How Art You?

("How Art You?" Bongasin lauseen jostain ja se oli minusta hauska ja varsin osuva,  ajankohtainenkin.)  No, siinähän se.  Eikä muuksi muutu. Näköjään.

Kahvia on kyllä, viiniä ei juurikaan...

Ei helpota. Ollenkaan. Varsinkaan, jos/kun asiaa oikein ajattelee. Päätin kuitenkin, että minun on nyt vain koitettava tulla asian kanssa toimeen, useamman vuoden stressaaminen kun ei voi olla kovin hyväksi terveydelle.  Se nähtiin jo ensimmäisen vuoden jälkeen. [Täytyy varmaan käydä hakemassa huomenna vähän viiniä. (Viittaan tässä nyt tuohon kuvaan.)  Tonkka varmaan riitänee. ;) Hihii.]

Vien kyllä tätä asiaa tässä vielä eteenpäin, ihan vaan vastaisuuden varalle. Että olisi tuo asukkaitten kuuleminen ja osallistaminen mielessä tulevien hankkeitten kaikissa vaiheissa, ei vain rakennusvaiheessa. 

Nyt tunteet vaan nousee asiasta kirjoittaessani niin pintaan, etten saa aiheesta kovin asiallista tekstiä aikaiseksi.  Sellaista, jossa ei tummelma ei veisi minua mennessään, koska se ei ole tarkoitukseni. Ihan vielä ei pysty, olen kyllä muutamaan otteeseen yrittänyt.

Tässä nimenomaisessa hankkeessa asukkaat (varsinkin tunnelin suun asukkaat) näyttävät jäävän hyvin heikoille tulevaisuudessa, siis sitten kun rakennusvaihe on ohi.. Ei yhtäkkiä juuri mitään kovinkaan positiivista tupsahda mieleeni.

Huomautan taas, että en edelleenkään väitä enkä aio väittääkään, ettei rakennusvaiheessa asukkaita olisi huomioitu ollenkaan. On huomioitu ja kuultu. Olen siitä kiitollinen. En voi kuitenkaan olla muistelematta, että piti minun kyllä ensin olla yhteydessä ympäristönsuojelupäällikköön (niissä desibelimittariasioissa) ennen kuin minun huoleni (joka todellakin oli aiheellinen) otettiin vakavasti. Että ei sekään ihan tuosta vain tapahtunut. Propsit kuitenkin ainakin tunnelilouhinnanaikaisesta yhteistyöstä ja järjestelyistä allinassille. Kuin myös asukasilloista.  

Enää ei sitten kovasti nauratakaan. Kyllä tässä alkaa hymy hyytyä, kun totuus alkaa pikkuhiljaa valjeta.. Hyvinkin konkreettisesti. Nämä asiat, joiden kanssa jäämme tänne elämään (piippu, sen  päästöt, liikenne, melu) näyttävät hyvää vauhtia olevan menossa syteen, saveen, ojaan JA allikkoon. Voiko se muka oikeasti mennä näin? Voi se. Näköjään.

"Asukkaitten kuuleminen ja osallistaminen heitä koskevissa asioissa." Toivottavasti se otetaan huomioon edes kaupungin seuraavissa hankkeissa, ihan kaikissa vaiheissa. Ja  varsinkin tällaisissa mittavaissa hankkeissa, jotka todellakin vaikuttavat asukkaan elämään (ja omaisuuteen), siis MYÖS tämän prosenttiperiaatteen kohdalla, varsinkin mikäli itse taideteos sattuisi olemaan huomattavan suuri. *Köh* 

Ei auta, että asukkaat on "ainakin välillisesti otettu huomioon." Kas, kun se ei ole sama asia kuin kuuleminen. [Lisäksi ymmärsin, ettei taidekilpailuissa päde samat säännöt kuin normaalissa kaavoituksessa, siis asukkaitten kuulemisessa. Ympäristöön sopivuuttakin kuulemma korostettiin näissä palkintolautakunnan kokoontumisissa... Hmm.. No niinpä näkyy. Eli ei näy.]   

Kuuleminen ja kertominen ovat sitä paitsi kaksi täysin eri asiaa. Vai olenko täysin väärässä?  

Tarkoitukseni on kuitenkin vielä tuoda asukkaan näkökulma esiin. Aivan asiallisesti, ilman kiehahduksia ja mullittelua. Se ei ihan vielä kyllä näytä onnistuvan.

Ja sitä paitsi haluan päästä tästä hirvittävästä ja hyvin epämiellyttävästä tunteesta eroon. Siksi teen sen minkä voin, että voin yrittää edes jotenkin pärjätä. Jos en täällä, niin sitten edes itse itseni kanssa.

Jos vaikka taas kohta naurattaisi. (Ehkä jo huomenna naurattaakin, jos sen tonkan käyn hakemassa. Ahahhaha! :D)

                                                    -Anuliina

Höh ja ääh, tekstistä tuli taas kovin negatiivissävytteinen, vaikka poistinkin oikolukuvaiheessa sieltä ne ikävimmiltä kalskahtavat kommenttini. [Kuulostaa edes pikkusen vähemmän "pahilaisen" ajatuksilta, niinku työlapset sanois. "Ne ois pahilaisia, tää on hyviläinen."] Ja taas tämä oli tätä saman asian pyörittelyä. Kumpikaan ei ollut alkuperäinen tarkoitukseni. Se vaan luiskahtaa siihen. Näköjään joka kerta, vaikka päätin, että koitan tsempata. Sori siitä! ;) 
Ei vais, mutta jos seuraavan kerran sitten vaikka jotain muuta... Lupaan ainakin yrittää, tai sitten olla kirjoittamatta.  

Lopuksi kuitenkin pari lähikyläpaikasta otettua yllätysmaisemakuvaa tältä päivältä. 

Pakkaspäivä. (040116)

 Jotenkin tuntuu, ettei kakkosen Kastinsillan bussipysäkki palaa vielä hetkeen paikalleen..

"Bussipysäkillä" (Töitähommia 4.1.2016)