Lähdin suoraan perjantaina töistä veljeni luokse Kangasalle yökylään. Tädin murusia, veikan lapsia siis, on aina mukava nähdä ja olihan siellä äitikin kylässä. Lisäksi ounastelin, että siellä saa nukkua pidempään lauantaiaamuna kuin kotona. Ja vaikka herätys olisikin jo seiskalta, se olisi taatusti mukavampi kuin kotona. Herätys tuli vasta klo 8.03 "Anu, missä sun puhelin on? Anu, saanksmä tulla sinne teijän viereen?" Mukava herätyshän se oli. ♥
Kotiutuessani äskettäin valitsin tunnelinsuun reitin. Havaitsin, että kalliosta on lo(u)hkaistu melkoinen kimpale sitten viimenäkemän. Kuva (yllä) on vähän tärähtänyt, mutta siitä näkynee edes hieman lohkaistua kohtaa, muutama metri siitä on maata hävinnyt. Kalliolla on siis temmelletty poissaollessani.
Saavuin kotipihaan ja havaitsin puuvarastoni oven retkottavan auki. Päästyäni sisälle löysin keittiön lattialla lasiset maustepurkkini mullin mallin. Olivat tulleet alas seinähyllyltä. Täällä on vissiin tärissyt hiukan enemmänkin.
Onnekseni muistin ottaa eilen töistä mukaan 'Tunneli-infon' puhelinnumerot. Ne löytyvät nyt edellisestä Info -postauksestani. Luulen, että minun täytyy tehdä muutama puhelu. Ihan vaikka vain, että tietäisin milloin minun on syytä tyhjentää hyllyt välttääkseni tavaroiden alastulemisen.
Ei tässä mitään kellarin tärinämittareita tarvita. Mittarit löytyy näköjään omasta takaa. Pitäisiköhän mun varmuudeksi irrottaa astiakaappini seinästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti