Vaihteeksi taas näkymiä huudeilta

En ole tainnut kuvata huudeja pitkään aikaan. Oikeastaan en ole kai juurikaan välittänyt kovin innokkaasti seurata ympäristön muutoksia. Ja suurimmaksi osaksi työmatkoilla on vielä ainakin hämärää, jos nyt ei enää aivan pimeää. Päivä päivältä on kyllä selvästi valoisamapaa. Kesä tulee! JEE!  Tänään nappasin kuitenkin kameran mukaani ulostautuessani. :D

Ensin kävin tuossa naapurissa kahvilla. Sieltä hahmottuu hieman kattavammin Naistenlahdenkadun työmaa, siis tältä käytössä olevalta osuudelta.

Naistelahdenkatu "remontissa". 31.1.2016

 Myös PMK:n talon kulmille näkyy, ainakin hieman Ratapihankadun rampin yläosaa, jos nyt ei aivan alas asti.

Naistelahdenkatu PMK:n talon kulmille asti "remontissa". 31.1.2016

 Alaosuudesta napsin kuvia myöhemmin Kastinsillalta.

Näkymiä Kastinsillalta. 31.1.2016

Näkymiä Kastinsillalta. 31.1.2016

Avolouhinnat ja irtiporaukset näyttävät edistyneen melkoisesti sitten viime kuvien. Niin kai oli tarkoituskin, olikos se niin, että näitten hommien pitikin jatkua enää tämän viikon...

Pakolliset piippukuvat. Tämän meidän, miten sen nyt sanoisi... energiaa ympärilleen tuovan piippumme väliaikaiset luukut läpättävät melkoisesti, vaikka nyt ei ole edes kovia tuulia. En saanut kunnon  läpätystä kuvaan, koskapa tänään ei kovastikaan tuullut. Silti läpätti. Allianssi on asiasta tietoinen. "Piipun sisällä on kolme erillistä putkea, joista jokaisen päällä on väliaikainen luukku. Ne saattavat heilua voimakkaalla tuulella. Asia on tiedossa ja tilannetta tarkkaillaan." 

Piipun väliaikainen luukku läpisee iloksemme. (310116)

Toivottavasti tämän tarkkailun aikana yksikään kolmesta parimetrisestä luukusta ei tempaudu tuulenpuuskassa irti. Tällainen jättiläisfrisbee tekisi osuessaan pahaa-aavistamattomaan tielläliikkujaan melko pahaa jälkeä. *Kop, kop.* Koputin puuta.

Yläilmoista katselin tunnelityömaata ja huomioni kiinnittyi noihin kallionseinämiin, jotka ovat jään peitossa. Kaunista. Autoillessakin ihastelen aina noita jäävalumia kallionleikkauksissa. On muuten huomionarvoista, että löytyihän täältä huudeilta sittenkin jotain kaunista! Hurraa! Jos kyläpaikassa olisin tajunnut, että meluesteen läpinäkyvät elementit hiukan haittaavat kuvaamista, olisin kuvannut jääkauneutta sieltä. Mutta en tajunnut. Nytpä sen tiedän.

Nättiä jäätä kallioleikkauksessa.
Soukkiksen meluestenäkymä. (310116)

Kastinsillalle kipitellessäni otin kuvan lapintien sillan suuntaankin. Sillan kupeessa olevan rakennustyömaan hommat etenee vauhdilla.

 Lapintienäkymiä. (310116)

Sellaisia kuvia napsin, muutaman vain.

Olen täällä haaveillut omasta pikkuisesta takapihasta. Mielellään metsän läheisyydestä. Isoveikan kanssa juttelin tänään, että ennen minusta tuntui siltä, että kotini oli suojassa ja syrjässä (melulta ja liikenteeltä). Täällä oli rauhaisaa ja hiljaista. Kuuluimme tavallaan tuohon Kaupin metsään enemmän kuin keskustaan. Nyt olemme yhtäkkiä ihan keskellä kaikkea. Ei yhtään syjässä tai suojassa enää miltään.. Se se kai ahistaa eniten tässä. Enhän minä ostanut kotiani Hämeenkadulta. Tai Viinikan liikenneympyrän läheltä. Ja sellaisella paikalla se nyt sijaitsee. Oi voi, mikä sattuma, kävipä paska tuuri.

Täältä pääsee kyllä pois, tiedän. Odotan kai, että jotenkin asiat luiskahtaisivat siten, että minulle äkkiä olisikin selvää minne tästä haluan lähteä. Että sattuma puuttuisi peliin siinäkin eikä vain ajaisi minua "hulluuden partaalle" (siltä tämä välillä nimittäin on tuntunut) ja pakottaisi lähtemään ilman selvää ajatusta siitä minne.. Niin, että bring it on!!! I'm ready! :D

Ihan hyvällä mielellä täällä silti ollaan, älä huoli äitiliini. ;)
 
                                                                 -Anuliina

Melkein kuin silloin kun vielä ilostutti alvariinsa

Moikko, pitkästä aikaa! Ajattelin kirjoittaa tänne tänään, kun minulla on ollut äärimmäisen hyvä mieli. Ihan koko päivän. Tämä on ollut hyvä päivä, täynnä hilpeyttä ja kivuutta. Melkein kuin silloin "ennen vanhaan", kun vielä ilostutti alvariinsa. Parhautta! Toivoa paremmasta siis on. Ei ole hyväksi vajota liialliseen synkkyyteen.

Kokeilin kahvimaalausta! Huippua! :D

Luin tänään myös Stephen Hawkinsin kauniista, toivoa antavasta puheesta niille, jotka kärsivät depressiosta. Hän vertaa depressiota mustiin aukkoihin ja selittää, että näyttivätpä ne miten mustilta tahansa niistä ei kuitenkaan ole mahdotonta paeta.
 “The message of this lecture is that black holes ain’t as black as they are painted. They are not the eternal prisons they were once though…things can get out of a black hole both on the outside and possibly to another universe. So if you feel you are in a black hole, don’t give up – there’s a way out.”

