Tänään luukusta tullut tiedote. Hmph. En jaksa edes kilahtaa tästä. Louhikoot, perkele.
Nyt ne ovat siis siirtyneet louhimaan tähän ylös tuolta tunnelin alasuulta. Nyt louhitaan tätä nimenomaista kalliota, jonka syövereissä asuntoni puolittain sijaitsee. Lienee sanomattakin selvää, että se tietää suunnatonta meteliä. Räjäytykset itsessään eivät ole tavallaan haitaksi juuri ollenkaan. Kerran posahtaa ja ropisee ja tärisee ja se on siinä.
Mutta nämä kolinat ja lumiaura-viistää-asvalttia-pitkin-niin-että-kipinää-lentää -tyyppiset kirskahdukset ja jylinät, jotka kantautuvat suoraan tuosta 10-20m:n päästä ikkunan ja seinän lävitse SEKÄ perustuksia pitkin kumisten eivät varsinaisesti ilahduta. (Pitäisi varmaan mitata tuo matka, en osaa yhtään arvioida sitä. Mutta tuossa se on. Punainen piste tiedotteessa on kotini kohta.)
Päässä surisee.
EDIT (vähän myöhemmin):
Ulkoa kuuluvasta metelistä tuli sentään mieleen jotain hyvääkin. Krrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrriiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiipppppppppppppppppppppppp...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti