Katusuunnitelmia ja tummelmia

Lueskelin tuossa lehtiä netistä ja nythän minä vasta huomasin, että kaupungin sivuilla on nähtävillä muutamia kiinnostavia katusuunnitelmia. Ne tosin ovat (ja ovat jo olleetkin) siellä (sekä Frenckellissä) nähtävillä (vain) 12.10.-26.10. välisenä aikana.

Aamulehden jutusta (josta kuvakin "kaapattu")
löytyikin juttua ja linkki katusuunnitelmiin

Ranta-Tampellan alue ja Ratapihankadun alue. Hmm...

Nopeasti katsottuna Tampellan, anteeksi Ranta-Tampellan alueen suunnitelma(t), näyttäisi(vät) aivan viihtyisältä. Koko kanava-ajatus aukeni minulle muuten vasta nyt.

Ranta-alue sekä Ahdinrännin ympäristö näyttää ainakin ensivaikutelman perusteella siltä, että siellä voisi vaikka hengaillakin. Uimarantakin tulisi ihan tuohon kivenheiton päähän, heti melkein tuonne Soukanpuiston taustoille. Ei sillä, että minä uimaan menisin, siellä kun on niitä kaloja. ÄÄK! :D

Toisaalta en myöskään jotenkaan jaksa/uskalla uskoa, että kyseiset suunnitelmaehdotukset tulisivat toteutumaan (likimainkaan) tuollaisina. Muistuu mieleen suunnitelmat esim. nyt vaikka tuosta Soukanlahdenkadustakin istutussuunnitelmineen kaikkineen. Kovasti oli vihreämpää niissä kuin mikä sitten on tuo toteutus.
Toivon kuitenkin, että Ranta-Tampellan alueesta todella tulee viihtyisä, nyt kun kerta Armonkallion viihtyisyys on täysin turmeltu, ihan pilattu. 

Tuosta Ratapihankadun katusuunnitelmasta näillä huudeilla olikin jo puhetta asukasillassa. Kastinsilta tullee myös kokemaan "pikkurempan", lähinnä tämä meidän puoleisen jalka-/pyörätien osalta. No, tuossa suora lainaus Tampereen kaupungin sivuilta näistä lähikaduista:

"Naistenlahdenkatu, välillä Rauhaniementie - Ratapihankatu, katusuunnitelmaehdotus nro 1/16588
Naistenlahdenkatu säilyy nykyisellä katualueella välillä Välimaankatu - Pohjolankatu. Nykyään katu liittyy etelässä Peltokatuun. Tässä suunnitelmassa Naistenlahdenkatu käännetään liittyväksi uuteen Ratapihankatuun.
Tilanahtaudesta ja maaston koreuseroista johtuen kadusta tulee jyrkkäpiirteinen. Ajoradan peruspoikkileikkauksen leveys on 8.0 metriä, mm. jyrkissä kaarteissa leveyttä täytyy olla enemmän.
Kadun itäreunalla välille Lapintie – Peltokatu rakennetaan eroteltu 4.5 metriä leveä jalankulku- ja polkupyörätie (jalankulku 2.25 m + pyöräily 2.25 m). Sen suurin pituuskaltevuus on 5 %.
Naistenlahdenkadun ja Osmonpuiston viereisen kevyenliikenteen väylän väliin rakennetaan betoninen tukimuuri, jonka korkeus on suurimmillaan 4.5 metriä. Suunnitteluratkaisulla on pyritty säilyttämään Osmonpuiston länsireunaa mahdollisimman paljon ennallaan.
Naistenlahdenkadun kevyenliikenteen väylän ja korttelin 226 AK väliin rakennetaan noin 1 metrin korkuinen tukimuuri. Tukimuuri tarvitaan, jotta kevyenliikenteen väylän tasauksesta saadaan esteettömyyden erikoistason vaatimukset täyttävä. Kevyenliikenteen väylältä rakennetaan portaat em. kortteliin.

Lapintie, välillä Soukanlahdenkatu - Naistenlahdenkatu, katusuunnitelmaehdotus nro 1/16592
Kyseessä on nykyinen katujakso, joka suureksi osaksi sijaitsee Kastinsillalla. Eteläreunan nykyinen 3.0 metriä leveä jalkakäytävä säilyy ennallaan. Pohjoisreunalle toteutetaan 4.5 metriä leveä erillinen jalankulku- ja polkupyörätie nykyisen 4.0 metriä leveän jalkakäytävän tilalle. Kadun kokonaisleveys pysyy nykyisellään. Em. järjestelyt toteutetaan kaventamalla ajorata 7.0 metriin."

Tuossa jo välähtikin aiemmin hiukan tummelmia. Olen tässä vain viime päivinä mietiskellyt ihan tosissaan onko näillä huudeilla minulle enää mitään "tarjottavaa". Nuo Ranta-Tampellan suunnitelmaehdotukset heittivät kyllä vähän valoa tuohon tarjontaan, mutta tuota.... Jotenkin vain toivoisin, että viihtyisin kotonani. Ihan tuossa pihallakin. Ja asuinympäristössäni. Onko se liikaa vaadittu? Ei minusta.

Minähän olen kotoisin pikkuisesta, silloin 6000 asukkaan, kylästä (kunnasta), olen tavallaan siis vähän niinku maalaistyttöjä. Ainakin enemmän maalaistyttö kuin kaupunkilainen. Kotitalomme oli aivan (pikkuisen) metsän reunassa, tosin vain kilsa keskustaan oli matkaa sieltäkin, että kovin syrjässä ei asuttu. Silloin siellä oli ne ihan pienimmät tiet vielä hiekkateitä. Ja peltoja oli ympäriinsä. Ja tien reunoilla ja ojan pientareilla kasvoi heinää ja kukkia, ihan villinä siinä vain olla möllöttivät.

Olen aina arvostanut, ja arvostan yhä, suunnattomasti luontoa ja muutenkin ympäristön kauneutta, vihreyttä ja viihtyisyyttä. Sellaisessa lepää sekä silmä että mieli. 

Olikin onnenpotku, että aikoinaan (1999) ajauduin tänne Armonkalliolle asumaan ja ostin sitten kodinkin täältä. Oli kertakaikkiaan uskomatonta, että vain sen kilsan päässä kaupungin keskustasta oli tällainen entisaikojen tummelmia huokuva, rauhallinen, vehreä "lintukoto". Paino sanalla oli.

"Ihmisen, joka muuttaa kaupunkiin, täytyy ymmärtää, että siellä on liikennettä ja meteliä", ne sanovat. "Älä vastusta kehitystä", ne sanovat. 

Ymmärrän. En vastusta. toivon kuitenkin  asuinalueelta tietynlaista rauhaa, sen kauneuden ja viihtyisyyden ohella. En minä kyllä halua minnekään keskelle metsääkään muuttaa, en liioin ihan maallekaan. Täällä oli just hyvä. 

En kuuna päivänä osannut odottaa tällaista mylläystä kotini kulmille. Tai sanotaanko nyt niin, että jos olisin osannut odottaa, en olisi alun perin kotia täältä ostanutkaan. 

Ottamatta nyt ollenkaan kantaa siihen onko tunneli lopulta valmistuessaan hyvä asia, vai olisiko pärjätty ilmankin, saatan  vain todeta, että tällä hetkellä olen (taas vaihteeksi) kallistumassa asuntoni myymiseen. En kuitenkaan ole mitenkään raivoissani pakkaamassa kimpsujani ja kampsujani. Jotenkin vaan väsyttää tämä pähkäily ja odottelu/toivominen, että tämä tästä vielä jotenkin muuttuisi. Kun hiukan nyt näyttäisi ja tuntuu siltä, etten oikein tiedä kannattaako se odottelukaan lopulta. 

Nimittäin pahoin pelkään, että vaikka nyt vielä emminkin, niin kun kohta, tavallaan pisteenä iin päälle, THE piippu ja meluesteet tällätään paikalleen, olenkin jo ihan valmis lähtemään. Mikään, ei kerrassaan mikään, osunut kohilleen (siis hyvässä mielessä), vaikka hienoinen  tsäänssi olikin... Ainakin näennäisesti, edes teoriassa. Kyllä tässä nyt on kaiketi annettu Anuliinalle merkkiä merkin perään... Enkä oikein usko, että tätä tienoota tästä kovin vehreäksikään saadaan enää.

Olen ajatellut asian niin, että joku, joka ei hae asuinseudultaan sitä, mitä minä hain, saa tästä itselleen oikein mukavan kodin. Ja on muuten sijainniltaan mitä parhain, vain kilsa keskustaan ja muutenkin hyvät liikenneyhteydet...*köh*. Jos siis niitä arvostaa ja omistaa auton.

Mutta ei minulla ole kiire mihinkään. Voisin katsella ihan rauhassa koteja muualta. (Eikä taida olla niin justiisa onko Tampereeltakaan, näyttäisi vähän siltä, että muualla saattaisi olla paremmat työnäkymät tulevaisuudessa.) Täytyyhän jossain olla Koti, joka on minulle tarkoitettu. Kyllä sen sitten tietää, kun se oikea osuu kohdalle. ;)

Ainakin juuri nyt, tänään, tuntuu tältä.
                                                         
                                                                     -A.

"On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi." -Tove Jansson