Well helou!

Aurinkoista sunnuntaipäivää täältä Tunnelinsuulta. Rauhallista on. Ja hiljaista. Ja aurinkoista. Hyvä.
Kävin tänään tuolla kylillä pyörimässä ja matkalla nappasin muutaman kuvan tuosta Lapintien (ylikulku)sillasta. Kas, kun siellä näyttää taas aivan erilaiselta kuin pari päivää sitten. [Pari (päivää) tässä tapauksessa on hyvin suhteellinen käsite, se voi olla kaksi tai voi olla enemmän. Vähemmänkin se voi olla. Ei se oo niin justiisa.]

Mutta tässä kuvat... Nykyään tuolla kaupungin puolella siltaa ammottaa reikä! Tai siis siellä ei varsinaisesti ole oikein mitään. Ainakaan siltaa.:D Tuollaisessa tilassa se on kaiketi ollut jo kauan, siinä on ollut vain pressut edessä. Luulen ma.

 Lapintien ylikulkusilta kaupungin puolelta 16.8.2015

Ja TITTIDII!! Täältä Armonkallion puolelta ammottava kuoppa on täytetty. Wohoo!! Kyllä minusta nyt  tuntuu, että ne ehtii sittenkin saada sillan valmiiksi ihan määräajassa. Jos sitä milloinkaan edes epäilin. Ehkä en epäillytkään, en ole ihan varma. :D

Lapintien ylikulkusilta Armonkallion puolelta 16.8.2015

 Huomasin myös sellaisen iloisen asian, että kun huomisaamuna tuohon Soukkikselle  (Soukanlahdenkadulle) aletaan nostella niitä meluesteen elementtejä taas lisää, niin olen sittenkin vielä kotona!! Minullahan on iltavuoro myös huomenna. Sitä ei kyllä sitten tiedä ollenkaan viitsinkö herätä aiemmin nähdäkseni jo aamulla millainen elementti sieltä nousee. Aamukahvit voisin käydä hörppimässä pihalla. Töihin pitää lähteä taivaltamaan puoli ysiltä, joten luullakseni ehdin nähdä ainakin vilauksen elementistä.

Jos olen reipas, niin TÄHÄN on huomenna aamusella EDIToitu valokuva tapahtumasta. :D
[EDIT. aamulla kasin jälkeen: Ne poistaa näköjään vasta noita puisia kaiteita tuosta tukimuurista. En siis taida nähdä nostotapahtumaa enkä siis myöskään elementin kuviointia. No, näkee tuon illemmallakin.]

Sitten muutama sananen tummelmista täällä Tunnelinsuulla. Nyt, lomien jälkeen, olen jälleen muutamakin ihmisen kanssa puhunut tunnelmista, mitä tulee siis tuohon tunneliin.. On kysytty mitä tänne kuuluu...
Hyvilläänhän ne toki ovat, ettei elämäni ole yhtä kärsimystä, mutta on herättänyt myös hämmennystä, ettei tänne kuulu oikeastaan mitään. Ihan kirjaimellisestikaan ei kuulu. Myöskään oikein minkäänlaisia tunnelmiakaan ei ole.
Se siis ilmeisesti jotenkin hämmentää, että asenteeni on niinkin neutraali, tai siis, että se ei ole negatiivinen. Etten siis ole kaiken aikaa raivona ja katkera, mitä tulee tunneliin. Välillä tulee tunne, että siitä pitäisi jotenkin tuntea huonoa omaatuntoa. Joka on käsittämätöntä. Siis, että tulee sellainen tunne. Vai onko tämä epänegatiivisuus kuitenkin jotenkin kovin epänormaalia? Kun kyllä minä nimittäin ihan vilpittömästi iloitsen siitä, ettei minua v***ta.

Näinä päivinä en käytä energiaani negatiivisten asioitten pohtimiseen. Minä lähinnä seurailen huudien tapahtumia. Olen ilahtunut siitä, että meluesteen elementit ovat miellyttäviä. (Ne toivat kyllä lisäkustannuksia. Siitä en tietenkään iloitse, mutta tunnelin suun asukkaana kuitenkin iloitsen itse elementeistä. Jotain nättiä "pois viedyn" tilalle sentään saatiin...) Olen myös sangen ilahtunut, ettei asuntooni kantaudu ääniä. Saan olla ja elää (ainakin tällä hetkellä) ihan rauhassa täällä.

