Hissukseen

 Kuva Daily Mobilen sivulta

"Shh, nuku sä vaan. Me tällai ihan hiljaa vaan louhitaan." 
Kello on 7.03. Tyynyssäni on vikaa. Tu-tu-tu-tu-tu-tu-tu. Tu-tu-tu-tu-tu-tu-tu. Kriiip. Tu-tu-tu-tu-tu-tu-tu. Tu-tu-tu-tu-tu-tu-tu. Kriiip. Ja niin eespäin. Mitä ihmettä? Itse huoneessa ei pauku tai rytise, mutta tyyny välittää kaikki louhinnan äänet, ei se sentään tärise kuitenkaan.
Tiedättekö, kun joku yrittää tehdä jotain oikein hiljaa ja huomaamattomasti aamutuimaan, niin varmasti siihen herää? Sitä nekin nyt kai tekee, louhii ihan hissukseen.
No, minä juon kahvia ja sitten menen takaisin pötkölleen. Jos en laita päätä tyynyyn, niin mulla on hyvä tsäänssi nukahtaa uudestaan. ;)

Nyt kuuluu kyllä jo vähän huoneessakin. Mutta en lannistu. Yhä naurattaa. Lomaa on jäljellä vielä kuus päivää!

Ei muuta, Armonkallio vaikenee. Ahahah! Niivvarmaa.. Tu-tu-tu-tu-tu-tu-tu...




EDIT. Tasan klo 9.30 jysähti. Kenties ensimmäinen räjäytys? Talo on yhäti pystyssä. Tuli kyllä niin puskista, että hiukan peljästyin. 

Valtakunnassa kaikki hyvin!!

Ei pahemmin pärissyt. Ennen aamukymmentä. Ja sitten minä jo läksinkin mukavassa seurassa kirjahyllyn hankintareisuuilleni. Oli siinä sitten kaikenlaista muutakin. Mutta kotiin palattuani, joskus puoli viideltä, oli rauhallista. Goooood! :D

Semmonen tuli mieleeni, että kun minä taannoin pärisin täällä, ettei liikenneviraston sivuilla (tai muuallakaan) tiedoteta asukkaita noista aikatauluista, niin johan olivat tällänneet (sinne Liikenneviraston sivuille justiinsa) muutaman päivän ennen joulua nimenomaista tietoa: 

"Rantaväylä joulutunnelmissa 17.12.2013

Rantaväylä ja Näsinkallion työmaatukikohta iltavalaistuksessa 17.12.2013. Näsinkalliolla ei louhita jouluviikolla. Louhinta alkaa uudelleen 7.1.2014. Santalahdessa ja Naistenlahdessa jouluviikolla tehdään pienimuotoista porausta, injektointia ja avolouhintaa. Maanantaina 30.12. jatketaan taas normaalisti."

Tiedote ei ollut siellä vielä tuolloin 17.12., ainakaan kun minä tekstin kirjoitin. Minua on kuultu. Tänks juu. Hermostuin tietysti tuosta "Naistenlahdessa jouluviikolla tehdään pienimuotoista porausta, injektointia ja avolouhintaa" -osuudesta, NIINPÄ TIETENKIN!!, kunnes tajusin, etten minä kotiin edes jää joulunpyhiksi. Mutta periaatteesta mullittelin. ;) No ei vais, mutta toisaalta, jos on malttia lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla ammentaa. (Paitsi töissä. toim.huom., voi ainakin yrittää.Kihi, kihi.)

Mutta siis ajattelin tulla tänne ja mainita tästä tiedotuksen välittömästä valitukseni jälkeisestä parantumisesta ja kertoa, että mä oon vieläkin hyvällä tunnelimielellä, hei kuulittekste?! Hyvä.

Tyyntä myrskyn edellä?

      "Muistaminen on eräänlaista kohtaamista. 

       Unohtaminen on eräänlaista vapautta."

                                -Kahlil Gibran

Työmaa poistui joulun myötä tuosta ikkunani välittömästä läheisyydestä. Siihen tuli jonkinmoinen kaivonkansi, mutta ei mikään ihan peruskansi. Se on pultattu kiinni isoilla pulteilla tai millä-lie "mutteskruuveilla". Veikkaan, että siinä käydään ujuttamassa metritolulla putkea kallion sisään tulevaisuudessakin. 

