Räjäytysten ja kalliolouhinnan maustamaa elämää, tunnelielämää. Kertakaikkiaan fantastista! (Rantaväylän tunnelia rakennettiin vuosina 2013-2017. Nyttemmin jo hiljentynyt blogi sisältää "Tunnelmia ja tärinää aivan tunnelin suulta.")
torstai 19. joulukuuta 2013
Maailmassa on virhe
Yhä vieläkin minua mietityttää ne perimmäiset syyt tuon tunnelin tulemiselle. Kunnallisvaaleissa minä äänestin ehdokasta, joka oli tunnelihanketta vastaan. Ehdokkaan kanta tunnelihankkeeseen oli ehdottomasti merkittävin syy miksi häntä äänestin.
Tässähän on asian tiimoilta tapahtunutkin vaalien jälkeen yhtä ja toista -en lähde asiaa nyt tässä ruotimaan sen enempää. Olen yhtäläisen suivaantunut j o k a i s e l l e tunnelin puolesta äänestäneelle ja luonnollisesti myös edustamilleen puolueille. Ja minulla on oikeus siihen. Yhtä suuri oikeus kuin niilläkin, jotka tunnelia puolsivat, on nyt iloita saamastaan onkalosta. Mutta minä vihaan tuota tunnelia. Ääh, antauduin vahingossa tunne(li)myrskyn kouriin.
Mihinkäs jäinkään... Tunnelia vastustaneiden tärkeimmät ja käytetyimmät perustelut olivat heikentynyt taloudellinen tilanne, tunneliin ei kertakaikkiaan ole varaa sekä se, että (nyt siis vuoden takaiset) liikennemäärät eivät edellyttäneet tunnelia.
MITÄMITÄ?!! Koheniko taloudellinen tilanne? Lisääntyikö liikenne Rantatiellä merkittävästi? En ymmärrä.
Puoltavien porukoissa puhuttiin mm. hankkeen paikallisia työllistävästä vaikutuksesta ja ruuhkien poistumisesta. Maanmyyntituloista ja kiinteistöveroista puhuttiin. Rantabulevardi/vihervyöhyke oli myös tapetilla.
Noh, nythän on niin, että paikallisten osuus tunnelihankkeen työläisistä on hyvin vähäinen. Hervantalaiset hävisivät niille tuusulalaisille ja niin eespäin.
Ennen tunnelipäätöstä Lemminkäinen väläytteli 80% työllistämislukemia paikallisten osalta. Syyskuun lopulla Aamulehdessä uskottiin sen olevan lähempänä 50% kuin 30%. (Koska Hämpinkin työmaallakin oli 150:stä tamperelaisia 30-40. Nih, kerta.) Aamulehdessä oli mainittu tässä taannoin, että tällä hetkellä tamperelaisia on työmaalla töissä kahdeksan. KAHDEKSAN. Ja tuolla on väkeä kuin pipoa.
Maanmyyntituloista ja kiinteistöveroista ei vielä voi oikein sanoa juuta eikä jaata. Ei myöskään viheriöistä yms. vyöhykkeistä. Nähtäväksi jää.
Sehän se suurin syy kuitenkin on, rakentaminen. Rakennetaan ja rakennetaan ja rakennetaan. Pennoset menevät sitten minne ja kelle menevätkin. Hmph... En nyt ala siitä tällä kertaa...
Kansanäänestyksestä, tai siitä, ettei sitä tullut, olen kuitenkin ehkä eniten vihoissani. Ei annettu kansalaisille mahdollisuutta kertoa haluavatko tunnelin ja sen, ah, niin auvoisan, uuden asuinalueen tähän Näsijärven rantaan.
Voi olla, ettei tunnelia nyt rakennettaisi, jos suora kansanäänestys olisi mahdollistettu. Kun tuossa nyt kuitenkin on jo tuo tie. Tie, jossa ruuhkia on -no onhan niitä, mutta oikeastaan ei juuri nimeksikään. Jos vertaa vaikkapa Helsinkiin.
Kansanäänestyksen sijasta saammekin maksaa tunnelista nyt, tamperelaisten veronmaksajien taskulla käydään kuulemma n. 120 miljoonan edestä -ja eittämättä myös vastaisuudessa , tokihan tunnelista aiheutuu kunnossapito- ja käyttökustannuksia. Toiset meistä maksavat myös kotinsa ja sen rauhan kustannuksella.
Tämä se vasta on oikeaa demokratiaa. Ja tämä oli henkilökohtaisella tasolla. Nyt on saatava myös säästöjä, siis vastapainoiksi kaupungin lisävelkaantumiselle. Sosiaali- ja terveyspalvelut vienevät kaupungin menoissa suurimman osan, joten suurimmat säästötkin kohdistuvat niihin. Kappas perkelettä! Lapset ja vanhukset - siinä meillä oiva säästökohde!
Ei paljon naurata.
Ei mulla muuta.
Tunnisteet:
elämä,
epätoivo,
kansanäänestys,
paatos,
pohdintaa,
raha,
tamperelaiset,
tummelmia,
tunneli,
työ,
työllistäminen,
vaalit,
vihaisuus,
voimasanat
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti