Melkein kuin silloin kun vielä ilostutti alvariinsa

Moikko, pitkästä aikaa! Ajattelin kirjoittaa tänne tänään, kun minulla on ollut äärimmäisen hyvä mieli. Ihan koko päivän. Tämä on ollut hyvä päivä, täynnä hilpeyttä ja kivuutta. Melkein kuin silloin "ennen vanhaan", kun vielä ilostutti alvariinsa. Parhautta! Toivoa paremmasta siis on. Ei ole hyväksi vajota liialliseen synkkyyteen.

Kokeilin kahvimaalausta! Huippua! :D

Luin tänään myös Stephen Hawkinsin kauniista, toivoa antavasta puheesta niille, jotka kärsivät depressiosta. Hän vertaa depressiota mustiin aukkoihin ja selittää, että näyttivätpä ne miten mustilta tahansa niistä ei kuitenkaan ole mahdotonta paeta.
 “The message of this lecture is that black holes ain’t as black as they are painted. They are not the eternal prisons they were once though…things can get out of a black hole both on the outside and possibly to another universe. So if you feel you are in a black hole, don’t give up – there’s a way out.”

Minä en sitten suinkaan ole masentunut... Tuntuu vain hiukan siltä, että olen vain käyttänyt kaiken energiani lähes loppuun tässä kaikessa ja hetkellisesti lannistunut kaikkien tapahtumien yhteisvaikutuksesta, kaiken mitä ympärilläni on tapahtunut ja tapahtuu. Olen tavallaan joutunut  tuollaiseen mustaan aukkoon. Mutta en anna periksi, kyllä täältä on tie ulos. Niinhän tuo Stephenkin sanoo. Ja hän on sentään viisas mies!

Nyt hyvällä mielellä muistelen lähes hilpeydellä torstaiaamua, kun lähtiessäni töihin puoli seiskan aikoihin  näin ulko-ovessani roikkuvassa Tamperelaisessa otsikon: Lukijaraati: Taidepiiput kuuluvat kaupunkiin. 
 Lukaisin sen nopeasti läpi ja ajattelin mielessäni, että 431 vastaajaa, jopa on laaja otanta. "Näyttävätkö Tampereen Rantaväylän tunnelin kumpaankin päähän tulleet ilmanvaihtopiiput vieläkin oudoilta?
Jos näyttävät, niin kuulut vähemmistöön. Taidepiiput sopivat jo tamperelaiseen silmään, kertoo Tamperelaisen Lukijaraati. Tamperelaisen lukijaraatilaisista liki 70 prosenttia kertoi, että taidepiiput istuvat paikoilleen."
 Näin kirjoitetaan. Tässä annetaan nyt selkeästi kuva, että 70% tamperelaisita hurraisi piippujen puolesta. 
Ja kuitenkin vain 23 %:n (99kpl) mielestä ne sopivat hyvin tai parantavat Tampereen kaupunkikuvaa. Loppujen (yht. 276kpl) mielestä piiput menettelevät (185kpl) tai eivät sovi (91kpl). Tai he eivät osaa sanoa (56kpl). Tulkita voi katsokaas monella eri tavalla.  
Onkohan tässä nyt käytetty ns. Stubbilaisen matematiikan periaatteita? ;)

No joo, tänään on ollut ihan superkiva päivä ja koitan olla välittämättä tuosta piipusta tai muista tunnelielämän paskuuksista. Olen ratkaisuni tehnyt, kyllä minun on lähdettävä täältä. Ihan omaksi parhaakseni. Odotan kyllä vielä tunnelin käyttöönottoa, jotta minun ei tarvi myydä "sikaa säkissä" tulevalle omistajalle. Tietääpä ainakin mitä on ostamassa ja millaisesta ympäristöstä. 

[En minä vielä edes tiedä minne haluan lähteä. Ei kyllä toisaalta ole kiirettäkään. Tämän vuoden aikana selvinnee myös tämä varhaiskasvatuksen "uudistusten" tola. Se, mille mallille se muovautuu. Voihan olla, ettei minua sitten pitele koko kaupungissa enää edes työt. Voisin vaikka alkaa opiskella jotain. Tai muuttaa ulkomaille.  OOH! Mitä tahansa, missä tahansa. Sitten kun minulla ei ole enää omistusasuntoa ja jos pahimmassa(?) tapauksessa vaikka käy niin, että työskentelyolosuhteetkin vielä käyvät sellaisiksi, etten enää voi tehdä työtäni niin hyvin kuin tahtoisin (ja pitäisi), niin minähän olen aivan vapaa tekemään periaatteessa mitä vain. (Nimenomaan periaatteessa... Jonkinlainen pitkäntähtäimen suunnitelma täytynee kuitenkin olla mielessä. Ettei ihan hölmöilyksi mene. Kyllä ne asuntokaupoista mahdollisesti saadut, lainojen jälkeen jäljellejäävät rahatkin jossain vaiheessa loppuvat.) 
Hmmm, "kun yksi ovi sulkeutuu, kymmenen aukeaa." Vai miten se meni... Jos se vaikka pitääkin paikkansa? Tove Janssonin sanoin.."Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa."]

Kirjoitin muuten tulevaisuuden näkymien huolistamme Ikoselle. Odottelin pari viikkoa vastausta ja kun sitä ei kuulunut lähetin edellispäivänä saman postin hänelle uudelleen, muutamalla saatesanalla höystettynä. Sainkin avustajalta viestin heti aamulla, että pormestari vastaa päivän aikana. Niin kuin tekikin. 

Jos nyt ei aivan sanasta sanaan, niin kutakuinkin saman sisältöisesti kuin Tyynismaa hän ilmaisi, mm. että "olette varmaan tutustunut Ilmatieteen laitoksen selvityksiin. Niiden mukaan tunneli heikentää ilmanlaatua nimenomaan tunnelin suuaukoilla, ja tämän ongelman ratkaisemiseksi piiput ovat tarpeen. Sen sijaan oleskelualueilla, kuten katutasolla, parvekkeilla tai pihoilla, ei tunnelilla ole juuri vaikutuksia nykyiseen ilmanlaatuun verrattuna."
Tätä minä en vaan millään meinaa uskoa. (Vaikka sitä joka tuutista toitotetaankin.) Jos tuossa Soukanlahdenkadussa kulkee raja, jolla pitkäaikaissairaiden, vanhusten tai lasten ei suositella oleskelevan pitkiä aikoja, miten on mahdollista, että täällä 6m:n päässä ei juuri ole vaikutusta nykyiseen ilmanlaatuun verrattuna. Ja kun piipuista kuitenkin poistuu 80% tunnelin poistoilmasta. ja piiput ovat noin matalat. Nimenomaan nyt, kun näkee tuon piipun tuossa, ajatus tuntuu lähes mahdottomalta. Toivoa sopii, että vaikutusta tosiaan ei ole.

"Taidekilpailuissa kansalaisten osallistuminen on hieman erilainen kysymys kuin kaavoissa ja rakennussuunnitelmissa. Kuten kokoelmapäällikkö Tapio Suominen on teille todennut, noudatamme Suomen Taiteilijaseuran sääntöjä taidekilpailuissa. Tämä on ainoa tapa saada mahdollisimman korkeatasoinen osanotto kilpailijoihin, ja myös kilpailun palkinnoille verovapaus. Isojen julkisten taidekohteiden tulee kestää aikaa, ja siksi kilpailuraadeissa on oltava vahva asiantuntemus. Tietysti vasta aika ratkaisee, mikä on taideteosten lopullinen arvostus."  

"Yleisöäänestyksiäkin voisi käyttää sopivissa taidekilpailuissa, mutta Rantaväylän piippujen tapaiseen taidekilpailuun ne mielestäni eivät sovellu, koska Rantaväylä on valtakunnallinen väylä eikä valintaa voi tehdä vain paikallisista perusteista käsin. Kilpailulle oli asetettu seuraava tavoite: ”Kilpailun tarkoituksena on toteuttaa piippuihin itsenäiset taideteokset, jotka toimivat myös kaupunkikuvan maamerkkeinä sekä inhimillistävät massiivisia teräsrakenteita.” Ilman kilpailua piiput olisivat todennäköisesti yksivärisiä."
Valtakunnallinen väylä. Pormestariohjeman asukkaiden osallistamista ja kuulemista ei  tarvi huomioida tässä. 
Täytyy kyllä sanoa, että ihan tämän kilpailun puitteissakin ne olisivat voineet todellakin olla yksiväriset, kauniisti ympäristöön sulautuvat ja sopivat, tiilenpunaiset, kasvillisuutensa vehreydellä massiivisia piippuja hyvinkin inhimillistävät.  Ympäristöystävällisestä  ilmeestä ja viherarkkitehtuurin uraauurtavasta käyttämisestä tällaisessa hankkeessa puhumattakaan.

Kun tarkemmin ajattelee, niin eihän hän mitenkään muutenkaan olisi voinut vastata. Onhan pormestarin oltava samoilla linjoilla tunnelihankeen osapuolten kanssa. No, on ainakin meidän asukkaiden huoli tiedoksiannettu hänellekin. Jos ei muuta. 

Seuraava uutinen hänen vastauksessaan kuulosti hyvältä. "Olen muuten asettanut julkisen taiteen työryhmän, joka parhaillaan tekee selvitystä mm. siitä, miten asukkaiden osallistamista ja vaikutusmahdollisuuksia voisi parantaa. Sikäli kysymyksenne on ajankohtainen."
Hyvä. Jos vaikka asukkaitakin ihan oikeasti kuultaisi.Joskus seuraavissa julkisissa taidehankkeissa. Edes jollain tavalla.

Taiteesta tuli mieleen, että kun pääni on tässä lähiaikoina jumittanut, olen ollut jossain synkkyyden syövereissä, niin siihenhän auttaa yleensä parhaiten maalaaminen. En kuitenkaan missään nimessä ole halunnut maalata mitään mikä vähääkään viittaa tunnelihankkeeseen, joten päätin kokeilla kahvimaalausta. Ihan  parasta! Ihastuttava tuoksu ja yksi lempiväreistäni. Ensin piti maalata pihaidyllimme, siis "ennen vanhaan, mutta se liippaa liian läheltä, kylläs tiedätte mitä... Päätin sitten maalata Audrey Hepburnin, sen kuvan, josta tauluja on muutenkin tehty. Kun maalaisin sellaisen itse, ei kellään muulla ainakaan olisi samanlaista.Varsinkaan kahvilla maalattua! :D Ja se sopii sitä paitsi tuon Lady sings the blues -tauluni kaveriksi. (Jutun kuvassa on tämän kokeiluni tuotos.) 

Nonni. Tulipa taas höpöteltyä. :)


Kivuutta ja mukavuuksia viikonloppuunne!

                                                                      -Anuliina