Joululoma on ollut ihan parasta lomaa mielelle. En ole, sattuneista syistä, kotona ollut juurikaan, joten en tiedä miten paljon täällä on ryskännyt. Mutta ilomieleni on palautunut entiselleen! ♥ Mieli on tyyni ja rauhallinen. Ei ahdista, ei hermostuta, ei raivostuta. Voi kunpa saisin pidettyä tämän olotilan oikein pitkään. Tunnelista huolimatta. 
Pelottavaa huomata miten suuri vaikutus ihmisen mieleen on jollain niin "maallisella" asialla kuin tunneli tai rakennustyömaa ihan huudeilla. Mutta niin se vain on. 
Toisaalta, onhan olemassa kiinalainen  vesikidutuskin. Ei sekään kovin kummoiselta kuulosta. Vesitippoja -voiko se nyt olla niin kamalaa? NIH!!

Kiinalainen vesikidutus: "Uhrit sidottiin niin etteivät he voineet liikkua, ja kylmää vettä tiputettiin hiljalleen pienelle alueelle ruumista. Otsan huomattiin olevan kaikkein otollisin alue tälle kidutusmuodolle: vanki saattoi nähdä jokaisen pisaran putoamisen, mikä lopulta johti vauhkoontumiseen."  
(lähde: Wikipedia)

Armonkallioksi käännettynä: 
Tamperelainen tunnelikidutus: "Uhrit joutuivat asumaan asunnoissaan, he eivät voineet paeta, ja mustaa tunnelia alettiin rakentaa rytinällä. Kallion päällä, perustuksissa, asuvien ihmisten huomattiin olevan otollisimpia uhreja tälle kidutusmuodolle: asukas kuuli jokaisen louhinnan, räjäytyksen ja injektioinnin äänen, mikä lopulta johti vauhkoontumiseen."
Ainoa poikkeama, ero, tamperelaisessa tunnelikidutuksessa kiinalaiseen vesikidutukseen verrattuna on se, että tunnelikidutuksen voi toki välttää: mutta se on mahdollista ainoastaan myymällä kotinsa.

Josta tulikin mieleeni, että havaitsin kauppareissullani, että ne ovat nyt sitten siirtäneet sen ison telaketjuisen porakoneen tuohon tunnelinsuun ylätasolle. Ihan huudeille siis. Peukut pystyyn, ettei se pärähdä aamuseiskalta käyntiin.

Tänään tuntuu taas siltä, että kyllä tämä tästä. Mutta toisaalta olen ollut melkein viikon 'turvassa' tunnelilta. Niinhän se menee, että "poissa silmistä (ja korvista), poissa mielestä." Oi, mikä autuas unohdus!

ps. Sain muuten joulupukilta lahjoiksi sen kattilan!! (Ja paljon muuta. :D)

Jouluterveiset

Perustivat näköjään uuden työpisteen tuohon ikkunani alle. Eivät sentään aamuseitsemältä, siitä olen kiitollinen. Tänks juu aamu-unistani. ♥

Tänään on mukana uudet pelit ja vehkeet. En nyt jaksa laittaa kuvia, vaikka niitä olen näpsinytkin. On kuulkaas "sirkkeli," siltä se ainakin kuulostaa, kun asvalttia poistavat, soinut iloisesti useamman tunnin tuossa ikkunani takana. Yksi tunnelimies on ryöminyt maan sisuksiin betonirenkaittensa kanssa. (No ei se mies missään tunnelissa vielä ole, oikeasti ovat kaivaneet siihen syvän kuopan.)

En minä arvannut, että se tunnelinsuu tuohon tulee. No ei vais, ei tulekaan, mutta joku mukava venttili tms. juttu siihen asennetaan. Joku tunnelijuttu, jota ympäröimään on kaivettu ja aseteltu kolme (tai ainakin kaksi) niitä sellaista isoa betonirengasta. Great. 
On kuulkaa joulutunnelmassa hakemista.

 

Jouluterveisiä tunnelinsuulta! Hmph.

