Tunnelituparit vol. 1

"Tunnelituparit" vol. 1 pidetty. Vietin viiden entisen työtoverini, nykyisin "pelkkien ystävävieni," kanssa tunnelitupareita.

Lämmitettiin pihasauna, se on kestänyt kaikki allianssin toimittamat tärinät ja pommitukset -JIHUU!!, ja vietettiin ratkiriemukasta pommitusvapaata lauantai-iltaa. Niin oli lystiä, että unohtui ihan kokonaan käydä tunnelinsuulla (ei sinne kyllä saisi mennäkään, että toisaalta ihan hyvä) ja ottaa viralliset "tunneli SUCKS" -kuvat.  Minulla oli niistä kyllä selkeä visio. Mutta ehkä parempi niin. Ettei otettu. Kuvia. :D

Oli niin kamalan mukavaa, että taas jaksaa piiiiitkään -tuli mitä tuli.

Räjäytelkööt tunneleitaan mielin määrin. Minua vain onnellistuttaa. Ystävät ♥

Kriisistä kriisiin

Eilen ei paukkunut ollenkaan pahasti. Ei myöskään tänään.  Minun piti ladata tähän video tämänpäiväisestä räjäyttelystä, mutta eihän tämä videon lataaminen tänne onnistu taas ollenkaan. Tai onnistuisi se kai, mutta en aio käyttää siihen useita tunteja. Sen sijaan laitankin tänne Ismo Alangon viisun:

Löysin muuten netistä (sattumalta, en minä sitä etsinyt) Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksen, joka pidettiin 16.9.2013 ja jossa tämä tunneliasia päätettiin. On suorastaan koomista katsoa sitä tunnelityömaaäänien ja räjäytysten paukkeessa. Täytyy sanoa, että on tuo taltiointi itelläänkin melko koominen. Katsokaa vaikka itse. Olen nyt suunnilleen puolessa välissä kyseistä "ohjelmaa" ja aion katsoa sen kokonaan.

Minkäänlaista sympatiaa en kykene tuntemaan niitä demarinaisia kohtaan, jotka saavat kyllä osansa puheenvuoroissa. Vaalilupauksen rikkominen ei vain kerta kaikkiaan ole hyväksyttävää. Minunkin ääneni valikoitui nimenomaan tunnelikannan perusteella.
Samoin alkoi ärsyttää Vihreiden "äänestän pitkin hampain tunnelin puolesta" -löpinät. Paskat pitkistä hampaista, sitä äänestetään  KYLLÄ tai EI. Ja vihreät äänestivät KYLLÄ. Yksityisautoilun lisääntymistähän tuo tunneli tukee, samalla siinä lisääntyvät sitten päästöt, joten tästä on vihreys kaukana. Ja mitä siihen ratikkaan tulee niin nähtäväksi jää. En nyt ala tätä politiikkaa enempiä ruotia, menee muuten hermo kokonaan.

Minulla on tällä hetkellä hirveä kriisisuma. Ihan niistä henkilökohtaisimmista kriiseistä en ala täällä avautua. Mutta näistä yleismaailmallisista asioista voin hyvinkin löpistä.

Olen alkanut miettiä vakavasti muuttoa pois Tampereelta. Ihan vain ja ainoastaan tämän tunnelin takia. En tiedä jaksanko tätä paskuutta neljää vuotta. Tai ehkä jaksaisinkin, mutta kannattaako se? Onko se sen arvoista? Mitä jos vain myynkin asuntoni, pakkaan kimpsuni ja kampsuni ja lähden ****uun täältä? Sen lisäksi, että tunneli vaikuttaa ja häiritsee konkreettisesti jokapäiväistä elämääni, tulen tamperelaisena maksamaan sitä useita vuosia. Ei liiemmin houkuta. Kurjuuden täydellistä maksimointia.