Minä en sitten suinkaan ole masentunut... Tuntuu vain hiukan siltä, että olen vain käyttänyt kaiken energiani lähes loppuun tässä kaikessa ja hetkellisesti lannistunut kaikkien tapahtumien yhteisvaikutuksesta, kaiken mitä ympärilläni on tapahtunut ja tapahtuu. Olen tavallaan joutunut  tuollaiseen mustaan aukkoon. Mutta en anna periksi, kyllä täältä on tie ulos. Niinhän tuo Stephenkin sanoo. Ja hän on sentään viisas mies!

Nyt hyvällä mielellä muistelen lähes hilpeydellä torstaiaamua, kun lähtiessäni töihin puoli seiskan aikoihin  näin ulko-ovessani roikkuvassa Tamperelaisessa otsikon: Lukijaraati: Taidepiiput kuuluvat kaupunkiin. 
 Lukaisin sen nopeasti läpi ja ajattelin mielessäni, että 431 vastaajaa, jopa on laaja otanta. "Näyttävätkö Tampereen Rantaväylän tunnelin kumpaankin päähän tulleet ilmanvaihtopiiput vieläkin oudoilta?
Jos näyttävät, niin kuulut vähemmistöön. Taidepiiput sopivat jo tamperelaiseen silmään, kertoo Tamperelaisen Lukijaraati. Tamperelaisen lukijaraatilaisista liki 70 prosenttia kertoi, että taidepiiput istuvat paikoilleen."
 Näin kirjoitetaan. Tässä annetaan nyt selkeästi kuva, että 70% tamperelaisita hurraisi piippujen puolesta. 
Ja kuitenkin vain 23 %:n (99kpl) mielestä ne sopivat hyvin tai parantavat Tampereen kaupunkikuvaa. Loppujen (yht. 276kpl) mielestä piiput menettelevät (185kpl) tai eivät sovi (91kpl). Tai he eivät osaa sanoa (56kpl). Tulkita voi katsokaas monella eri tavalla.  
Onkohan tässä nyt käytetty ns. Stubbilaisen matematiikan periaatteita? ;)

No joo, tänään on ollut ihan superkiva päivä ja koitan olla välittämättä tuosta piipusta tai muista tunnelielämän paskuuksista. Olen ratkaisuni tehnyt, kyllä minun on lähdettävä täältä. Ihan omaksi parhaakseni. Odotan kyllä vielä tunnelin käyttöönottoa, jotta minun ei tarvi myydä "sikaa säkissä" tulevalle omistajalle. Tietääpä ainakin mitä on ostamassa ja millaisesta ympäristöstä. 

[En minä vielä edes tiedä minne haluan lähteä. Ei kyllä toisaalta ole kiirettäkään. Tämän vuoden aikana selvinnee myös tämä varhaiskasvatuksen "uudistusten" tola. Se, mille mallille se muovautuu. Voihan olla, ettei minua sitten pitele koko kaupungissa enää edes työt. Voisin vaikka alkaa opiskella jotain. Tai muuttaa ulkomaille.  OOH! Mitä tahansa, missä tahansa. Sitten kun minulla ei ole enää omistusasuntoa ja jos pahimmassa(?) tapauksessa vaikka käy niin, että työskentelyolosuhteetkin vielä käyvät sellaisiksi, etten enää voi tehdä työtäni niin hyvin kuin tahtoisin (ja pitäisi), niin minähän olen aivan vapaa tekemään periaatteessa mitä vain. (Nimenomaan periaatteessa... Jonkinlainen pitkäntähtäimen suunnitelma täytynee kuitenkin olla mielessä. Ettei ihan hölmöilyksi mene. Kyllä ne asuntokaupoista mahdollisesti saadut, lainojen jälkeen jäljellejäävät rahatkin jossain vaiheessa loppuvat.) 
Hmmm, "kun yksi ovi sulkeutuu, kymmenen aukeaa." Vai miten se meni... Jos se vaikka pitääkin paikkansa? Tove Janssonin sanoin.."Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa."]

Kirjoitin muuten tulevaisuuden näkymien huolistamme Ikoselle. Odottelin pari viikkoa vastausta ja kun sitä ei kuulunut lähetin edellispäivänä saman postin hänelle uudelleen, muutamalla saatesanalla höystettynä. Sainkin avustajalta viestin heti aamulla, että pormestari vastaa päivän aikana. Niin kuin tekikin. 

Jos nyt ei aivan sanasta sanaan, niin kutakuinkin saman sisältöisesti kuin Tyynismaa hän ilmaisi, mm. että "olette varmaan tutustunut Ilmatieteen laitoksen selvityksiin. Niiden mukaan tunneli heikentää ilmanlaatua nimenomaan tunnelin suuaukoilla, ja tämän ongelman ratkaisemiseksi piiput ovat tarpeen. Sen sijaan oleskelualueilla, kuten katutasolla, parvekkeilla tai pihoilla, ei tunnelilla ole juuri vaikutuksia nykyiseen ilmanlaatuun verrattuna."
Tätä minä en vaan millään meinaa uskoa. (Vaikka sitä joka tuutista toitotetaankin.) Jos tuossa Soukanlahdenkadussa kulkee raja, jolla pitkäaikaissairaiden, vanhusten tai lasten ei suositella oleskelevan pitkiä aikoja, miten on mahdollista, että täällä 6m:n päässä ei juuri ole vaikutusta nykyiseen ilmanlaatuun verrattuna. Ja kun piipuista kuitenkin poistuu 80% tunnelin poistoilmasta. ja piiput ovat noin matalat. Nimenomaan nyt, kun näkee tuon piipun tuossa, ajatus tuntuu lähes mahdottomalta. Toivoa sopii, että vaikutusta tosiaan ei ole.