Minulla ei ole ollut tapana valittaa turhasta. Enkä tee niin nytkään.

Piippu minua hiukan meinaa jännittää, muttei minulla ole mitään syytä repiä etukäteen pelihousujani ja tuskailla, että se tulee tuohon ihan kohta. (Toki panikoin siitä jo aiemmin, mutta nyt on taas rauha maassa, asiat kun on selvitetty juurta jaksain...)
Piippu tulee siihen syksymmällä, enkä totta puhuakseni tiedä mitä tunnelmille sitten tapahtuu. Piippu on siis vaihtoehdoista se, joka ei mielestäni sulaudu ympäristöön mitenkään (se ei ilmeisesti ole ollut siinä kyllä tarkoituskaan), ja nähtäväksi jää miltä se tuossa näyttää.
Toivon tietysti, ettei ainakaan ihan hirveältä. Ja että se jotenkin jäisi "näkymättömiin" pihassamme hengaillessa, vaikka tiedänhän minä, ettei sellainen 40-metrinen, halkaisijaltaan kuusimetrinen piippu mihinkään maastoudu... Eikä se paikkaakaan vaihda. Minun on kyllä kaikenkaikkiaan äärimmäisen vaikea kuvitella se tuohon pihanäkymään.
Liikenteen metelikin minua arveluttaa. Mutten aio siitäkään vielä ressata. Reilu puolitoista vuotta on kuitenkin pitkä aika ressailla. Ei ole mitään syytä lietsoa itseään hermoromahduksen partaalle. Nope.

Minä olen kuitenkin se, joka asuu täällä. Näillä huudeilla, Tunnelinsuulla. En myynyt asuntoani, kun hullunmylly oli päällä. Hyvä niin. Nyt on rauhaisaa. Hyvä niin. Nähtäväksi jää mitä täällä vielä tapahtuu. Minä ihastelen ja/tai vihastelen, kun/jos sen aika on. Tunnelielämää elellessä koitan kuitenkin löytää mahdollisimman paljon valoisia asioita tästä vallisevasta asiantilasta. Ei minulla taida edes olla muita vaihtoehtoja. Minä kun kuitenkin asun täällä -ja toivottavasti asun jatkossakin.

Ksau ja huomiseen! Oispa hienot elementit.

                                                     -Anuliina

PS. Laitankin tänne lopuksi vielä yhen stressi-aiheisen jutun, jonka joskus luin ja joka oli minusta melko valaiseva, mitä tulee ressaamiseen.

"Psykologi opetti stressin hallintaa yleisölle. Kun hän nosti lasin vettä, kaikki odottivat, että hän kysyy, onko se puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. 
Sen sijaan hän kysyi hymy kasvoillaan: "Kuinka raskas tämä vesilasi on?” Arvauksia huudettiin grammojen tarkkuudella. 
Hän vastasi: "Absoluuttisella painolla ei ole väliä. Se riippuu siitä, kuinka kauan pidän sitä. Jos minä pidän sitä hetken, paino ei ole ongelma. Jos pidän sitä tunnin, kättäni alkaa jo särkeä. Jos pidän sitä koko päivän, käteni muuttuu tunnottomaksi ja käsi tuntuu halvaantuneelta. Kussakin tapauksessa paino lasissa ei muutu, mutta mitä kauemmin kannattelen sitä, sen raskaammaksi se muuttuu. " 

Hän jatkoi: "Stressi ja huolet elämässä ovat kuin tuo vesilasi. Ajattelet ja pohdit huoliasi ja mitään ei tapahdu. Kun ajattelet niitä hieman pidempään ne alkavat satuttaa. Ja jos ajattelet niitä koko päivän, tunnet olevasi halvaantunut etkä kykene tekemään mitään. " 

On tärkeää muistaa päästää irti huolistasi. Niin pian kuin voit, laita kaikki taakka pois. Älä kanna niitä läpi päivän, illan ja yön. 

Muista laittaa lasi alas!"