Jos yhtään lähemmäs tulevat, tulevat sisälle

No niin. Tulin äskettäin kotiin ja olohuoneessani välkkyi työmaavalo. Ihmettelin, että miten se nyt oikein on mahdollista, tunnelinsuu kun on tuolla vähän alempana. 

Nopea vilkaisu ikkunasta ja kävi ilmi, että siinähän ne ovat, poralaitteisto (tai-mikä-lie) ja tunnelimiehet. Töissä. Sunnuntaina. Minun ikkunani alla. Ei enää lähemmäs voi tunnelityömaa tulla. Tai jos tulee, niin sitten ollaan jo sisätiloissa. Olivat siis todellakin käyneet ihan tuossa ikkunan vieressä poraamassa maanantaina.

Mitenkähän tässä nyt käy minun joululomani.. Rauhalliset päivät ja ennen 
kaikkea hitaat aamuherätykset -my ass... Ilakoin jo ajatuksesta, ettei minun tarvi herätä herätyskellon ääneen 15 päivään. Äääh, mitä jos herääkin joka aamu klo 7 työmaaääniin? En ehkä kestä sitä. Toivotaan kuitenkin parasta. Ehkä ne työskentelevätkin hipihiljaa.

Mistähän niitä liito-oravia saisi pesimään tänne huudeille asap?

Maailmassa on virhe

Yhä vieläkin minua mietityttää ne perimmäiset syyt tuon tunnelin tulemiselle. Kunnallisvaaleissa minä äänestin ehdokasta, joka oli tunnelihanketta vastaan. Ehdokkaan kanta tunnelihankkeeseen oli ehdottomasti merkittävin syy miksi häntä äänestin. 
Tässähän on asian tiimoilta tapahtunutkin vaalien jälkeen yhtä ja toista -en lähde asiaa nyt tässä ruotimaan sen enempää. Olen yhtäläisen suivaantunut      j o k a i s e l l e  tunnelin puolesta äänestäneelle ja luonnollisesti myös edustamilleen puolueille. Ja minulla on oikeus siihen. Yhtä suuri oikeus kuin niilläkin, jotka tunnelia puolsivat, on nyt iloita saamastaan onkalosta. Mutta minä vihaan tuota tunnelia. Ääh, antauduin vahingossa tunne(li)myrskyn kouriin.

Mihinkäs jäinkään... Tunnelia vastustaneiden tärkeimmät ja käytetyimmät  perustelut olivat heikentynyt taloudellinen tilanne, tunneliin ei kertakaikkiaan ole varaa  sekä se, että (nyt siis vuoden takaiset) liikennemäärät eivät edellyttäneet tunnelia. 
MITÄMITÄ?!! Koheniko taloudellinen tilanne? Lisääntyikö liikenne Rantatiellä merkittävästi? En ymmärrä.

Puoltavien porukoissa puhuttiin mm. hankkeen paikallisia työllistävästä vaikutuksesta ja ruuhkien poistumisesta. Maanmyyntituloista ja kiinteistöveroista puhuttiin. Rantabulevardi/vihervyöhyke oli myös tapetilla. 
Noh, nythän on niin, että paikallisten osuus tunnelihankkeen työläisistä on hyvin vähäinen. Hervantalaiset hävisivät niille tuusulalaisille ja niin eespäin.

Ennen tunnelipäätöstä Lemminkäinen väläytteli 80% työllistämislukemia paikallisten osalta. Syyskuun lopulla Aamulehdessä  uskottiin sen olevan lähempänä 50% kuin 30%. (Koska Hämpinkin työmaallakin oli 150:stä tamperelaisia 30-40. Nih, kerta.) Aamulehdessä oli mainittu tässä taannoin, että tällä hetkellä tamperelaisia on työmaalla töissä kahdeksan. KAHDEKSAN. Ja tuolla on väkeä kuin pipoa.   
Maanmyyntituloista ja kiinteistöveroista ei vielä voi oikein sanoa juuta eikä jaata. Ei myöskään viheriöistä yms. vyöhykkeistä. Nähtäväksi jää. 
Sehän se suurin syy kuitenkin on, rakentaminen. Rakennetaan ja rakennetaan ja rakennetaan. Pennoset menevät sitten minne ja kelle menevätkin. Hmph... En nyt ala siitä tällä kertaa...