"Taidekilpailuissa kansalaisten osallistuminen on hieman erilainen kysymys kuin kaavoissa ja rakennussuunnitelmissa. Kuten kokoelmapäällikkö Tapio Suominen on teille todennut, noudatamme Suomen Taiteilijaseuran sääntöjä taidekilpailuissa. Tämä on ainoa tapa saada mahdollisimman korkeatasoinen osanotto kilpailijoihin, ja myös kilpailun palkinnoille verovapaus. Isojen julkisten taidekohteiden tulee kestää aikaa, ja siksi kilpailuraadeissa on oltava vahva asiantuntemus. Tietysti vasta aika ratkaisee, mikä on taideteosten lopullinen arvostus."  

"Yleisöäänestyksiäkin voisi käyttää sopivissa taidekilpailuissa, mutta Rantaväylän piippujen tapaiseen taidekilpailuun ne mielestäni eivät sovellu, koska Rantaväylä on valtakunnallinen väylä eikä valintaa voi tehdä vain paikallisista perusteista käsin. Kilpailulle oli asetettu seuraava tavoite: ”Kilpailun tarkoituksena on toteuttaa piippuihin itsenäiset taideteokset, jotka toimivat myös kaupunkikuvan maamerkkeinä sekä inhimillistävät massiivisia teräsrakenteita.” Ilman kilpailua piiput olisivat todennäköisesti yksivärisiä."
Valtakunnallinen väylä. Pormestariohjeman asukkaiden osallistamista ja kuulemista ei  tarvi huomioida tässä. 
Täytyy kyllä sanoa, että ihan tämän kilpailun puitteissakin ne olisivat voineet todellakin olla yksiväriset, kauniisti ympäristöön sulautuvat ja sopivat, tiilenpunaiset, kasvillisuutensa vehreydellä massiivisia piippuja hyvinkin inhimillistävät.  Ympäristöystävällisestä  ilmeestä ja viherarkkitehtuurin uraauurtavasta käyttämisestä tällaisessa hankkeessa puhumattakaan.

Kun tarkemmin ajattelee, niin eihän hän mitenkään muutenkaan olisi voinut vastata. Onhan pormestarin oltava samoilla linjoilla tunnelihankeen osapuolten kanssa. No, on ainakin meidän asukkaiden huoli tiedoksiannettu hänellekin. Jos ei muuta. 

Seuraava uutinen hänen vastauksessaan kuulosti hyvältä. "Olen muuten asettanut julkisen taiteen työryhmän, joka parhaillaan tekee selvitystä mm. siitä, miten asukkaiden osallistamista ja vaikutusmahdollisuuksia voisi parantaa. Sikäli kysymyksenne on ajankohtainen."
Hyvä. Jos vaikka asukkaitakin ihan oikeasti kuultaisi.Joskus seuraavissa julkisissa taidehankkeissa. Edes jollain tavalla.

Taiteesta tuli mieleen, että kun pääni on tässä lähiaikoina jumittanut, olen ollut jossain synkkyyden syövereissä, niin siihenhän auttaa yleensä parhaiten maalaaminen. En kuitenkaan missään nimessä ole halunnut maalata mitään mikä vähääkään viittaa tunnelihankkeeseen, joten päätin kokeilla kahvimaalausta. Ihan  parasta! Ihastuttava tuoksu ja yksi lempiväreistäni. Ensin piti maalata pihaidyllimme, siis "ennen vanhaan, mutta se liippaa liian läheltä, kylläs tiedätte mitä... Päätin sitten maalata Audrey Hepburnin, sen kuvan, josta tauluja on muutenkin tehty. Kun maalaisin sellaisen itse, ei kellään muulla ainakaan olisi samanlaista.Varsinkaan kahvilla maalattua! :D Ja se sopii sitä paitsi tuon Lady sings the blues -tauluni kaveriksi. (Jutun kuvassa on tämän kokeiluni tuotos.) 

Nonni. Tulipa taas höpöteltyä. :)


Kivuutta ja mukavuuksia viikonloppuunne!

                                                                      -Anuliina

Asukastiedote 25.1.2016 ja muutama sananen

Haudi, "pitkästä" aikaa. Piipahdan täällä, ihan maanantain ja asukastiedotteen tapahtumien ja muistiinmerkitsemisen  "kunniaksi". Olisi minulla ollut sanottavaa muutamaan otteeseen viikon aikana, mutta en oikein ole jaksanut. Meinaa olla vähän finaalissa koko Anuliina. Mutta kaipa se tästä, toivotaan ainakin niin. Kesää kohti. Asioilla on tapana järjestyä..

Tämän viikon (vko4/2016) asukastiedotteessa (asukastiedote 25.1.2016) ei uusia juttuja juurikaan ollut. Viime aikojen pakkasista johtuen avolouhinnat jatkuvat vielä tämän viikon PMK:n nurkilla. Samoin betonirakenteiden valutyöt kummallakin työmaalla. Niin ja kevyen liikenteen reitti Pursiseuralle ja satamatoimistoon on hiukan muuttunut.  
Tunnelissa jatkuu yhä vain maanrakennustyöt, elementtiasennukset sekä luukkujen, ovien ja teknisten
järjestelmien asentaminen.
Samoin jatkuu Santalahdessa työtunnelin sekä betonikaukalon taustan täyttäminen sekä  maanleikkaustyöt, salaojaputkien asennus ja sadevesiviemärin rakentaminen Simppoonkadun autokatosten takana.

Minun piti seuraavasta asiasta jo aiemmin kirjoittaa tänne, mutten sitten kirjoittanut. Viime viikolla Morossa nimittäin haettiin autoilijoita testiryhmään: Ilmoittaudu mukaan: Rantatunnelin koeajoon valitaan iso testiryhmä

(kuva täältä)

Näillä näkymin tunneli siis avataan liikenteelle ensi marraskuun puolivälissä, puoli vuotta aikataulustaan edellä. (YYH! ja ÄÄK!)
Jos nyt haetaan jotain positiivista tästä (Moron uutisesta yleensä), niin ihan mukava juttuhan se on, että antavat joillekin innokkaille mahdollisuuden päästä testaamaan tunnelia. Tällaisesta asukkaiden osallistamisesta probsit. Se on hyvä asia, se osallistaminen. Se kuuleminen vain ei oikein tunnu onnistuvan, ei sitten millään. (Enkä puhu nyt rakennusvaiheen kommervenkeistä.)

Moro saisi kyllä tulla kyselemään myös esim. täällä rantatunnelin suuaukkojen lähettyvillä asustelevien ihmisten tunnelmia. Ihan vain vaikka noista piipuista, päästöistä ja liikenteestä sitten jatkossa. Meitä enemmän kuin vähän koskevissa asioissa. Asioissa, joihin meillä ei kuitenkaan ole ollut mitään sanomista.

Ehkä minä vielä joskus lakkaan repimästä pelihousuni näiden asukkaitten kuulemishommien kanssa. Toivottavasti. Vaikka vaikeaa se tulee olemaan, tuossa vieressä kun seisoo 41-metrinen muistutus tästä kuulemattomuudesta. 24/7, joka päivä. (Noni, taas se menee tähän, vaikka ei pitänyt.)

*  *  *           *  *  *          *  *  *           *  *  *          *  *  *           *  *  *          *  *  *           *  *  *

Meinaa taas kurkkua kuristaa hiukan enemmänkin. Ei pelkästään siksi, että matalalentoa olisi vain tunnelielämässä, samoin on asianlaita taas tässä toisessakin, epätunnelielämässä, jota täällä toisinaan vain vähän raotan tai sivuan.. Nyt ei siis oikein irtoa ilomieltä, vaikka niin toivoisinkin.
Oikeastaan haluaisinkin nyt ajatella koko tunnelihanketta mahdollisimman vähän. Sikäli kuin se on mahdollista.

Täytyy kuitenkin koittaa muistaa, että niin kauan kuin on elämää, on toivoakin.
                                 
                                                                 -A.

"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu." (Muumipapan urotyöt)

Unexpected kindness

(kuva jostain netin syövereistä)

Hyvyyttä on. Siitä sain tänään hyvin konkreettisen, täysin epäitsekkään ja aivan käsittämättömän sydäntälämmittävän muistutuksen. 
Tämä "unexpected kindness" valoi minuun uskoa, että koettelemusten vire on mahdollista jättää taakse. Ja, että enkuloita on. ♥

                                                    -A.

Mitäs uutta tällä kertaa?

Asukastiedote 18.1.2016:

Viikko 3/2016 Rantatunnelityömaalla

Tunnelissa tehdään maanrakennustöitä, elementtiasennuksia, ruiskubetonointia ja teknisten järjestelmien asennusta.  
Santalahdessa ei ole uusia työvaiheita alkamassa. Työtunnelin täyttäminen, maanleikkaustyöt ja sadevesiviemärin rakentaminen Simppoonkadun autokatosten takana sekä betonityöt tunnelin suuaukon
edustalla jatkuvat.
Naistenlahdessa alkoi Ratapihankadun tukimuurin rakentaminen Kastinsillan pohjoispuolella.
Avolouhintaa tehdään PMK:n talon kulmalla vielä tämä viikko. Sen jälkeen avolouhinta siirtyy pursiseuran läheisyyteen Näsijärven rantaan. Pursiseuran työnaikainen uusi autoliikenteen yhteys kulkee Tampellan esplanadin ja Ranta-Tampellan kautta.

Tunnelissa tehdään töitähommia. (Kuva: pixabay.com)

Sen pituinen se. Kohta alkaa siis avojyskätä taas hiukan lähempänä huudeilla. Vaikka eipä tuo juuri elämääni vaikuta. Avojysärit ajoittuu kuitenkin pääasiassa päiväsaikaan, jolloin olen töissä, joten en ole jytinöitä todistamassa. Voin kyllä päätellä esim. kylppärin peilikaapin sisällöstä miten kovasti milloinkin on jyskätty. Vaihtoehtoja on useita, riippuen jysärin ärhäkkyydestä: Ovatko vain peilikaapin ovet auenneet, tavarat kaatuneet vai löytyvätkö ne peräti lavuaarista... Jännitystä elämään.

Ajattelin muuten ensin, etten enää laittelisi näitä asukastiedotejuttuja tänne, mutta Liikenneviraston sivujen uudistumisen myötä en ainakaan minä pääse kännykällä katselemaan näitä asukastiedotteita. Ajankohtaista osioon löytää kyllä kiertoteitse, kun ensin hiukan aikaa etsiskelee ja koittaa, mutta näitä asukastiedotelinkkejä ei löydy. Ainakaan niin helposti, että jaksaisi vaivautua.
Jos tästä nyt olisi vaikka jollekin apua. Eikä sivuilla ole sitä paitsi enää nähtävissä kuin aina vain uusin tiedote. Ei pysty tarkastamaan esim. mitä edellisessä sanottiinkaan nyt sitten vaikka siitä voimalaitoksen kevyen liikenteen väylästä.

Siispä jatkan, ainakin toistaiseksi.. Kun on kerran aloitettu, niin jatketaan loppuun asti sitten. Vähän niinku sillä periaatteella, että periks ei anneta. Loppuun vielä jyrkkä EHKÄ. :)
 
 Eipä mulla muuta.
                                                -A.

Tummelmia ja höpinöitä

Soukkiksen meluesteen läpinäkyvät elementit asenneltiin

paikoilleen viime viikolla. (17.1.2016)

 Minua ei edelleenkään liiemmin huvita käyskennellä piipun ympäristössä. Paitsi, että pihalla kulkemista en kyllä millään voi välttää. Siksi en noista meluesteen läpinäkyvistä elementeistäkään ole saanut kuvaa otetuksi, vaikka ne asennettiinkin paikalleen jo viime viikon alkupuolella. Soukanlahdenkadun melueste (ME8) on nyt siis käsittääkseni valmis.

