat pystyyn kun vain kuulen sanan  Länsilinjat. Uuh!! Monissa perheissä on pakko olla kaksi autoa, jotta vanhemmat pääsevät esim. Metsäkylästä töihin, inhimillisesti. Ajauduin tässä nyt sivupoluille. (Historiani melkein imaisi minut syövereihinsä.) Mutta siis tarkoituksenani oli sanoa, että yksityisautoilulle ei olisi niin suurta tarvetta, jos joukkoliikenteen käyttö olisi ajallisesti ja rahallisesti inhimillistä.

Lainaan seuraavassa (Ylöjärven) Teknisen lautakunnan puheenjohtajan Ossi Sippolan sanomisia (tuosta aiemmin linkittämästäni Ylöjärven uutisten jutusta):

"Teknisen lautakunnan puheenjohtajan Ossi Sippolan mielestä tunnelihanke vaikuttaa nykyistä taloustilannetta vasten katsottuna valtavan kalliilta.
Hänen mukaansa Rantaväylää voitaisiin vielä kehittää maan päällä.
– Liikenneongelmat voisi ratkaista kymmeneksi vuodeksi miettimällä uudelleen liikennevalojärjestelyjä. Hervannan ja Elovainion välillä on 14 liikennevalot, jotka eivät kyllä toimi niin kuin pitäisi, eikä niitä kaikkia ole sijoitettu kovin järkevästi, Sippola sanoo.
Hänen mielestään Rantaväylälle voitaisiin miettiä muualta Euroopasta tuttuja muuttuvia kaistajärjestelyjä.
– Väylälle voitaisiin rakentaa kuusi kaistaa ilman välipengertä. Aamupäivällä voitaisiin ajaa useampaa kaistaa Ylöjärveltä Tampereelle ja iltapäivällä taas toiseen suuntaan, Sippola selvittää.
Sippola muistuttaa, että mahdollisella tunnelilla ratkaistaisiin liikenneongelmia vähintään 50:ksi, jopa 75 vuodeksi.
– Mielestäni on kuitenkin liian aikaista toteuttaa näin iso hanke. Liikennetungos ei ole vielä niin paha, ettemmekö pystyisi ratkaisemaan sitä vähemmällä.
Hän myöntää, että tunneli toki kohentaisi liikkuvuutta ja vähentäisi ruuhkassa istumisesta syntyvää ärsytystä.
– Tietysti myös tavaraliikenne kulkisi jouhevammin, mutta ei tunneli silti ole hintansa väärti, Sippola lopettaa."

 Ossi on kuulkaa NIIN oikeassa!! Miksi, oi miksi, ei tuollaisia muuttuvia kaistajärjestelyjä edes kokeiltu?!! Tai niin no, kaistojen päälle ei paljoa rakenneta. Oli ne muuttuvia tai ei. NYYH. 

Hello sunshine!

Minä olen aamu-uninen. Neljän tunnin yöunien jälkeen oli aamuseiskalta huumori hyvin vähissä, kun se pajatus taas alkoi. Lomallakin täytyy herätä, saatana.
On vähän sama fiilis kuin joskus tanssilattialla, kun  musiikki tuntuu jaloissa. Ja koko kehossa. Ei sillä, että hirveästi tanssilattioilla heiluisin. Erona on vain, että tämä jytinä tulee perustuksia pitkin tunnelityömaalta eikä sillä ole mitään tekemistä musiikin kanssa eikä täältä voi vain kävellä tiehensä, jos jumputus alkaa vituttaa, vittu*. Ja maitokin on loppu. Juon sitten kahvini mustana. Kyllä ei ole hyvä aamu tämä.

Terveisiä allianssille, että kiitos viimeisestä!

*Pahoittelen karkeaa kielenkäyttöäni.

Piip, piip, piip...

Uuden vuoden kunniaksi tuore tunnelikuva. Otettu siis juuri äsken, kun palasin kotiin reissuiltani.
Samalla minulle valkeni, ettei ne aiemmat räjäytykset olekaan olleet vielä tässä varsinaisella kalliolla. Ne syventävät tuota ratapihan kohtaa vasta. Ääk.

Kotiini kuuluu selvästi räjäyttyksen varoitusääni, se räjäytystä ennekoiva piipitys, joten nyttenmmin osaan jo varautua jytinään. Jysäytys kumahtaa melkoisesti asunnossani. Aiemmin siis luulin, että ne räjäyttävät jo tätä varsinaista kalliota ja ajattelin, että ei se ehkä niin paha olekaan, kun edes ikkunat eivät helise tai maa tärähtele, ainakaan huomattavasti... 

Mutta nyt alkaa vähän jännittää, kun huomaan, että ne ovatkin vielä "kaukana." Noh, kattellaan. Tästä vuodesta tulee kyllä varmasti  mieleenpainuva.