Yöllisiä "tummelmia"

En minä sitä sano, että sijaintinsa ja tunnelin takia tämä asunto olisi nyt ihan piloilla. Ei tietenkään ole, se vain ei enää ole se mitä minä kodiltani hain ja minkä hetkeksi sainkin... Kunnes siis tuo tunneli alkoi tulla tänne, minun pihojeni välittömään läheisyyteen.

En minä ole ollenkaan huolissani, ettenkö saisi kotiani myytyä. Erilaiset ihmiset hakevat asunnoltaan erilaisia asioita.  
Joillekin vaivattomat kulkuyhteydet ovat tärkeitä. Ja muutaman vuoden kuluttuahan tästä pääsee tosi nopsakasti, ihan ilman ruuhkia,  tunnelia pitkin töihin...sanotaan nyt vaikka... Ylöjärvelle. ;)
Tai, jos ostaja tulee Helsingin vilskeestä, tai vaikka ihan vain tuolta Tampereen keskustasta, ei tuo Rantatien melu (tai poistoilmaputkikaan) varmasti vaikuta kovinkaan kummoisilta asioilta. Se kun riippuu siitä mistä tulee ja mitä hakee.  
Ehkä ostaja etsiikin sijoitusasuntoa. Asuntojen arvot täällä kuulemma nousevat tunnelihankkeen myötä. Ostaja ei myöskään mahdollisesti  tiedä millainen tämä paikka ennen oli, tai sitten asia ei vain ole hänelle merkityksellinen.

Mutta minulla ei ole autoa enkä kulje Rantatietä tunnelin suuntaan -enkä mihinkään muuhunkaan suuntaan. Tämä ei myöskään ole sijoitusasunto, vaan minun KOTINI, jossa en millään edes haluaisi ajatella jonkun muun, aivan väärän ihmisen, asuvan. 
Lisäksi minä tiedän millaista täällä oli, millaista on ollut jo kohta 15 vuotta. Minä pidin siitä rauhasta, joka asunnossani -ja pihalla ja sen ympäristössä vallitsi.  
Tämä muutos, joka nyt on tapahtumassa, ole millään tavalla minun etujeni mukainen. Toi se Tampereelle jouhevaa liikennettä tai lisää rakennusmaata ja sitä kautta tuloja, tai ihan mitä hyvänsä.


Lisäksi tämä neljän vuoden työmaa-aika ei liiemmin houkuta. Miksi hengata täällä sitten neljää vuotta, jos kumminkin meinaa lähteä?
Asiassa on tietysti sekin mutta, että vaikka haluaisin myydä asuntoni, minun kaiketi pitäisi myös hankkia jonkinlainen uusi asunto. Kerrostaloon en enää halua, eikä keskustasta löydy kotiani vastaavaa asuntoa/miljöötä, joten jos minun täytyy muuttaa kauemmas, niin mieluummin rivitaloon. Ja ne maksavat. Ja minä olen lastentarhanopettaja. Siitä voi nopeasti vetää johtopäätöksen, että rahani eivät yksinkertaisesti riitä isomman lainan ottamiseen. Koska luonnollisestihan minulla on tästäkin asunnosta vielä lainaa jäljellä. Eikä mitenkään ihan vähän olekaan, joten vaikka voittoa saanenkin, se ei ole riittävä. Olen siis umpikujassa.

Minä en siis pienessä mielessäni jaksa enkä halua ymmärtää tunnelin hyödyllisyyttä, koska se panee elämäni mullin-mallin. Ja monen muunkin. Minua myös hirvittää, kun ajattelenkin vaikka näitä Armonkallion mummoja, jotka ovat asuneet täällä ikänsä.. 
"Mutta enhä mie nyt enää mihinkään jouda lähteä." Tai sekin mummo, jonka ainoat sanat edellispäivänä kaupan kassalle olivat: "Ei ole enää ollenkaan puita. Ne leikkasivat ne kaikki."  Kurkkua kuristi kuunnella sitäkin. (Mutta minua nyt itkettää muutenkin kaikki mummot ja vaarit, varsinkin jotenkin mielestäni ahdingossa olevat. Olen sillälailla vähän höpönassu ja heikkoluonteinen.)

Veikkaisin myös, että aika moni niistä ihmisistä, joiden tekisi mieli käskeä minun nyt pitää turpani kiinni ja lakata valittamasta, ei ihan heti haluaisi välittömästi omakotitalonsa takapihan rajapyykin jälkeen vilkkaasti liikennöityä tietä, tai vaikkapa ihan moottoritietä. (Voi olla, että kesäisestä aamukahvihetkestä  pihamaan rauhassa sanomalehtineen menisi fiilarit.) Käsi pystyyn, jos luulette, että haluaisi? Yhtään kukaan.

  *   *   *           *   *   *           *   *   *           *   *   *           *   *   *

Minua ei nukuta ja mietin miksi kirjoitan tätä blogia. Ehkä järjestääkseni ajatuksiani, ehkä  kertoakseni joillekin sinne jonnekin, että tällaiset päätökset  vaikuttavat ihmisiin, ihmisten elämiin. Että heitä, ja muitakin, voisi kuunnella.. 
Ehkä haluaisin, että joku sanoisi minulle, että asiat järjestyvät parhain päin.. Ehkä haluan säästää lähimmät ystäväni näiltä iänikuisilta tunnelihöpinöiltä ja purkaa ne tänne. Ahahhaha! Ei se tietenkään onnistu, olen siitä pahoillani, mutta haluan, että tiedätte, että olen edes ajatellut niin. ;) Tai ehkä kirjoitan vain siksi, että minusta tuntuisi, etten joudu pähkäilemään näitä asioita  yksin. En minä tiedä.

Ehkä huomenna jo taas tuntuu siltä, että tällä on tarkoituksensa. Everything happens for a reason...