Vaikka tajusinkin viimein, että minun on lähdettävä täältä, ei nämä maisemat silti mieltä ilostuta. Tavallaan on kyllä huojentavaa, että pystyn yleensä jo kuvittelemaan itseni muualle. Sitä(kään) ei pitänyt ikinä tapahtua. Ainakaan sillä tavalla, ettei minulla olisi jotain omempaa ja parempaa vaihtoehtoa kiikarissa. Niin kuin nyt käy. Elämä on valintoja. Joskus olosuhteet pakottavat taipumaan niihin, vaikkei niin tahtoisikaan..

Ärsyttää, että ehdin ottaa loparit entisestä työpaikastani (tämäkin on asia, mitä ei pitänyt koskaan tapahtua), nimenomaan, koska en halunnut luopua tästä kodistani. Se tapahtui keväällä 2012, tunnelia en silloin uskonut tulevaksi. Ja tässä sitä nyt ollaan. Kodista on nyt sitten kuitenkin luovuttava. Tuntuuhan se ihan pikkuisen karvaalta ja vääryydeltä. Ainakin toistaiseksi. Jos en aivan vielä, niin kyllä minä sen varmaan vielä joskus näen positiivisena juttuna. Toivottavasti.

Kevyen liikenteen väylä Armonkalliolta bussipysäkille. (170116)

Kävin tänään pakkastelemassa, eli vähän ulkona käveleskelemässä. Otin kuvan Lapintien ja Naistenlahdenkadun risteyksestä. Minua melkein naurattaa tämä kevyen liikenteen väylien sokkeloisuus ja epäkäytännöllisyys näillä huudeilla.

Jos esim. haluaa Armonkalliolta Rauhaniementien sillalle, täytyy nykyisin kiertää Pohjolankadun kautta. Sinne pääsee ainoastaan kuvassa oikealla näkyvää kevyen liikenteen väylää pitkin, siis jos haluaa kulkea liikennesääntöjen mukaan. Pieni mutkahan se on kartalla, mutta päästäkseen esim. kakkosen pysäkille, joka siis sijaitsee nykyisin Rauhaniementien sillalla, täytyy tie ylittää matkalla kolme kertaa. Ja se ei esim. aamuisin kiireessä ole mitenkään nopeaa ja jouhevaa toimintaa, kun myös autoja kuitenkin kulkee melkoisesti. Siksipä en aamuisin bussia käytäkään, joudun kulkemaan yli 500m väärään suuntaan ja samassa ajassa olisin jo melkein keskustorilla. Tai no, paloasemalla ainakin. Eipä siis kannata.

Ihmiset kulkevatkin surutta autotien laitaa ja/tai oikovat yli keskeltä risteystä. Myös minä, en aina, mutta toisinaan. Hiukan kyllä hirvittää, että milloin näillä liukkailla keleillä joku luiskahtaa auton eteen. Toivottavasti sellaista ei tapahdu. Tänään bussikuski tosin pysähtyi keskelle kyseistä risteystä päästääkseen ihmiset yli tien, vaikkakin "epävirallisia reittejä" pitkin. Kiltti kuski.

Kyselin arviota ajasta, jonka kevyen liikenteen väylät ovat tällä tolalla Naistenlahdenkadulla Kastinsillan bussipysäkkien huudeilla. Sain  vastaukseksi vain, että pysäkit ovat näillä työnaikaisilla paikoillaan (ikävä kyllä) ensi kesään asti. Ounastelen, että kävelytiejärjestelytkin sitten ovat...(?) Luulisin ainakin. Ei hetkauta aivan valtavasti minun elämääni, kun en bussia hirveästi edes tarvi, mutta sitten kun tarvisin, niin kyllä se hiukan harmittaa. Kiusa se nimittäin on pienikin kiusa.

Varsinkaan tämän koko piippugaten jälkeen ei ihan hirveän lämpimiä tunteita ole yleensäkään koko tunnelihaketta kohtaan.Tällä hetkellä ei tee mieli edes mennä seuraavaan asukasiltaan, sillä kai sellainenkin kohta taas pidetään. Koitan kyllä päästä näistä tunnelmista eroon. Harmitus asukkaitten kuulemisen dissaamisesta ei vain millään ota laantuakseen. Miten se oikeasti voi muka mennä niin, ettei asukkailla ole mitään sanomista yhtään mihinkään.. Riittää, että tuo piippu osuu näkökenttään (ja sitä ei varsinaisesti pysty välttämään) ja mieli alkaa mustua.
Onkohan ihmisille olemassa sellaisia hevosten silmälappuja, niitä sellaisia, jotka estäisi näkemästä sivuille? Toisaalta huppu päässä ajaa kaiketi saman asian. Niin että, jos täällä Armonkallion huudeilla näkyy kuljeksimassa joku outo hiippari huppu päässään kesät-talvet, niin se saatan olla minä. Älkää pelästykö,
"I come in peace.."

                                                     -Anuliina                   

EDIT. iltakymmeneltä:

Kodin etsimisestä kun on ollut puhetta, niin äsken tuli vastaan yksi aika osuva "Poohismi", piirsin nopsasti siihen sopivan kuvankin.:

"Looking for home.."

 “Well, y’see, we keep looking for home, but we keep finding this pit, so I just thought that if we looked for this pit, we might find home.”

Löytyiskin niin helposti..

 

...ja sitten tuli itku

Tänään, tuossa vähän aikaa sitten, minulle tapahtui pienimuotoinen valaistuminen. Tavallaan ainakin. Luin jostain nettilehdestä, Iltalehtiköhän se oli, artikkelin Kastellin pienoisomakotitaloista. Joo, oli se, linkki juttuun tässä. Artikkelissa ei ollut pohjapiirustuksia ja minua alkoi luonnollisesti kiinnostaa millainen se sellainen mini-ok-talo olisi. Googlasin Kastellin miniomakotitalot ja kas, siellä oli kuin olikin ihan pikkuisia ok-taloja. Tästä Kastellin pienet talot -mallistoon.

