Tummelmia ja höpinöitä

Soukkiksen meluesteen läpinäkyvät elementit asenneltiin

paikoilleen viime viikolla. (17.1.2016)

 Minua ei edelleenkään liiemmin huvita käyskennellä piipun ympäristössä. Paitsi, että pihalla kulkemista en kyllä millään voi välttää. Siksi en noista meluesteen läpinäkyvistä elementeistäkään ole saanut kuvaa otetuksi, vaikka ne asennettiinkin paikalleen jo viime viikon alkupuolella. Soukanlahdenkadun melueste (ME8) on nyt siis käsittääkseni valmis.

Vaikka tajusinkin viimein, että minun on lähdettävä täältä, ei nämä maisemat silti mieltä ilostuta. Tavallaan on kyllä huojentavaa, että pystyn yleensä jo kuvittelemaan itseni muualle. Sitä(kään) ei pitänyt ikinä tapahtua. Ainakaan sillä tavalla, ettei minulla olisi jotain omempaa ja parempaa vaihtoehtoa kiikarissa. Niin kuin nyt käy. Elämä on valintoja. Joskus olosuhteet pakottavat taipumaan niihin, vaikkei niin tahtoisikaan..

Ärsyttää, että ehdin ottaa loparit entisestä työpaikastani (tämäkin on asia, mitä ei pitänyt koskaan tapahtua), nimenomaan, koska en halunnut luopua tästä kodistani. Se tapahtui keväällä 2012, tunnelia en silloin uskonut tulevaksi. Ja tässä sitä nyt ollaan. Kodista on nyt sitten kuitenkin luovuttava. Tuntuuhan se ihan pikkuisen karvaalta ja vääryydeltä. Ainakin toistaiseksi. Jos en aivan vielä, niin kyllä minä sen varmaan vielä joskus näen positiivisena juttuna. Toivottavasti.

Kevyen liikenteen väylä Armonkalliolta bussipysäkille. (170116)

Kävin tänään pakkastelemassa, eli vähän ulkona käveleskelemässä. Otin kuvan Lapintien ja Naistenlahdenkadun risteyksestä. Minua melkein naurattaa tämä kevyen liikenteen väylien sokkeloisuus ja epäkäytännöllisyys näillä huudeilla.

Jos esim. haluaa Armonkalliolta Rauhaniementien sillalle, täytyy nykyisin kiertää Pohjolankadun kautta. Sinne pääsee ainoastaan kuvassa oikealla näkyvää kevyen liikenteen väylää pitkin, siis jos haluaa kulkea liikennesääntöjen mukaan. Pieni mutkahan se on kartalla, mutta päästäkseen esim. kakkosen pysäkille, joka siis sijaitsee nykyisin Rauhaniementien sillalla, täytyy tie ylittää matkalla kolme kertaa. Ja se ei esim. aamuisin kiireessä ole mitenkään nopeaa ja jouhevaa toimintaa, kun myös autoja kuitenkin kulkee melkoisesti. Siksipä en aamuisin bussia käytäkään, joudun kulkemaan yli 500m väärään suuntaan ja samassa ajassa olisin jo melkein keskustorilla. Tai no, paloasemalla ainakin. Eipä siis kannata.

Ihmiset kulkevatkin surutta autotien laitaa ja/tai oikovat yli keskeltä risteystä. Myös minä, en aina, mutta toisinaan. Hiukan kyllä hirvittää, että milloin näillä liukkailla keleillä joku luiskahtaa auton eteen. Toivottavasti sellaista ei tapahdu. Tänään bussikuski tosin pysähtyi keskelle kyseistä risteystä päästääkseen ihmiset yli tien, vaikkakin "epävirallisia reittejä" pitkin. Kiltti kuski.

Kyselin arviota ajasta, jonka kevyen liikenteen väylät ovat tällä tolalla Naistenlahdenkadulla Kastinsillan bussipysäkkien huudeilla. Sain  vastaukseksi vain, että pysäkit ovat näillä työnaikaisilla paikoillaan (ikävä kyllä) ensi kesään asti. Ounastelen, että kävelytiejärjestelytkin sitten ovat...(?) Luulisin ainakin. Ei hetkauta aivan valtavasti minun elämääni, kun en bussia hirveästi edes tarvi, mutta sitten kun tarvisin, niin kyllä se hiukan harmittaa. Kiusa se nimittäin on pienikin kiusa.

Varsinkaan tämän koko piippugaten jälkeen ei ihan hirveän lämpimiä tunteita ole yleensäkään koko tunnelihaketta kohtaan.Tällä hetkellä ei tee mieli edes mennä seuraavaan asukasiltaan, sillä kai sellainenkin kohta taas pidetään. Koitan kyllä päästä näistä tunnelmista eroon. Harmitus asukkaitten kuulemisen dissaamisesta ei vain millään ota laantuakseen. Miten se oikeasti voi muka mennä niin, ettei asukkailla ole mitään sanomista yhtään mihinkään.. Riittää, että tuo piippu osuu näkökenttään (ja sitä ei varsinaisesti pysty välttämään) ja mieli alkaa mustua.
Onkohan ihmisille olemassa sellaisia hevosten silmälappuja, niitä sellaisia, jotka estäisi näkemästä sivuille? Toisaalta huppu päässä ajaa kaiketi saman asian. Niin että, jos täällä Armonkallion huudeilla näkyy kuljeksimassa joku outo hiippari huppu päässään kesät-talvet, niin se saatan olla minä. Älkää pelästykö,
"I come in peace.."

                                                     -Anuliina                   

EDIT. iltakymmeneltä:

Kodin etsimisestä kun on ollut puhetta, niin äsken tuli vastaan yksi aika osuva "Poohismi", piirsin nopsasti siihen sopivan kuvankin.:

"Looking for home.."

 “Well, y’see, we keep looking for home, but we keep finding this pit, so I just thought that if we looked for this pit, we might find home.”

Löytyiskin niin helposti..