Kansanäänestyksestä, tai siitä, ettei sitä tullut, olen kuitenkin ehkä eniten vihoissani. Ei annettu kansalaisille mahdollisuutta kertoa haluavatko tunnelin ja sen, ah, niin auvoisan, uuden asuinalueen tähän Näsijärven rantaan. 
Voi olla, ettei tunnelia nyt rakennettaisi, jos suora kansanäänestys olisi mahdollistettu. Kun tuossa nyt kuitenkin on jo tuo tie. Tie, jossa ruuhkia on -no onhan niitä, mutta oikeastaan ei juuri nimeksikään. Jos vertaa vaikkapa Helsinkiin.
Kansanäänestyksen sijasta saammekin maksaa tunnelista nyt, tamperelaisten veronmaksajien taskulla käydään kuulemma n. 120 miljoonan edestä -ja eittämättä myös vastaisuudessa , tokihan tunnelista aiheutuu kunnossapito- ja käyttökustannuksia. Toiset meistä maksavat myös kotinsa ja sen rauhan kustannuksella.  

Tämä se vasta on oikeaa demokratiaa. Ja tämä oli henkilökohtaisella tasolla. Nyt on saatava myös säästöjä, siis vastapainoiksi kaupungin lisävelkaantumiselle. Sosiaali- ja terveyspalvelut vienevät kaupungin menoissa suurimman osan, joten suurimmat säästötkin kohdistuvat niihin. Kappas perkelettä! Lapset ja vanhukset - siinä meillä oiva säästökohde!
Ei paljon naurata.

Ei mulla muuta.

Ääk!

Olin niin tuudittautunut ajatukseen, että räjäytykset aloitetaan vasta alkuvuonna, että kuvittelin oloni olevan auvoisa vielä pitkään. Tänään kävi ilmi, että avolouhinta aloitetaankin jo huomenna... Nyt se sitten alkaa. Uuh.. 

Sain myös uutta tärinätietoa: Talomme kellariin(?) on asetettu tärinämittari, jota käydään tsiikaatsekkaamassa joka kerta, kun räjäytys on tehty. Siitä sitten tärinämies näkee, pitääkö himmata vai voiko laittaa vielä vähän stydimpää räjähdettä seuraavaan paukkuun. Hmm..

Eilen kuulemma on myös tuohon ikkunani välittömään läheisyyteen käyty poraamassa reikä, joka ulottuu aina tuonne kallion sisuksiin asti. Oli kuulunut kuulemma hillitön meteli aina viiteen saakka.. Onnekseni joku sisäinen ääni kehoitti minua menemään jouluostoksille suoraan töistä. Säästyin poraamisen riemuilta.

Asiasta toiseen... Miksiköhän muuten lähitalon asukkaita ei informoida näistä työmaa-asioista tarkemmin? Liikenneviraston sivuillakaan ei ole tarkempaa tietoa, ympäripyöreitä aikatauluja, jotka on tehty jo silloin hankkeen alussa. Liikennejärjestelyjen osalta tiedotetaan kyllä. 

Jotenkin auttaisi, jos tietäisi miten kauan louhintaa tms. tehdään ja milloin se loppuu. Jos loppuu. Jos se ei lopukaan ollenkaan ja siksi eivät raaski tiedottaa. ;) Ja meinaako ne duunata tuolla joulunpyhät pääksytysten? Sitä en sentään uskoisi. Vaikka mitä se oikeastaan edes minulle kuuluu. Minähän vain asun täällä. 

Rakas joulupukki

 kuva: Teatteribarrikadi

Olisitko kiltti ja toisit minulle tänä jouluna kotiini viihtyisyyttä ja rauhan? 
Ja, jos saa pyytää, niin sen saisi säilyttää joulun jälkeenkin iankaikkisesti ja aina vain. 

Jos et kuitenkaan voi tätä minulle tuoda, toisitko sitten tunnelimiehen, joka asentaisi keittiön hyllykköni uudelleen paikoilleen? Hyllyt kun ovat vähän valahtaneet ja luulenpa, että tavarat eivät pysy niillä kunhan räjäytykset alkavat. 

Jos et voi sitä tunnelimiestäkään tuoda, niin porakin käy. 

Tai iso kattila. Kattila ei kyllä liity mitenkään tunneliin, mutta saisinpa tehdyksi kerralla oikein paljon kaalilaatikkoa tai hernekeittoa.


Terveisin, Anuliina ♥

Lepopäivä

Ihan hiljaista. ♥ Olispa aina sunnuntai. Olin suunnitellut lähteväni tänään joululahjaostoksille, mutta onneksi tein eilen 'kuningashuomion': 
Miksi käyttäisin kaupungilla sen ainoan päivän, kun työmaalla ei tehdä varsinaisia töitä, sen ainoan päivän, jolloin kodissani ei pauku ja pärise? Pyhitän siis tämän sunnuntain lepopäiväksi ja hengailen viikko-illat ostoksilla. Päiväunia tms. on täällä enää turha kuvitella viikolla ottavansa -surullista. 

Täytyy myöntää, etten kyllä ikinä kuvitellut, että minun jonain päivänä pitäisi keksiä itselleni tekemistä, jossa s a a olla  jossain muualla kuin kotona. Ja ainoastaan syystä, että muualla on parempi.
 
"Koti merkitsee turvallisuutta, rauhallisuutta, menneisyyden muistoja ja tulevaisuuden suunnitelmia, se on paikka jossa ihminen kokee olevansa oma itsensä ja jossa hän voi tehdä itselleen tärkeitä asioita. Kodilla on siis yhteys ihmisen identiteettiin." -Wikipedia

Nyt koetellaan minun identiteettiäni. Tänään se ei ole vaarassa: Ihan naurattaa.

 

Ruman ryövärin kaivuri

Nyt ne nousivat sieltä alhaalta tänne ylös. Soukanlahdenkatu ja Kaarikatu on katkaistu liikenteeltä ja siksipä tulin tänään kotiin töistä eri reittiä kuin normaalisti. En siis kulkenut tunnelisuulta. Yllätyinkin melkoisesti, kun pihalle saapuessani näin kaivurin heiluvan tuossa ihan vieressä. Tunnelinsuu alkaa hahmottua nyt siis myös tänne ylös. Tuohon se tulee. Ihan viereen. Great.  

"Kaivuri kaivaa krompsuttaa,
turve pellolla tupruaa.
Kaivurin kauha kiepsahtaa,
turve kärryille putoaa."

Kun olisivatkin pellolla. Siitä vaan ärrää opettelemaan. 

Tämä seuraava on kyllä paljon kivempi. 

"Ristiin, rastiin, ristiin rastiin
rohkea ritari ratsastaa,
kauniin prinsessan pelastaa,
ruman ryövärin luolasta."

Se on se ruman ryövärin luola nyt sitten rakenteilla. 

  *   *   *           *   *   *           *   *   *           *   *   *           *   *   *

PS. Onnellista on se, että minulla on uudet maailman ihanimmat kengät ja laukku. Kengät jalkaan, laukkua hypistelemään -ja jo tulee parempi mieli. ;)

Elämä on sellaista - yhtenä päivänä olet pulu ja toisena patsas

 kuva pixabaysta

Tänään on patsas -päivä. Onhan tämä nyt yhtä paskaa. Pyörittelen asuntovaihtoehtoja mielessäni, mutta en saa ajatuksiini mitään tolkkua. Yksi vaihtoehtohan, jos ei halua ottaa lisälainaa kohtuuttomasti (niin kuin minun pitäisi tehdä), on myydä asunto ja mennä asumaan asumisoikeustaloon, jos mielin siis muuttaa muuhun kuin kerrostaloon. (Ja mainittakoon siis, että vuokralle en ainakaan enää mene.) Ajatus asumisoikeusasunnosta houkutti minua tässä yhdessä välissä. Nyt taas ei houkuta. "Kuka hullu vaihtaa omistusasunnosta asumisoikeusasuntoon", kirjoittelevat ihmiset täällä netissä. 