Pienin talo, Cubic 49/61, oli pikkuinen, vain 48,5 m². Siinä oli aivan ihastuttavat, suuret ikkunat, ihan maahan asti sekä iso terassi. Mutta siinä ei ollut saunaa. Nope, sauna pitää kyllä olla.
Seuraavaksi pienimmän talon, (P51) huoneistoala on 51 m². Pohjaltaan melko samanlainen, mutta lisäksi tässä on sauna. Eikä tiskipöytä näy suoraan olohuoneeseen. ;) Siinä vain ei ole yhtä kivat ikkunat kuin tuossa pikku-Cubicissa... Ehdin kuitenkin hetkessä jo suunnitella, että ikkunoita voisi tietysti suurentaa...  Ja näin jo mielessäni miten joisin aamukahvia takapihalla ja...ja...ja...

Kuva täältä.  (Kastelli, pienet talot, P1, pohjapiirros)

 

 

 

 No joo, hintaa noille pikkukodeille ei tietenkään kerrota, mutta 78,5m²:n Cubicin peruspaketin hinta on 46 358 € ja muuttovalmiina sen hinta on 155 185 €. Pienemmän luulisi olevan edes hitusen halvempi.  
 Tietysti myös jonkinlainen tontti pitäisi kai olla. Vaikka ei kai se oo nii justiisa, yks tontti sinne tai tänne. :D Haaveilla kai saa.


Yksi asia minulle tämän sinänsä kovin tavanomaisen googlailun tuoksinnassa taisi kuitenkin kirkastua.
"Pelottavaa" oli nimittäin se valtava hyvänolontunne, jonka havaitsin tästä "unelmoinnista" aiheutuvan. Ahdistus ja suunnaton kivenjärkäle rintani päältä katosi kokonaan. (En ollut ihan todella tajunnutkaan miten raskaalta onkaan tuntunut jo pidemmän aikaa.) En ole varma, mutta se kai tarkoittaa, että minun on päästävä pois täältä?

Miten, milloin ja minne? En tiedä. Tänne en kuitenkaan voi jäädä. Sen minä tänään ymmärsin. Ja sitten tulikin itku.

                                                       -Anuliina

Lasten suusta

Facebookissa tuli tällaisia sutkautuksia vastaan. Jaankin sen täällä. Kevennän tässä samalla hiukan tunnelmaa.

Found it! (kuva: pixabay.com)

• Se joka saa hyvän kasvatuksen, siitä tulee kiltti. Sellaisella, joka saa huonon kasvatuksen on kivaa.
  Timo 6v.
• Ristiin voi ripustaa joulukuusen palloja, niin että Jeesuksellakin on vähän hienompaa ja hän saa riippua hyvässä seurassa.
  Tuomas 7v.
• Joosef ei ollut Jeesuksen isä. Siinä oli joku juttu aasin kanssa, mutta en muista mikä.
  Sanna 6v.
• Jeesus kuoli pitkänä perjantaina. Kun hän eli, hän aina hoputti opetuslapsia, mutta kun hän oli kuollut, ne kävivät pitkälleen. Siksi sitä sanotaan pitkäksiperjantaiksi. He itkivät, mutta kyllä heistä oli mukavaakin lekotella vähän aikaa.
  Kauko 8v.
• Jeesuksella ei ollut lompakkoa, koska hänellä ei ollut taskuja. Vaipat vaan koko ajan. Sitten kävi todella huonosti.
  Keijo 8v.
• On kumma miten vähän saa aikaan, jos vain lakkaa yrittämästä.
  Paula 8v.
• Jos kaikki ovat ajoissa kotona, tulee perhepäivällinen. Muuten tulee usein vain pussikeittoa.
  Lauri 6v.
• Pappi kysyy tahdotko mennä naimisiin sen kanssa, joka seisoo siinä vieressäsi, vai haluatko mieluummin jonkun muun. Useimmiten siinä ei ole ketään toista, niin että vastataan tahdon.
  Eero 7v.
• Avoliitto ja avioliitto on melkein samaa, paitsi että toinen on pakollista ja toinen on vapaaehtoista.
  Siiri 7v.
• Minä en halua saada lapsia. Kinaa tulee ihan tarpeeksi nukkejen kanssa. Parempi olisi saada käytetty eläin eläintensijoituslautakunnalta.
  Maija 7v.
• Tasa-arvo tarkoittaa, että isä ja äiti tuottavat lapsia yhdessä. Ennen vanhaan vain äiti ruokki lapsen, kun isä kulki pankkiin ja takaisin.
  Anne 7v.
• Olen perinyt silmät isältä ja hiukset äidiltä. Toppatakin olen perinyt naapurilta.
  Saara 7v.
• Perheessä voi sanoa ihan mitä ajattelee eikä tarvitse pelätä, että joku ajattelee samalla tavalla.
  Heikki 6v.
• Kun tulee vanhaksi on yhä vaikeampaa liikuttaa ruumiinjäseniä ja erottaa niitä toisistaan.
  Axel 9 v.
• Silloin ymmärtää, että on tullut vanhaksi, kun ei jaksa kävellä sinne saakka minne pitäisi.
  Victor 7 v.
• Vanhainkoti on eräänlainen vanhojen ihmisten kennel. Perheet voivat jättää vanhuksensa sinne, jos ne lähtevät lomalle tai haluavat olla rauhassa. Vaikka siellä ei panna hihnaan.
  Pelle 6 v.
• Vanhainkodissa käytävillä haisee päivälliseltä ja nurkissa haisee jumalalta.
  Siri 7 v.
• Vanhat tädit katselevat mielellään alastomia miehiä. He eivät vain myönnä sitä, kun kysyy.
  Tone 7 v.
• Vaikka vanhoilla tädeillä voi olla valtavat laitokset, maidontuotanto on kokonaan loppunut.
  Håkan 7v.
• Naisilla on muodot, mutta miehillä on salkku.
  Björn 7 v.
• Vanhemmat ihmiset eivät voi saada lapsia. Niiden munasarjat ovat loppuneet ja sitä paitsi miehillä on proteesiongelmia.
  Petter 9 v.
• Keisarileikkaus tarkoittaa, että vauva leikataan ulos hätäuloskäynnin kautta.
  Martina 6 v.
• Ihmisen tärkein osa on nenä, koska se on keskellä päätä.
  Anton 4 v.
• Melkein kaikilla on aivot. Vähä tyhmillä on kananaivot
  Johan 6 v.
• Aivot ovat sitä varten, että hiukset pysyisivät kiinni.
  Nina 5 v.
• Jos ei ole hermoja, niin tekee paremmin työtä ja ehtii tehdä enemmän asioita.
  Harald 7 v.
• Maalaiset ovat vähän niin kuin eri rotua, niin kuin putkimiehet ja vanhemmat.
  Anders 8 v.
• Maalaiset tulevat onnelliseksi heti, kun tuntevat paskan hajun.
  Ola 5v.
• Ne lehmät, jotka juoksevat eniten ravistelevat utareitaan, tekevät jugurttia.
  Allan 5 v

