kuva pixabaysta
Tänään on patsas -päivä. Onhan tämä nyt yhtä paskaa. Pyörittelen asuntovaihtoehtoja mielessäni, mutta en saa ajatuksiini mitään tolkkua. Yksi vaihtoehtohan, jos ei halua ottaa lisälainaa kohtuuttomasti (niin kuin minun pitäisi tehdä), on myydä asunto ja mennä asumaan asumisoikeustaloon, jos mielin siis muuttaa muuhun kuin kerrostaloon. (Ja mainittakoon siis, että vuokralle en ainakaan enää mene.) Ajatus asumisoikeusasunnosta houkutti minua tässä yhdessä välissä. Nyt taas ei houkuta. "Kuka hullu vaihtaa omistusasunnosta asumisoikeusasuntoon", kirjoittelevat ihmiset täällä netissä.
Sellaiset, jotka eivät halua lainataakkaa, mutta haluavat omistusasunnon oikeudet asuntoonsa, kyseisessä vaihtoehdossa myös huoltotoimet pelaisivat. Myös käyttövastike on pienempi verrattuna vuokra-asuntojen vuokriin. Siinä vaihtoehdossa on paljon plussaa. Mutta kuukausittaiset maksut eivät koskaan pienenisi, niin kuin omaa asuntoa lyhennellessä lopulta kävisi. Vai kävisikö?
Montakohan remonttilainaa tms. sitä tulisi vuosien saatossa otettua? Eräs viisas ihminen (tästä asiasta enemmän perillä oleva -ja muutenkin viisas ;) terveisiä vain) sanoi minulle, että pitkällä tähtäimellä laskettuna omistusasuntoon ja asumisoikeusasuntoon saa menemään suunnilleen saman verran rahaa.
Kun ostan asunnon lainalla, alan lyhentää lainaa ja lopulta maksan enää yhtiövastiketta. Jos sitten myyn asunnon, saan kylläkin sen myyntivoitosta 100%. Mutta siihen menee kymmeniä vuosia, jonka aikana vastaan itse asumiskustannuksista, korjauksista, kodinkoneista, remonteista yms. yms.
Jos taas valisen asumisoikeusasunnon, maksan 15% asunnon hinnasta, joka jää "sijoituksekseni." Minulla on asunnonomistajan oikeudet asuntooni (saa rempata ja tapetoida mieleisellään tavalla yms. ei siis tarvi kysellä lupia keneltäkään.) Huolto toimii. Kodinkoneet uusitaan tarvittaessa ja päivitysremonttikin esim. keittiöön tehdään -olikohan se 10 vuoden välein. Kuulostaa huolettomammalta, vähemmän stressaavalta asumismuodolta. Kun myyn asunnon, saan toki vain sen 15% takaisin, mutta minulla ei ole mennyt "ylimääräisiä" kustannuksia huolto- ja remonttijuttuihin (niin kuin omistusasunnon omistajana minulla olisi mennyt.)
Saisin myös "talteen" nykyisestä asunnostani saamani myyntivoiton, olenhan minä tätä jo maksanut enemmän kuin tuon tarvittavan 15%. Minusta tulisi vähän niinku "rikas". Ahahahah!
Tänään on kuitenkin taas päivä, jolloin tuntuu silkalta hulluudelta luopua omistusasunnosta. En vain ole ihan varma, haluanko minä. Voi itku.
Minulla ei ole kiire päättää, (vai onko?) onhan minulla tämä omistusasuntoni tässä, mihinkäs tästä olisi kiire. Mutta nyt kun nuo louhinnat alkavat, voi olla, ettei pää kestä menossa mukana. Ihmiset valittelevat jo kylppäriremonteista kerrostaloissaan. Tai naapurinsa keittiörempan sietämättömyydestä. Tunneli"remontti" on potenssiin miljoona. Minun hermoillani täällä ei ehkä paljon hurrata. Kurkkua kuristaa. Epätoivo.
MIKSEI KUKAAN VOI KERTOA MINULLE MITÄ MINUN KUULUU TEHDÄ?!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti