torstai 27. helmikuuta 2014

Kävin stalkkaamassa ;)

No en käyny, kävin aamusella Kalevassa jakkaraostoksilla ja iltasella hakemassa Lapinniemestä edullisen pianojakkaran uuden ihanan pöytäni kaveriksi.

Aamulla, tai oikeastaan päivällä, kävelin siis Kalevaan ostamaan pari tavisjakkaraa ja matkalla räpsin kuvia jostain tunnelikoneesta ja räjähdevarastosta, kuvat on tuosta Kastinsillan molemmin puolin.
tunnelikone 
tunneliräjähteet
Illalla (matkalla Lapinniemeen pianojakkaraa hakemaan) oli tietysti myöskin pysähdyttävä kuvaamaan, koska Naistenlahden risteyssillalta on niin hyvät näkymät itse työtunneliin. Ja voi juku, että se olikin ISO, SUURI ja VALTAVA! Jotenkin kuvittelin sen...ei noin suureksi. Kuvia stalk... tuolin hakumatkaltani.
tuore tunnelityömaakuva Naistenlahden sillalta
työtunnelin suunnattoman suuri suuaukko
suuaukko pimeällä, paluumatkalla napattu   
tunnelimiljöö Naistenlahden sillalta
Huhhuh! Aikamoista.


6 kommenttia:

  1. Kai sä istuskelit jakkaroines kuvaamassa ;) ?

    VastaaPoista
  2. Muuten oisin voinukki, mutta sillan kaide ois ollu pikkusen edessä. Siinä se möllötti jalkakäytävällä. Ohikulkijat vilkuili sivusilmällä. Ois pitäny kysyä, että ootteks nähny mun pianoa? Tässä se oli just. ;)

    VastaaPoista
  3. Hei Anuliina!
    Löysin blogisi ihan sattumalta, kun itsekin tunnelista turhautuneena googletin rantatunnelin etenemisprosessia. Asun naapurissasi siinä keltaisessa talossa. Jep, aivan tunnelin reunalla. Voin kertoa, että täälläkin on revitty hiuksia ja mietitty miten ihmeessä mielenterveys kestää tämän rakennusprosessin loppuun. Kaiken lisäksi meillä on pieni kissa (siis pentu vielä), joka oli tänään kotiin tullessani niin traumatisoitunut räjähdyksestä, ettei ole suostunut tulemaan sängyn alta pois.. Voit varmaan uskoa, että hieman #ituttaa. Jaksamista sinne tärinän keskelle!

    t.Sanna

    VastaaPoista
  4. Uuh! Ja ÄÄK! Teillä on siellä varmaan vieläkin kovempi meteli ja tärinät. Nythän ne on just työtunneleinensa siinä teidän alla. :( Varsinainen tunnelilinja tulee sitten suoraan tähän meidän alle. Vaikka mitä se muutama metri suuntaan tai toiseen vaikuttaa, sama on tärinä ja pauke.

    Eläimiä käy eniten sääliks, niille kun ei selittelyt mene perille. Meillä on tässä talossa kans muutama koira ja jo joulun välipäivinä oli yhdelle pitäny hakea diapamia (tms. eläinten rauhoittavia.) Noh, ENÄÄ neljä vuotta. Tai no, kai tämä räjäyttely jo ens talvena on mennyt kauemmas pois. Tsemppiä sinne ja tänne! Pysykäämme järjissämme!

    Pitäis varmaan perustaa joku Armonkallion tunnelivertaistukiryhmä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sain kissan parin tunnin suostutelulla viimein sängyn alta pois.. Tuossa se on karvat pörhöllään, koko ajan valmiina säntäämään uudelleen piiloon.

      Porausääni kuuluu tosiaan nyt just tuosta meidän alta ja räjähtely on selkeästi nyt siirtynyt jo toiseen päähän asuntoa, joten elättelen toivoa, että alkaisivat olla pian tästä meidän alta pois. Vaikka en usko, että se paineesta johtuva tärinä paljoa helpottaa, vaikka ääni voikin vähän hiljentyä..

      Tukiryhmä kuulostaa hyvältä! :D Helpottaa muutenkin tietää, että joku muukin kärsii tästä ja on ärsyyntynyt koko tunnelista, (meidän seinänaapuri totesi ennen rakennustyön alkua, että "eihän se nyt tänne kuulu". Olisi mukava kysyä nyt siltä, että "No, kuuluuko jo?!" :D )

      Poista
  5. Voi olla, että on naapuri hiukan eri mielellä näinä päivinä. ;)

    Mäkään en oikein tiennyt mitä odottaa tältä "tunnelielämältä". (Paitsi, että se on ihan syvältä ja varsin raivostuttava asia.) Ja nyt kun tiedän, toivon etten tietäisi.
    Toisaalta mieleni on kuin tuuliviiri. Yhtenä päivänä tekee mieli riipiä ranteita auki ja toisena se ei sitten oo nii justiisa..
    Kotona tuntuu välillä, että lähtee järki, kun meteliä ei pääse pakoon yhtään mihinkään. Eikä EDES musiikkia tahdo kuulla, ainakaan jos itse on toisessa huoneessa kuin se musiikin varsinainen lähde.
    Töissä ollessa tämä kaikki p**ka tavallaan vähän unohtuu, KUNNES taas lähestyy kotiporttia ja samalla sitä neverending-poranpärinää yms. työmaajylinää ja palaa totuus mieleen. *Huokaus*

    Sunnuntaisin (ja lauantaisinkin melkeinpä) havahtuu uskomattomaan hiljaisuuteen ja miettii, että tällaistako se olikin... Elämä ennen tunnelia. *Syvempi huokaus*

    "Everything happens for a reason." Reasonia odotellessa... ;)

    VastaaPoista