Seuraavana nousee mieleen kysymys: Mutta työpaikkani on Tampereella, juurihan tänne tulin lyhyen työmatkan takia. Eikö jo sen takia kannata jäädä Tampereelle? Nooooh....
Työni palkkaus on täysin syvältä. Tunneliärsytys on saanut minut takajaloilleni myös tässä asiassa. En oikein meinaa sulattaa sitä, ettei tästä työstä makseta lähellekään koulutustani vastaavaa palkkaa. Itse asiassa kävin tuossa eräänä päivänä työkkärin sivuilla (ja samalla googlettelin vähän erinäisten ammattien keskiansioita.) Oli tarjolla ilman työkokemusta ja koulutusta kokopäiväistä työtä kahvilatyöntekijänä melkeinpä samalla palkalla kuin minä saan nyt. (Tai no, todellisuudessa ehkä satasen pari vähemmän, ei ne keskiansiomäärät ikinä paikkaansa pidä, mutta silti.) Ei hyvää päivää. Itse asiassa olin opiskellessani kahvilassa töissä -ja vielä vuoden sen jälkeenkin. Että työkokemustakin olisi. ;)

Lisäksi näitten viimeaikaisten kehysriihi-uutisten perusteella siitä tulevasta uudesta päivähoitolaistakaan ei voi kovin hyvää odottaa seuraavan. Olen siis myös ammattikriisin kourissa. Viime palkkapäivänä suivaannuin jopa niin paljon, että olin jo laittamassa papereita luokanopettajakoulutukseen, mutta hakuaika oli umpeutunut kaksi viikkoa aiemmin. Se siitä.

Kaikella on tarkoituksensa.. Everything happens for a reason... Onko se tässä sitten se, että minun kuuluu jäädä töihin, jossa olen ja jota rakastan, mutta jolla ei oikein meinaa pärjätä. Tai pärjää sillä... Mutta haluaisin pystyä mieluummin sanomaan, että palkallani tulee toimeen ihan hyvin. En halua vain pärjätä. Kriisi mikä kriisi.  Lastentarhanopettajille lisää liksaa!!

No, asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella. Aika kai näyttää mikä se tapa minun tapauksessani on. Uusi ammatti? Uusi kotikaupunki? Joku muu, mikä?

Ja kuitenkin haluaisin vain olla niin kuin ennenkin.

                                                                                     A.

ps. Päivän hyvyys ja ilonaihe tunnelimelun keskellä: Minulla uusi ihana mekko ♥

Kestää, kestää, kestää...

Yeah right...

Soitin Meriläiselle heti aamulla. Kerroin räjäytysten (ja tärinöitten) voimallisuudesta ja mitä täällä on tapahtunut. Tiedustelin mitä NE ovat nyt tekemässä ja missä kohtaa ja miten kauan. 

Ovat tässä risteyskohdassa nyt useamman viikon. Jarkko ei kenties vain raaskinut käyttää kuukausi-sanaa (yksikössä eikä varsinkaan monikossa.) "Useampi viikko" on suhteellisempi käsite - ja ainakin minusta "usempi viikko" antaa vaikutelman lyhyemmästä ajasta kuin esim. "reilun kuukauden." 
Mutta joka tapauksessa hän puolsi ajatusta tavaroiden uudelleensijoittelusta kodissani. Tämä kun ei tästä ihan heti helpommaksi muutu. Siirtelen siis kahvinkeittimet ja (tunnearvoltaan) arvokkaimmat tavarat hyllyiltä muualle...ennaltaehkäisten tulevia turmia ja pahaa mieltä. Laskutilaa vain on niin vähän, etten oikeasti tiedä mihin kaikki tavarat laitan.. Lattialle? 

NE räjäyttävät tällä hetkellä täälläkin jo liikennetunnelia. Työtunnelin ja liikennetunnelin yhtymäkohdan lisäksi tähän kohdalle osuu vielä aina 150m:n välein kulkeva huoltokäytävä. Mukavasti justiinsa tässä meidän kohdalla. Kaikki. Tämä siis kestää ja kestää ja kestää ja kestää. Eikä siis kuulemma helpotu tästä yhtään moneen aikaan. Jos en ajattele asiaa, se ei ehkä masenna minua.

Pyysin räjäyttelemään jatkossa sillai ihan hissukseen. Eipä tuo sitä kyennyt lupaamaan.

(Syvä huokaus)

Olin keittiössä hakemassa vettä, kun ehdin ehkä sekunnin murto-osan ajatella kuulleeni räjäytyksen merkkiäänen... ja sitten räjähti. Räjäytys oli niin kova ja pitkäkestoinen, että ensimmäistä kertaa pelkäsin ihan oikeasti, paljon. Itkukin pääsi, sitten kun vähän tokenin. Tiskipöytäni toisen altaan päällä "kantena" oleva puinen suuri  leikkuulauta kahvinkeittimineen luiskahti tärinän voimasta altaaseen. Onneksi olin vieressä, niin sain tehtyä nopean pelastusliikkeen kahvinkeittimen osalta. En taida jaksaa tällaista. Ollaan vasta alkumetreillä sentään.

Seurantapalvelun mukaan työtunneli on ollut valmis jo muutaman päivän. Olisiko tuo nyt ollut ensimmäinen liikennetunneliräjäytys Armonkalliolla?

seurantapalvelusta eilen 24.3.2014

Ihan sama. Haluan pois täältä.

Mun elämä...

..milloin siitä tuli näin hirveä?

No ei tullut, paitsi tunnelielämän osalta, lainasin vain Maija Vilkkumaata. Dramatiikkaa täytyy olla. ;)

Ensin täytyy sanoa, että ei elämäni oikeasti ole mitenkään murskaantunut tunnelin myötä. Minä tiedän, että suuressa mittakaavassa tämä on pikkujuttu. Monella on asiat huonommin. PALJON huonommin. Olen kiitollinen kaikista hyvistä asioista elämässäni. Tunneli ei kuulu niihin, jos se ei ole tullut selväksi. Hihii. ;)

Ottaa vaan päähän hyvin useasti (kotona ollessa) ja ärsyttää. Tärisee. Tärisee valtavasti. Paukkuu. Paukkuu valtavasti. Räjähtelee. Räjähtelee valtavasti ja LUJAA! Haisee (ruuti tai se jälkirynamiitti). On korjattava tavaroitten paikkoja hyllyllä. Joka päivä. Ettei ne tipu ja mene rikki. (En ole saanut hankittua sinitarraa vieläkään.) On imuroitava särkyneiden purkkien sirpaleet lattialta (Näin on tapahtunut tosin vain yhden kerran -toistaiseksi.) On suljettava varaston ovi yhä uudelleen räjäytysten jäljiltä. On herättävä räjäytykseen päivä- tai poikkeustilassa myös yöunilta. Sen tunnelman täytyy olla sydänkohtauksen esiaste. On pidettävä ikkunoita kiinni melun ja/tai tunnelipölyn vuoksi. On soitettava musiikkia/netti-tv:tä hyvin lujalla, jotta sen porauksilta kuulee. On RUMAA. Pihalla ON rumaa. Koko asuinympäristö on NIIN RUMA. Ja kuuluu työmaameteliä. On työmaaliikennettä. On kuunneltava ropinaa seinien välissä jokaisen räjäytyksen jälkeen. On mietittävä osuvatko lapsivieraat räjäytyksen aikaan kylään -ja miten heitä tulee valmistella mahdollisiin  tuleviin koitoksiin. On pelättävä kotitalonsa puolesta. Ja ehkä joskus toisinaan myös mielenterveytensä puolesta. Ja mikä tärkeintä, on JOKA PÄIVÄ tsempattava itseään... Tämä menee ohi, tämä menee ohi, on kestettävä vain neljä vuotta, on kestettävä vain neljä vuotta... On ajateltava, että asiat helpottavat sitten joskus kun liikennetunnelitkin on saatu räjäytettyä. Ehkä jo parin vuoden päästä? Kyllä tästäkin pitäisi päästä ensikertalaisena puolella. Suomessa kun ollaan.

Sitä minä en ymmärrä, miksi se on niin vaikea ymmärtää tai suvaita, siis tuolta tunneli-ihmisten puolelta, että asukkaat tekevät valituksia, ottavat yhteyttä tiedottamisen ontumisesta (täällä Armonkallion päässä tämä on kyllä toiminut hyvin), melusta, räjäytyksistä tai mistä tahansa epäkohdasta mitä tunnelihankkeeseen tuleekin. Tai että hikeennytään, jos (ja kun) asukasilta toisensa jälkeen aiheuttaa kiihkeitä kysymyksiä tunneli-ilman poistopiipuista tai mistä ikinä liekään.
On kysymys IHMISTEN ELÄMÄSTÄ, arkipäivästä. Ja ihmisten KODEISTA. Miksi niitä ei saisi puolustaa, heti ollaan kehityksen jarruttajia ja sitruunan nielleitä variksenpelätti-valittajia) tai olla huolissaan ja näreissään, jos siltä tuntuu? TÄH? Vaihdan milloin tahansa esim. jonkun allianssi-ihmisen kanssa asuntoa tunnelihankkeen ajaksi. Tai puskista huutelijoiden kanssa. Olkaa hyvät ja tulkaa vaan tänne asumaan.

Emme me ole valinneet tai halunneet tunnelia kotimme alle. Ja uskon, ettei asioista valiteta ilman syytä.  Ja sitä paitsi asukasillassa pyydettiin nimenomaan raportoimaan KAIKISTA epäkohdista. Halutaan olla vuorovaikutuksessa ja avoimia. Yllätyin itsekin miten paljon jatkuva pärinä yms. tunnelimetakka vaikuttaa mieleen. Tunnelijutut tulevat nykyisin muuten myös uniin. Vähän sama juttu, kun silloin joskus pikkuisena ollessani kesätöissä mansikkamaalla. Näin mansikoita AINA , kun suljin silmäni. Arvatkaa mitä nyt näkyy -tai oikeammin kuuluu?!!


Tämmönen avautuminen perjantai-illan iloksi.

Tsemppiä meille kaikille!!  -Anuliina

Fuck this shit!

No niin. Ovat vieneet porat pois tästä tunnelin suun ylätasanteelta. Olin viikonlopun ja alkuviikon muualla, joten kerkesin jotenkin kehittämään itselleni mielikuvan, että täällä olisi ihanan rauhaisaa nyt, kun ne ovat "viimeistelleet tuon maanpäällisen porausmissionsa." Väärin meni, turha luulo.

Eilen kaikki vaikutti suht onnelliselta, kun saavuin iltakuuden jälkeen kotiini. Olin kuolemanväsynyt ja meninkin jo yhdeksän jäljestä sänkyyn ja nukahdin heti.

MUTTA klo 21.21 JA 21.42 jysäytettiin sellaiset räjähdesarjat, että oksat pois. Ei ollut sydänkohtaus kaukana sen ensimmäisen räjäyttäessä minut hereille. Ja tästä toivuttuani tuli heti perään toinen. Pitikö niissä olla vähän pidempi väli kuin 21 minuuttia?? Voi saatana sentään..

Loppuyön näin unta tunneliäänistä...kumina oli valtava. Aamulla olin todella väsynyt ja mietin oliko se sittenkään unta. Nehän operoivat parhaillaan suoraan tässä kotini alla, tai oikeastaan tuossa kellarivaraston alla, ( kyseinen kellaristo sijaitsee makuuhuoneeni seinän takana.) Olisiko se mikään ihme, jos tuossa vain kahdeksan metrin päässä alapuolella lastataan louhetta...kai se kantautuu kalliota pitkin tänne. Asuntoni kun kuitenkin on puoliksi kallion sisässä. Kumajaa kuulkaa komeasti.

Voin kertoa, etten ollut enkä ole ilahtunut.

Ja vaikka voin pitääkin nyt ikkunaa auki, kun liikennetunnelin otsan irtiporaus on ohi, se TOINEN poranpärinä, joka kumajaa jostain tuolta kallion syvyyksistä, on yhä läsnä. 

Suoraan sanottuna en juuri nyt oikein muusta tiedä kuin että kylläpä vituttaa. EN MINÄ JAKSA YHTÄÄN ENÄÄ TÄTÄ!

Viestini ei jääne epäselväksi.

EDIT klo 21.51. : Tarjoilen tässä teille Facebook -päivitykseni:  

"Hyvä ruoka -parempi mieli.

Ennenku lähdin Restaurant Ceyhelayaan syömään, mieleni teki vetää kaikkia tunnelin kannattajia pataan ja haistattaa niille pitkät paskat. Ja huutaa, että voivat itse tulla tänne louhokselle asumaan ja minä voin kyllä asua sen aikaa niitten kartanoissa ja ajella niitten bemareilla-audeilla-mersuilla töihin, josta saa rahaakin miljoonia euroja vuodessa ja odotella niitä tunnelista johtuen tilille kilahtelevia YIT:n rakennushankerahuleita tuossa muutaman vuoden päästä, kunhan pääsevät rakentelemaan rannan täyteen ties-mitä.
Mutta enää ei tee yhtään mieli huutaa. Ja Hyvät ja huonot uutisetkin tulee taas tänään. Ihan kohta. :)"

Vuodatuksesta käy melko hyvin ilmi nykyiset tunnelmani. Yleistäen voisin luonnehtia asiaa niin, että kunhan on poissa kotoa, tai majailee siellä vain viikonloppuisin, niin pärjää. Muu on sitten yhtä paskaa ja louhintaa. ;) 
Niin ja tuolla Restaurant Ceyhelaya:ssa kannattaa kyllä ehdottomasti käydä.

Työmaakuulumisia

Ennen lähtöäni kuulemaan tunnelityömaakuulumisia olin kylppärissä ja juurikin silloin, n. klo16.45, pärähti pidempi ja lujempi ja voimakkaampi ja suurempi räjäytys kuin ikinä ennen. Siltä se ainakin tuntui. Vaistomaisesti kumarruin ja nostin kädet pääni suojaksi, koska olin varma, että katto -ja ihan kaikki muu putoaa niskaani. Kylppärin kaikupohja oli kai omiaan lisäämään "tunnelmaa". Pihalle päästyäni siellä haisi hyvin voimallisesti ruuti ja ilma oli sakeana savusta. Onhan savun tietenkin pöllähdettävä ulos tunnelista. Harmi, ettei savun sakeutta näe kuvasta, mutta ilma oli oikeasti aivan kirkas ja aurinkoinen. (Myöhempiin kuviin vertaamalla voi saada osviittaa savun määrästä. Onhan tuo kuva nyt melko harmaa.)

Paljon savua ilman tulta

Köpötin Soukanlahdenkatu 9:n pohjoispäähän Pursikadun kautta ja ilokseni huomasin matkalla, että Soukanpuiston puita ei ole kaadettu yhtään tunnelin tieltä -mitä olin pelännyt.

Varsinaisessa tilaisuudessa ei kuultu oikein mitään uutta ja mullistavaa. Paikalle saapui kolmisenkymmentä kuulijaa ja juttelemassa asioista oli pari Rantatunneli-miestä. Toinen heistä oli Lyly (oli myös asukasillassa), joka vastaa "ei räjäyttelyistä eikä maan alla tapahtuvasta toiminnasta, vaan kaikesta mikä tapahtuu maan päällä." Se toinen mies oli sitten...tuota... työmaavastaava tai joku sellainen päällikkö kumminkin. (En juuri nyt muista ehkä niitä oikeita titteleitä enkä jaksa googlata.) Hän oli suurimmaksi osaksi aikaa hiljaa, muutaman kerran täsmensi jotain työmaatietoja, kun Lyly ei niistä tiennyt, koska ne kuului tämän toisen herran toimenkuvaan.

Rantatunnelimiehet

Kuulijakunnassa oli muutama napakampi herra, jotka kyselivät metelistä ja pihatieasioista ja työmaa-ajoneuvojen pihatien tukkimisesta yms. Tunnelma oli kuitenkin yleisesti ottaen hyvin rauhallinen.

Ounastelen, että asukastiedote oli pantu näytille ainoastaan näihin tunnelinsuun välittömässä läheisyydessä oleviin taloihin, koska tilaisuus mitä ilmeisimmin oli järjestetty tämän saatanallisen metelin takia, joka täällä kuuluu.. Kerrottiin etupäässä mitä juuri nyt ollaan tekemässä ja mitä aiotaan tehdä lähiaikoina. 

Eli Lyly kertoi hyvin tarkkaan ja yksityiskohtaisesti tuosta liikennetunnelin otsan irtiporauksesta, josta meteli lähtee. En tiedä, johtuuko se meluvalituksesta, joka metelistä on tehty, ja jonka takia poraukset on lopetettava nyt arkisin klo18, että tänne on haettu toinen pora (olikohan lainattu Santalahdesta, taisi olla..) Kahdella poralla ne nyt pajattavat tuota irtiporaustaan ja lupasivat, TATTADAA!!!, että se metakka loppuu viimeistään ensi tiistaina. Toinen pora lopettaa hommansa mahdollisesti jo perjantaina. Sitten on irtiporaus valmis.

Kysäisin miksei seurantapalveluun päivitetä muita toimintoja kuin louhintatietoja. Lähinnä meluseurantaa mietin. Nyt, kun sitä meteliä kerran on -ja runsaasti. Maisemaseurannassa esimerkiksi on esimerkkikuvat viime kesäkuulta. Samoin kesältä on meluseurannassa yksi esimerkki. Ei meteliä. Lyly lupasi tiedustella asiaa.

Tuo Lyly on kovin sympaattinen mies (ehkä ne laittaakin juuri nuo kiltit juttelemaan kansalle), hän oli luonnollisestikin kovin pahoillaan metelistä (kuulunee toimenkuvaan) ja muutenkin. Sanoi, että koko tunnelilouhinnassa ei porata yhtä montaa reikää kuin tässä irtiporauksessa on porattu.

Kohta voi ehkä jo pitää ikkunaa auki?? ja kuunnella musiikkia!! Hiphei!! Voi sitä onnenpäivää!

Muutama työmaakuva vielä Soukanlahdenkadun päästä ja sitten tuosta Kaarikadun päästä tästä meidän kulmalta.

Soukanlahdenkadun kulmasta -Pursiseuran talon kohdalta

Soukanlahdenkatu 9:n pohjoispäästä

Tästä meidän päästä - nää on meijän huudit

Seuraavan kuukauden aikana pyritään myös avaamaan taas Soukanlahdenkatu kevyelle liikenteelle. Siis niin pian kuin on mahdollista. Keskusteltiin myös Naistenlahden sillan purkamisesta (syksyllä) ja vaihtoehtoisista reiteistä sekä Soukanlahdenkadun viereen tulevasta Ratapihankadusta, joka "siirtää" tunnelinsuuta seitsemisen metriä taloistamme kauemmas. Siis käytännössä, koska se rakennetaan tunnelinsuun päälle sillalle (hieman Soukanlahdenkatua alemmas.)
Seuraavassa kuva Ratapihankadun ja koko alueen katulinjauksista yleensä. Lisäsin kuvan tänne 13.3.14.

Kuva seurantapalvelusta, tässä myös louhintatilanne 13.3.14

Parempi ehkä niin, vaikka sitä pitkinkin tietysti kulkee liikennettä. Kumpi on sitten pahempi, Ratapihankadun liikenne vai tunnelinsuu lähempänä omaa kotia?!! Pahempi on, annas kun mietin, koko TUNNELI.

Semmoisia nyt näin ensalkuun jäi mieleen.

Niin joo, ja se, että ollaan aikataulussa edellä. Koko hankkeen epävirallinen suunnitelma on kuulemma valmistua 4-6 kk etuajassa.

Työtunneli suoraan talon alla -än,tyy,nee, NYT!!

Tilanne 11.3.2014. ÄÄK!

 

 

 

ÄÄK! Ja juuri NYT (17.38) räjähti, todella paljon lujempaa kuin eilen. Musiikki soi keittiössä täysillä, niin en kuullut merkkiääntä. Voi miten sydän hakkaa. Ääh.

Työmaata ympäröivässä työmaa-aidassa on muovitaskut jokaviikkoisia tiedotteita varten. Nyt meidän piha-aidassammekin on sellainen samanlainen tasku. Se on tullut siihen tänään. Seuraavassa taskun tämänhetkinen sisältö:

Meillä on nyt ihan oma tiedotetasku

Tiedossa siis "jonkin verran enemmän ääntä". Aijjaa... Tell me about it. Tiedän missä olen huomenna klo 17. Tsekkaan tunnelimiehet lähietäisyydeltä. Kihikihi. ;) No ei, pois se minusta, ihan asiaa menen sinne kuuntelemaan.

Is the planet shaking or is it just me?

Kyllä taas iltaseiskalta tärisi ja paukkui. Tarkalleen ottaen klo 19.03. Ääni on taas videossa kovin hiljaisella, niin että nupit kaakkoon vaan. (Lopuksi pitäisi kuulua räjäytysmerkkiäänen tasainen ulina melko kuuluvasti. Silloin on ääni kohillaan.) Voin sanoa, että räjäytysten ääni on oikeasti jo varsin voimallista pauketta. Ja nyt kilisevät jo astiatkin. Mutta onko se nyt mikään ihme, ovathan ne nyt juuri tässä meidän pihamme alla työtunneliansa värkkäämässä.

Keittiön tiskipöydän loisteputki lakkasi toimimasta tämän episodin jälkeen. (Se on ihan uusi, ostin sen 16.2., että vanhuuttaan se ei ainakaan palanut.) Aloin pestä pyykkiäkin vasta, kun iltaräjäytys oli ohi. Jotenkin mieleeni on hiipinyt pelko siitä, että pesukoneen vedenottoputki irtoaa tärinöiden vaikutuksesta. Ja jos näin käy, olisi kovin suotavaa, että hana olisi silloin kiinni. (Pesukoneeni sijaitsee siis keittiössä, joten vesi ei suinkaan suihkuaisi pitkin kylppäriä, vaan tuloksena olisi mukava pikku keittiövesivahinko.) Toisinaan en myöskään mielelläni käy suihkussa ennen kuin ne ovat räjäytyksensä räjäytelleet, lämminvesivaraajani on jo kovin vanha ja olen saanut päähäni tietysti myös pelätä, että se tulee joku kerta alas katosta. Enkä halua olla silloin sen alla. Tiedänhän minä, että nämä tällaiset tapahtumat ovat hyvin epätodennäköisiä, ettei sellaista tapahdu, mutta silti.

Onneksi nämä pelkotilani, vai pitäisikö sanoa vainoharhani, eivät vaivaa minua aina, välillä vain.
Kylläpä taas ottaa päähän.

Viikonloppuna nautin kotini hiljaisuudesta. On valtavan rentouttavaa ja mieli lepää, koska on hiljaista, rauhallista. Voi sitä onnentunnetta. Toisaalta viikonloput taas muistuttavat millaista kotona oli aina ennen. Ei ole enää, seuraavaan neljään vuoteen. Tai kai ne jo menevät tuosta louhimasta ja räjäyttelemästä aiemmin. Alle kahden vuoden...ehkä. Onpa lohduttavaa. No, ei ole.

Sen verran pitää kyllä iloita, että tänään ei kuulunut yhtään niin paljon pärinää, kun saavuin kotiin. Ei kotitiellä eikä kotona. Vähän vain. Mikä oli hyvä asia ja jonka iloissani panin merkille.. Musiikkiakin pystyi kuntelemaan. Ne taisi asennella siellä sitä rynamiittia vainen.

 Enpä taida jaksaa tällä erää enää lätistä muuta.

Tunnel(m)i(a)

Seurantapalvelu kertoo, että työtunneli on louhittu menemään jo piharakennuksemme ali. Rakennus on yhä pystyssä, vieläpä ilman näkyviä vaurioita, mikä on hyvä asia.

Aamulehti kertoo miten Rantatunneli-työ on edennyt Tampereella; Näsikalliolla työtunneli saavuttaa liikennetunnelilinjan ja liikennetunnelia aletaan louhia. Täällä Naistenlahdessa louhintoja jatketaan, Parantolankadulla ja Soukanlahdenkadun pohjoispäässä avolouhitaan ja liikennettä pysäytellään max. 5 minuutiksi räjäytysten ajaksi. Räjäytykset ajoitetaan liikenteen ruuhkahuippujen ulkopuolelle.
Täällä Aamulehti tarjoileekin jopa videon "historiallisesta" pamauksesta. Historiallinen se on siksi, että se on ensimmäinen ajotunnelin räjäytys Näsikalliolla ja tässä koko tunnelihankkeessa. (Tämä viimeinen linkki on lisätty tekstiin 9.3.14.)

