Kyllä taas iltaseiskalta tärisi ja paukkui. Tarkalleen ottaen klo 19.03. Ääni on taas videossa kovin hiljaisella, niin että nupit kaakkoon vaan. (Lopuksi pitäisi kuulua räjäytysmerkkiäänen tasainen ulina melko kuuluvasti. Silloin on ääni kohillaan.) Voin sanoa, että räjäytysten ääni on oikeasti jo varsin voimallista pauketta. Ja nyt kilisevät jo astiatkin. Mutta onko se nyt mikään ihme, ovathan ne nyt juuri tässä meidän pihamme alla työtunneliansa värkkäämässä.
Keittiön tiskipöydän loisteputki lakkasi toimimasta tämän episodin jälkeen. (Se on ihan uusi, ostin sen 16.2., että vanhuuttaan se ei ainakaan palanut.) Aloin pestä pyykkiäkin vasta, kun iltaräjäytys oli ohi. Jotenkin mieleeni on hiipinyt pelko siitä, että pesukoneen vedenottoputki irtoaa tärinöiden vaikutuksesta. Ja jos näin käy, olisi kovin suotavaa, että hana olisi silloin kiinni. (Pesukoneeni sijaitsee siis keittiössä, joten vesi ei suinkaan suihkuaisi pitkin kylppäriä, vaan tuloksena olisi mukava pikku keittiövesivahinko.) Toisinaan en myöskään mielelläni käy suihkussa ennen kuin ne ovat räjäytyksensä räjäytelleet, lämminvesivaraajani on jo kovin vanha ja olen saanut päähäni tietysti myös pelätä, että se tulee joku kerta alas katosta. Enkä halua olla silloin sen alla. Tiedänhän minä, että nämä tällaiset tapahtumat ovat hyvin epätodennäköisiä, ettei sellaista tapahdu, mutta silti.
Onneksi nämä pelkotilani, vai pitäisikö sanoa vainoharhani, eivät vaivaa minua aina, välillä vain.
Kylläpä taas ottaa päähän.
Viikonloppuna nautin kotini hiljaisuudesta. On valtavan rentouttavaa ja mieli lepää, koska on hiljaista, rauhallista. Voi sitä onnentunnetta. Toisaalta viikonloput taas muistuttavat millaista kotona oli aina ennen. Ei ole enää, seuraavaan neljään vuoteen. Tai kai ne jo menevät tuosta louhimasta ja räjäyttelemästä aiemmin. Alle kahden vuoden...ehkä. Onpa lohduttavaa. No, ei ole.
Sen verran pitää kyllä iloita, että tänään ei kuulunut yhtään niin paljon pärinää, kun saavuin kotiin. Ei kotitiellä eikä kotona. Vähän vain. Mikä oli hyvä asia ja jonka iloissani panin merkille.. Musiikkiakin pystyi kuntelemaan. Ne taisi asennella siellä sitä rynamiittia vainen.
Enpä taida jaksaa tällä erää enää lätistä muuta.
Just, just - jotain tällaista minä odotinkin!
VastaaPoistaOnko se keittiön lamppu sellainen 18-wattinen? Onko kuitti tallella? Kokeilepa vaihtaa sytytin. Eikö toimi?
Ostapa sitten 18-wattiselle mitoitettu ELEKTRONINEN SYTYTIN, pitäisi löytyä ainakin Clas Ohlsonilta. Se on kallis, mutta hintansa arvoinen. Sitä ei tarvitse vaihtaa kuten tavallista sytytintä silloin kun vaihtaa uuden loisteputken.
Näissä putkissakin on suuria eroja ja vaihteluita. Hyviä ovat OSRAM ja PHILIPS. Hinnoissakin on eroja. Clas Ohlsonissa saa kaksi Osramia sillä hinnalla kuin mitä itse olen maksanut yhdestä sellaisesta Columbuksen K-Citymarketissa... Maksattavat kierrätyskorin ylläpidon asiakkaalla, olen huomannut! Niinpä vien vanhan ongelmajätteen K-kaupan lamppupisteen koriin ilmaiseksi, mutta ostan uuden Itiksen Ohlsonista sitten edullisesti. :-D
Eikö sittenkään toimi? Tilaa paikalle SÄHKÄRI, koska rasian kytkennöissä jokin todennäköisesti on mennyt rikki tai lakannut toimimasta. Tallenna tapahtuma asuntosi lokikirjaan, ota lausunto myös sähkäriltä. Osoita oma laskusi sitten assemblylle... Tai mikä Alli-Anssi se nyt onkin. Näillä merkeillä pelitetään!
Ehkä kannattaa ostaa myös oma PIIKKI kaikille räjäytysaikoina kertyneille LASKUILLE. Niitä voi sitten osoitella sopiville tahoille (assembly, vakuutusyhtiö, verottaja)...
Koti on ihminen, siitä kannattaa pitää huolta!
(Nyt alkoi se Pave Maijasen laulu soida korvissani. Hyvä biisi! Wau.)
No, kirvotin kannen (vai mikä kuori onkaan) valosta irti, pienen tutkimisen ja tyrkkimisen jälkeen valo toimii osittain. Tuntuu olevan löysässä (mitä se ei aiemmin ollut, oli varsin napakka ja sopiva paikallaan.) Välkkyy nyt sitten tärinöitten yhteydessä ja vähän muutenkin.
VastaaPoistaRaapustetaan kirjoihin ja kansiin...