Asukastiedote 11.1.2016

Asukastiedote 11.1.2016

Viikko 2/2016 Rantatunnelityömaalla

Vuosi on vaihtunut ja työmaa on taas kaikilta osin käynnissä. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Tunnelissa tehdään maanrakennustöitä, elementtiasennuksia, ruiskubetonointia ja teknisten järjestelmien asennusta.

Santalahti

• Työtunnelin täyttäminen jatkuu ja työmaaliikenne on siirtynyt kulkemaan tulevaa valtatielinjaa pitkin liikennetunneliin.
• Simppoonkadun taloyhtiöiden autokatoksen takana alkaa maanleikkaustyöt ja sadevesiviemärin rakentaminen.

Naistenlahti

• Naistenlahdenkadun irtiporaus päättyy tällä viikolla, mutta avolouhinta jatkuu Osmonpuiston länsipäässä vielä kaksi viikkoa.
• Pursiseuran pysäköintipaikan ympärillä alkaa puunkaato [yllätyyyys!!] ja sen jälkeen kaukolämpöputken, vesijohdon sekä 110 kilovoltin sähkölinjan rakentaminen.
• Kevyen liikenteen kulkuyhteys voimalaitoksen ja rannan välistä poistuu käytöstä em. töiden vuoksi noin puoleksi vuodeksi. Muut kevyen liikenteen yhteydet säilyvät entisellään. Autoliikenteen yhteys pursiseuralle on järjestetty Tampellan esplanadin ja Ranta-Tampellan kautta. 

(Hylkeet pixabaysta.)

On kai hiukan himmattava tätä kirjoittelua. Näyttää tulevan vain joko äärimmäinen apeus ja/tai *ruma sana*tus, vaikka muuta olisi aikonut. Nyt ei jaksa eikä pysty.        
                            
                                                   -Anuliina

Please wait...

 Vähän vaiheessa vielä...

Vaikka mikäs kiire tässä on. Paitsi, että on. Silmiini osui nimittäin jälleen ounastelu, että Rantatunneli avattaisi liikenteelle jo tämän vuoden lopussa. [NOOOOOOOOOOOOOOOOO!!! Ei kiitos yhtään aiemmin kuin on ollut puhe. Tässä tehdään vielä sopeutumistyötä ihan urakalla.]
Tällä kertaa uutinen pilkahti silmiini Tamperelaisen eilisessä jutussa: Rantaväylän tunneliin kova tunku jo ennen avaamista -Vasta yksi on saanut luvan Pirkan Pyöräily siis ajetaan Rantatunnelin kautta.

Nämä rapsakat viime päivät ovat olleet puutaloasumista ajatellen hiukan...ööh...viileähköt. Se on ollut yksi niistä ei-niin-mukavista-asioista täällä asuessani. Nyt alkaa tuntua, ettei mitään muuta enää olekaan kuin niitä ei-niin-mukavia-asioita.. Minä hölmöläinen kuvittelin ja uskoin ihan tosissani, että kyllä tästä vielä selvitään. Mutta nythän tämä vasta alkaa..
Tänään mietin taas ihan tosissani, että onko tässä oikeasti enää mitään järkeä? Enkö nyt vain voisi lähteä täältä? Koti on minulle hyvin tärkeä paikka.. Ollut aina. Ja tämä on minun ensimmäinen ihan oma kotini. En millään meinaa olla valmis luopumaan tästä. 
Tässä tosiaan on nyt se suunnaton ristiriita, että kotona ei oikeastaan ole enää vähään aikaan ollut kovin hyvä olla. Tuntuu vähän siltä, että olisi kai parasta lähteä. Mutku...
Asunto vuokralle ja itse jonnekin muualle vuokra-asumaan? Voisi kokeilla erilaisia vaihtoehtoja... Mikä olisi minulle se paras... Eikä olisi pakko myydä. Ja luopua. Ihan vielä.

Voi itku, minkä teitte... :( 
                                                    -A

How Art You?

("How Art You?" Bongasin lauseen jostain ja se oli minusta hauska ja varsin osuva,  ajankohtainenkin.)  No, siinähän se.  Eikä muuksi muutu. Näköjään.

Kahvia on kyllä, viiniä ei juurikaan...

Ei helpota. Ollenkaan. Varsinkaan, jos/kun asiaa oikein ajattelee. Päätin kuitenkin, että minun on nyt vain koitettava tulla asian kanssa toimeen, useamman vuoden stressaaminen kun ei voi olla kovin hyväksi terveydelle.  Se nähtiin jo ensimmäisen vuoden jälkeen. [Täytyy varmaan käydä hakemassa huomenna vähän viiniä. (Viittaan tässä nyt tuohon kuvaan.)  Tonkka varmaan riitänee. ;) Hihii.]

Vien kyllä tätä asiaa tässä vielä eteenpäin, ihan vaan vastaisuuden varalle. Että olisi tuo asukkaitten kuuleminen ja osallistaminen mielessä tulevien hankkeitten kaikissa vaiheissa, ei vain rakennusvaiheessa. 

Nyt tunteet vaan nousee asiasta kirjoittaessani niin pintaan, etten saa aiheesta kovin asiallista tekstiä aikaiseksi.  Sellaista, jossa ei tummelma ei veisi minua mennessään, koska se ei ole tarkoitukseni. Ihan vielä ei pysty, olen kyllä muutamaan otteeseen yrittänyt.

Tässä nimenomaisessa hankkeessa asukkaat (varsinkin tunnelin suun asukkaat) näyttävät jäävän hyvin heikoille tulevaisuudessa, siis sitten kun rakennusvaihe on ohi.. Ei yhtäkkiä juuri mitään kovinkaan positiivista tupsahda mieleeni.

Huomautan taas, että en edelleenkään väitä enkä aio väittääkään, ettei rakennusvaiheessa asukkaita olisi huomioitu ollenkaan. On huomioitu ja kuultu. Olen siitä kiitollinen. En voi kuitenkaan olla muistelematta, että piti minun kyllä ensin olla yhteydessä ympäristönsuojelupäällikköön (niissä desibelimittariasioissa) ennen kuin minun huoleni (joka todellakin oli aiheellinen) otettiin vakavasti. Että ei sekään ihan tuosta vain tapahtunut. Propsit kuitenkin ainakin tunnelilouhinnanaikaisesta yhteistyöstä ja järjestelyistä allinassille. Kuin myös asukasilloista.  

Enää ei sitten kovasti nauratakaan. Kyllä tässä alkaa hymy hyytyä, kun totuus alkaa pikkuhiljaa valjeta.. Hyvinkin konkreettisesti. Nämä asiat, joiden kanssa jäämme tänne elämään (piippu, sen  päästöt, liikenne, melu) näyttävät hyvää vauhtia olevan menossa syteen, saveen, ojaan JA allikkoon. Voiko se muka oikeasti mennä näin? Voi se. Näköjään.

"Asukkaitten kuuleminen ja osallistaminen heitä koskevissa asioissa." Toivottavasti se otetaan huomioon edes kaupungin seuraavissa hankkeissa, ihan kaikissa vaiheissa. Ja  varsinkin tällaisissa mittavaissa hankkeissa, jotka todellakin vaikuttavat asukkaan elämään (ja omaisuuteen), siis MYÖS tämän prosenttiperiaatteen kohdalla, varsinkin mikäli itse taideteos sattuisi olemaan huomattavan suuri. *Köh* 

Ei auta, että asukkaat on "ainakin välillisesti otettu huomioon." Kas, kun se ei ole sama asia kuin kuuleminen. [Lisäksi ymmärsin, ettei taidekilpailuissa päde samat säännöt kuin normaalissa kaavoituksessa, siis asukkaitten kuulemisessa. Ympäristöön sopivuuttakin kuulemma korostettiin näissä palkintolautakunnan kokoontumisissa... Hmm.. No niinpä näkyy. Eli ei näy.]   

Kuuleminen ja kertominen ovat sitä paitsi kaksi täysin eri asiaa. Vai olenko täysin väärässä?  

Tarkoitukseni on kuitenkin vielä tuoda asukkaan näkökulma esiin. Aivan asiallisesti, ilman kiehahduksia ja mullittelua. Se ei ihan vielä kyllä näytä onnistuvan.

Ja sitä paitsi haluan päästä tästä hirvittävästä ja hyvin epämiellyttävästä tunteesta eroon. Siksi teen sen minkä voin, että voin yrittää edes jotenkin pärjätä. Jos en täällä, niin sitten edes itse itseni kanssa.

Jos vaikka taas kohta naurattaisi. (Ehkä jo huomenna naurattaakin, jos sen tonkan käyn hakemassa. Ahahhaha! :D)

                                                    -Anuliina

Höh ja ääh, tekstistä tuli taas kovin negatiivissävytteinen, vaikka poistinkin oikolukuvaiheessa sieltä ne ikävimmiltä kalskahtavat kommenttini. [Kuulostaa edes pikkusen vähemmän "pahilaisen" ajatuksilta, niinku työlapset sanois. "Ne ois pahilaisia, tää on hyviläinen."] Ja taas tämä oli tätä saman asian pyörittelyä. Kumpikaan ei ollut alkuperäinen tarkoitukseni. Se vaan luiskahtaa siihen. Näköjään joka kerta, vaikka päätin, että koitan tsempata. Sori siitä! ;) 
Ei vais, mutta jos seuraavan kerran sitten vaikka jotain muuta... Lupaan ainakin yrittää, tai sitten olla kirjoittamatta.  

Lopuksi kuitenkin pari lähikyläpaikasta otettua yllätysmaisemakuvaa tältä päivältä. 

Pakkaspäivä. (040116)

 Jotenkin tuntuu, ettei kakkosen Kastinsillan bussipysäkki palaa vielä hetkeen paikalleen..

"Bussipysäkillä" (Töitähommia 4.1.2016)

Just keep swimming....

"Hey there, Mr. Grumpy Gills. When life gets you down do you wanna know what you've gotta do? Just keep swimming. Just keep swimming. Just keep swimming, swimming, swimming. What do we do? We swim, swim."

Kyllä tämä tästä jotenkin järjestyy. Kyllä. Järjestyy se. Tavalla tai toisella. Ei mulla muuta.

                                                -Anuliina