Anuliina kertoo, että on kurkkuaan myöten täynnä tätä tunnelia.

Tilanne 8.3.2014 Seurantapalvelun mukaan; Ollaan taitekohdassa

Loman jälkeen en ole ollut räjäytysten aikaan kotona, mutta niiden on täytynyt olla voimallista tärinää aiheuttavaa, koska keittiöni ikkunalaudalla olevat tavarat ovat päivittäin hilautuneet aivan reunalle. Ikkunalauta on hieman kalteva, syvyydeltään 32 cm, joten matkaa esim. kukkaruukulla ON kulkeutua. Ikkunalaudan pinta on rosoinen, joten esineet eivät siinä ihan kevyestä tärinästä kulkeudu mihinkään. Tämä esineiden liikehdintä kyseisellä ikkunalla onkin uutuus, kuluneen viikon juttuja - ja samalla ihan oma tärinämittarini.

Tunneli tuli nyt myös ensimmäistä kertaa uniini;  
Hengailin kotona muutaman muun ihmisen kanssa ja istuskelimme siinä kaikessa rauhassa, kun yhtäkkiä talo tuntui keinuvan kuin aallokossa. Samassa näin ikkunasta kaivurin kauhan pistävän esiin keittiön ikkunan alta, kuului humahdus ja talo alkoi laota kuin korttitalo tunnelinsuun päästä. Oma asuntoni ei luhistunut, mutta meidän piti hivuttautua ovesta ulos aiheuttamatta suurta liikehdintää, sillä talo keinui aivan reunalla, ei suinkaan tunnelin suun reunalla, vaan valtavan kanjonin reunalla, alla myrskysi vain meri. 
 Ulos päästyäni yritin juosta Naistenlahden risteyssillalle nähdäkseni talomme hirveän kohtalon kokonaisuudessaan, mutta matka sinne kulki Soppeenmäen kautta. (Toim. huom. Soppeenmäki sijaitsee oikeasti Ylöjärvellä.) Olisi pitänyt ottaa bussi, Länsilinjat. En ottanut. Tietenkään! Mieluummin juoksin matkan kumisaappaissa. Siinä tapahtui sitten kaikenlaista, ja näin myös puoliksi luhistuneen talomme keikkumassa jyrkänteen  reunalla, "on the edge". Kyllä kylmäsi. Kuvaa en saanut otettua, yritin kyllä. Pahoittelen.
Heräsin ahdistuneena.

Töissä (ja muualla poissaollessani kotoa) ärsyyntymiseni tunnelitöitä kohtaan laantuu.. Se melkein unohtuu. Mutta kun saavun kotiini ja käännyn Yrjönkadun kulmasta viimeiselle kotitien suoralle, alkaa tunnelipärinä kuulua ja samalla tapahtuu paluu tunneliarkeen. Mitä kovempi meteli, sitä enemmän ärsyttää. Ärsyttää, koska tiedän, että sama meteli kuuluu kotonani.

Huomaan myös ärsyyntyväni valtavasti kaikenlaisista porausäänistä muuallakin. Tässä eräänä aamuna kävelin töihin, ja matkalla aloiteltiin, yllätys-yllätys, jotain tietyöhommia (mitähän täällä Tampereella keskustassa ei revittäisi auki näinä päivinä.) Kun asfalttipora pärähti siinä liikennevaloissa seisoessani  käyntiin, sain henkisesti pienen hermoromahduksen, mieleni teki huutaa täyttä kurkkua:"Antakaa minun nyt, helvetti soikoon, olla rauhassa edes työmatkalla!!!" Säpsähdin itsekin hiukan moista reaktiota, mutta tällaista tämä nyt kai sitten on.

Eipä tässä taas muuta kuin Mielenrauhaa kaikille!!
                                                                 toivoopi, Anuliina