No ei tullut, paitsi tunnelielämän osalta, lainasin vain Maija Vilkkumaata. Dramatiikkaa täytyy olla. ;)
Ensin täytyy sanoa, että ei elämäni oikeasti ole mitenkään murskaantunut tunnelin myötä. Minä tiedän, että suuressa mittakaavassa tämä on pikkujuttu. Monella on asiat huonommin. PALJON huonommin. Olen kiitollinen kaikista hyvistä asioista elämässäni. Tunneli ei kuulu niihin, jos se ei ole tullut selväksi. Hihii. ;)
Ottaa vaan päähän hyvin useasti (kotona ollessa) ja ärsyttää. Tärisee. Tärisee valtavasti. Paukkuu. Paukkuu valtavasti. Räjähtelee. Räjähtelee valtavasti ja LUJAA! Haisee (ruuti tai se jälkirynamiitti). On korjattava tavaroitten paikkoja hyllyllä. Joka päivä. Ettei ne tipu ja mene rikki. (En ole saanut hankittua sinitarraa vieläkään.) On imuroitava särkyneiden purkkien sirpaleet lattialta (Näin on tapahtunut tosin vain yhden kerran -toistaiseksi.) On suljettava varaston ovi yhä uudelleen räjäytysten jäljiltä. On herättävä räjäytykseen päivä- tai poikkeustilassa myös yöunilta. Sen tunnelman täytyy olla sydänkohtauksen esiaste. On pidettävä ikkunoita kiinni melun ja/tai tunnelipölyn vuoksi. On soitettava musiikkia/netti-tv:tä hyvin lujalla, jotta sen porauksilta kuulee. On RUMAA. Pihalla ON rumaa. Koko asuinympäristö on NIIN RUMA. Ja kuuluu työmaameteliä. On työmaaliikennettä. On kuunneltava ropinaa seinien välissä jokaisen räjäytyksen jälkeen. On mietittävä osuvatko lapsivieraat räjäytyksen aikaan kylään -ja miten heitä tulee valmistella mahdollisiin tuleviin koitoksiin. On pelättävä kotitalonsa puolesta. Ja ehkä joskus toisinaan myös mielenterveytensä puolesta. Ja mikä tärkeintä, on JOKA PÄIVÄ tsempattava itseään... Tämä menee ohi, tämä menee ohi, on kestettävä vain neljä vuotta, on kestettävä vain neljä vuotta... On ajateltava, että asiat helpottavat sitten joskus kun liikennetunnelitkin on saatu räjäytettyä. Ehkä jo parin vuoden päästä? Kyllä tästäkin pitäisi päästä ensikertalaisena puolella. Suomessa kun ollaan.
Sitä minä en ymmärrä, miksi se on niin vaikea ymmärtää tai suvaita, siis tuolta tunneli-ihmisten puolelta, että asukkaat tekevät valituksia, ottavat yhteyttä tiedottamisen ontumisesta (täällä Armonkallion päässä tämä on kyllä toiminut hyvin), melusta, räjäytyksistä tai mistä tahansa epäkohdasta mitä tunnelihankkeeseen tuleekin. Tai että hikeennytään, jos (ja kun) asukasilta toisensa jälkeen aiheuttaa kiihkeitä kysymyksiä tunneli-ilman poistopiipuista tai mistä ikinä liekään.
On kysymys IHMISTEN ELÄMÄSTÄ, arkipäivästä. Ja ihmisten KODEISTA. Miksi niitä ei saisi puolustaa, heti ollaan kehityksen jarruttajia ja sitruunan nielleitä variksenpelätti-valittajia) tai olla huolissaan ja näreissään, jos siltä tuntuu? TÄH? Vaihdan milloin tahansa esim. jonkun allianssi-ihmisen kanssa asuntoa tunnelihankkeen ajaksi. Tai puskista huutelijoiden kanssa. Olkaa hyvät ja tulkaa vaan tänne asumaan.
Emme me ole valinneet tai halunneet tunnelia kotimme alle. Ja uskon, ettei asioista valiteta ilman syytä. Ja sitä paitsi asukasillassa pyydettiin nimenomaan raportoimaan KAIKISTA epäkohdista. Halutaan olla vuorovaikutuksessa ja avoimia. Yllätyin itsekin miten paljon jatkuva pärinä yms. tunnelimetakka vaikuttaa mieleen. Tunnelijutut tulevat nykyisin muuten myös uniin. Vähän sama juttu, kun silloin joskus pikkuisena ollessani kesätöissä mansikkamaalla. Näin mansikoita AINA , kun suljin silmäni. Arvatkaa mitä nyt näkyy -tai oikeammin kuuluu?!!
Tämmönen avautuminen perjantai-illan iloksi.
Tsemppiä meille kaikille!! -Anuliina
Oikein hyvää ja toivorikasta päivää sinulle tänään, Anuliina!
VastaaPoistaJoskus ennenvanhaan oli teepussien kyljessä viisaita itämaisia lauseita. "Tämäkin menee ohi." Tuttu lause! Jos ei ennen, niin sitten haudassa. No, sydänkohtaus ja hauta sinulle tuskin häämöttää neljän vuoden säteellä. Mutta uhriksi jättäytymisen sijaan ala SUOJATA ja VARUSTAA itseäsi tuleviin koitoksiin. Keinoja nimittäin on!
"Jos haluat rauhaa, varustaudu sotaan" (Si vis pacem, para bellum)...
Itselläni on kaikenlaisia aistiyliherkkyyksiä. Koettelevin niistä on ÄÄNIYLIHERKKYYS (hyperacusis). Se tarkoittaa sitä, että kuulen niin pieniä, hiljaisia ja kapeakaistaisia ääniä, joita kukaan muu ei korvillaan kuule. Toisekseen sitä, että elämä on koko ajan pientä KUJANJUOKSUA tavallisten arkipäivän äänien keskellä. Minulle tuottavat kipuaistimuksia esim. korkojen kopina asfaltilla, lautasten kilinä ravintolassa, ostoskärryjen räminä marketissa. Myös puhelin ja ovikellon soitto on erittäin epämiellyttävä, samoin odottamattomasta suunnasta tuleva puhe...
Nuorena en ymmärtänyt suojata kuuloani mitenkään. Nyt minulla on sitten TINNITUS molemmissa korvissa: vasemmassa korvassa sirisee, ujeltaa ja humisee, oikeassa korvassa sirisee ja kilkattaa... HAUTA parantaa. Sitä odotellessa voi varoitella muita... :-D
Imuroinnista selviän käyttämällä samanlaisia sangallisia mötiköitä kuin rakennusmiehet ja kiviporarit. Ne ovatkin hyvä suoja tilapäiseen ja lyhytaikaiseen käyttöön, hankipa sellaiset kotisi varusteisiin, eivät maksa paljoa! Voit suojata kuulosi, kun kuulet piippauksen ja tiedät räjähdyksen tulevan. Koska korvat ovat HENGITYSELIN, niin ota keittiöstä sitä imukykyisintä TALOUSPAPERIA ja sullo tukko suojaimen aukon täytteeksi, se imee kosteuden.
Jatkuvien porausäänten kestämiseen tarvitset hyvät KORVATULPAT. (Niistä lisää myöhemmin. Ei kannata ostaa Suomesta! Olen kokeillut kaikkia, tuolla niitä huonoja piperryksiä makaa pari kourallista laatikon pohjalla... Paras tulee USA:sta, neuvon osoitteen jos kiinnostaa!)
Ääniyliherkkyys eli hyperacusia ei ole sama asia kuin MELUHERKKYYS. Jälkimmäisestä kärsii peräti kolmasosa suomalaisista. Ja veikkaan, että sinä kuulut heihin! VALITA siis ihan vapaasti ja ala latoa teräviä ja äänekkäitä FAKTOJA niille soraäänisille! Täältä näet pesee - härifrån tvättas! On kaksi aivan mainiota tietokirjaa melusta ja ihmisten melukertomuksista. Jos olet kiinnostunut, esittelen nimet ja tekijät.
Huomasin, että olet huolestunut pikkuväen korvista. Aivan oikein: LAPSET ovat erityisessä vaaravyöhykkeessä! "Forewarned is forearmed!" Lapsillekin on USA:ssa erityisiä korvatulppia. Sama valmistaja kuin niillä hyvillä aikuisten, voit tilata samalla!
Ja sitten vielä, etten sanoisi että se tärkein! Taivaan tähden, hanki MELUMITTARI aivan ensi kädessä. Sellainen digitaalinen äänenpainemittari näytöllä ja muistilla. Halvin malli on ihan riittävä tarkoituksiisi näyttämään ne desibelit noin niin kuin suhteellisesti. Voit sitten tallentaa tietokoneellesi ja analysoida käppyröitä "todistusaineistoksi"! Voi olla näet, että ne räjäyttäjien TÄRINÄMITTARIT ovat enemmänkin silmänlumeeksi, kukahan niitä edes tarkastaa, päivittää ja kalibroi?! Oma mittarisi toimii vastatodisteena, jos tarvitaan. Ajattele, mikä on talosi arvo ja mikä mittarin arvo. Halvimman saat Suomesta 100-150 eurolla, Hongkongista 20 eurolla. Kerro minulle, kumpi kiinnostaa!
Täällä Armonkalliolla ei hirveästi enää lapsiperheitä asusta. Mikä on ihan viisasta näissä olosuhteissa.
VastaaPoistaItselläni ei ole lapsia, mutta veljen lapset vierailevat täällä toisinaan.
Mitä itseeni tulee niin korvatulpat saattavat tulla ajankohtaiseksi kesällä. Kun on lomaa. Sitä odotellessa. ;)
Olen, onneksi, siunattu hyvillä unenlahjoilla, nukun lähes millaisessa metelissä tahansa... Mutta kyllä noihin porausääniin yms. tulee silti herättyä. Nähtäväksi jää tottuuko niihinkin tässä ajan saatossa.
Tuota melumittaria mietin. Liekö syynä tämänhetkinen taisteluväsymys, (mieleni kun on kuin tuuliviiri...yhtenä päivänä olen nousemassa barrikadeille, toisena haluan vain selviytyä...) mutta tuon maanpäällisen porauksen l ä h e s loputtua, en näe oikein enää siihen tarvetta. Ehkä. Se meluhelvetti tuli lusittua. Toivottavasti. (Tärinät ovatkin sitten eri juttu.)
Tai sitten se on taas tämä rauhaisa hiljainen viikonloppu, joka tässä tänään puhuu..