Tyyntä myrskyn edellä?

      "Muistaminen on eräänlaista kohtaamista. 

       Unohtaminen on eräänlaista vapautta."

                                -Kahlil Gibran

Työmaa poistui joulun myötä tuosta ikkunani välittömästä läheisyydestä. Siihen tuli jonkinmoinen kaivonkansi, mutta ei mikään ihan peruskansi. Se on pultattu kiinni isoilla pulteilla tai millä-lie "mutteskruuveilla". Veikkaan, että siinä käydään ujuttamassa metritolulla putkea kallion sisään tulevaisuudessakin. 

Joululoma on ollut ihan parasta lomaa mielelle. En ole, sattuneista syistä, kotona ollut juurikaan, joten en tiedä miten paljon täällä on ryskännyt. Mutta ilomieleni on palautunut entiselleen! ♥ Mieli on tyyni ja rauhallinen. Ei ahdista, ei hermostuta, ei raivostuta. Voi kunpa saisin pidettyä tämän olotilan oikein pitkään. Tunnelista huolimatta. 
Pelottavaa huomata miten suuri vaikutus ihmisen mieleen on jollain niin "maallisella" asialla kuin tunneli tai rakennustyömaa ihan huudeilla. Mutta niin se vain on. 
Toisaalta, onhan olemassa kiinalainen  vesikidutuskin. Ei sekään kovin kummoiselta kuulosta. Vesitippoja -voiko se nyt olla niin kamalaa? NIH!!

Kiinalainen vesikidutus: "Uhrit sidottiin niin etteivät he voineet liikkua, ja kylmää vettä tiputettiin hiljalleen pienelle alueelle ruumista. Otsan huomattiin olevan kaikkein otollisin alue tälle kidutusmuodolle: vanki saattoi nähdä jokaisen pisaran putoamisen, mikä lopulta johti vauhkoontumiseen."  
(lähde: Wikipedia)

Armonkallioksi käännettynä: 
Tamperelainen tunnelikidutus: "Uhrit joutuivat asumaan asunnoissaan, he eivät voineet paeta, ja mustaa tunnelia alettiin rakentaa rytinällä. Kallion päällä, perustuksissa, asuvien ihmisten huomattiin olevan otollisimpia uhreja tälle kidutusmuodolle: asukas kuuli jokaisen louhinnan, räjäytyksen ja injektioinnin äänen, mikä lopulta johti vauhkoontumiseen."
Ainoa poikkeama, ero, tamperelaisessa tunnelikidutuksessa kiinalaiseen vesikidutukseen verrattuna on se, että tunnelikidutuksen voi toki välttää: mutta se on mahdollista ainoastaan myymällä kotinsa.

Josta tulikin mieleeni, että havaitsin kauppareissullani, että ne ovat nyt sitten siirtäneet sen ison telaketjuisen porakoneen tuohon tunnelinsuun ylätasolle. Ihan huudeille siis. Peukut pystyyn, ettei se pärähdä aamuseiskalta käyntiin.

Tänään tuntuu taas siltä, että kyllä tämä tästä. Mutta toisaalta olen ollut melkein viikon 'turvassa' tunnelilta. Niinhän se menee, että "poissa silmistä (ja korvista), poissa mielestä." Oi, mikä autuas unohdus!

ps. Sain muuten joulupukilta lahjoiksi sen kattilan!! (Ja paljon muuta. :D)