Sellaiset, jotka eivät halua lainataakkaa, mutta haluavat omistusasunnon oikeudet asuntoonsa, kyseisessä vaihtoehdossa myös huoltotoimet pelaisivat. Myös käyttövastike on pienempi verrattuna vuokra-asuntojen vuokriin. Siinä vaihtoehdossa on paljon plussaa. Mutta kuukausittaiset maksut eivät koskaan pienenisi, niin kuin omaa asuntoa lyhennellessä lopulta kävisi. Vai kävisikö? 
 Montakohan remonttilainaa tms. sitä tulisi vuosien saatossa otettua? Eräs viisas ihminen (tästä asiasta enemmän perillä oleva -ja muutenkin viisas ;) terveisiä vain) sanoi minulle, että pitkällä tähtäimellä  laskettuna omistusasuntoon ja asumisoikeusasuntoon saa menemään suunnilleen saman verran rahaa. 

Kun ostan asunnon lainalla, alan lyhentää lainaa ja lopulta maksan enää yhtiövastiketta. Jos sitten myyn asunnon, saan kylläkin sen myyntivoitosta 100%. Mutta siihen menee kymmeniä vuosia, jonka aikana vastaan itse asumiskustannuksista, korjauksista, kodinkoneista, remonteista yms. yms. 
Jos taas valisen asumisoikeusasunnon, maksan 15% asunnon hinnasta, joka jää "sijoituksekseni." Minulla on asunnonomistajan oikeudet asuntooni (saa rempata ja tapetoida mieleisellään tavalla yms. ei siis tarvi kysellä lupia keneltäkään.) Huolto toimii. Kodinkoneet uusitaan tarvittaessa ja päivitysremonttikin esim. keittiöön tehdään -olikohan se 10 vuoden välein. Kuulostaa huolettomammalta, vähemmän stressaavalta asumismuodolta. Kun myyn asunnon, saan toki vain sen 15% takaisin, mutta minulla ei ole mennyt "ylimääräisiä" kustannuksia huolto- ja remonttijuttuihin (niin kuin omistusasunnon omistajana minulla olisi mennyt.)

Saisin myös "talteen" nykyisestä asunnostani saamani myyntivoiton, olenhan minä tätä jo maksanut enemmän kuin tuon tarvittavan 15%. Minusta tulisi vähän niinku "rikas". Ahahahah!

Tänään on kuitenkin taas päivä, jolloin tuntuu silkalta hulluudelta luopua omistusasunnosta. En vain ole ihan varma, haluanko minä. Voi itku.

Minulla ei ole kiire päättää, (vai onko?) onhan minulla tämä omistusasuntoni tässä, mihinkäs tästä olisi kiire. Mutta nyt kun nuo louhinnat alkavat, voi olla, ettei pää kestä menossa mukana. Ihmiset valittelevat jo kylppäriremonteista kerrostaloissaan. Tai naapurinsa keittiörempan sietämättömyydestä. Tunneli"remontti" on potenssiin miljoona. Minun hermoillani täällä ei ehkä paljon hurrata. Kurkkua kuristaa. Epätoivo.

MIKSEI KUKAAN VOI KERTOA MINULLE MITÄ MINUN KUULUU TEHDÄ?!!!

Meteliä huudeilla

Nyt ne ovat aloittaneet tunnelinsuun työstön.  Flunssaisena nukuin jotenkin todella huonosti ja heräsin tietysti jo neljältä aamulla. Enkä tietenkään enää nukkunut. (Katselin pari Hannibalia. Ihan perusaamupuuhaa.) Olin aamuvuorossa ja päästyäni töistä päätin nukkua nopeasti päiväunet ennen joulujuhlia. Heräsin puolessatoista tunnissa vain neljästi.

Mitään ei räjäytellä, mutta tämä kone,

 

jonka kuulet toiminnassa tässä,

on nyt siirtynyt tänne tunnelinsuulle.

koneesta näkyy vain huippu, niin on korkea tunnelinsuu (kuva otettu pihalta)

Meteli, joka kulkeutuu kotiini kalliota pitkin, on kyllä ihan siedettävää. Vielä. Ne eivät poraile varsinaista kalliota, siitä suulta maata vain. Ääni, joka kodissani kuuluu, on siis tuo sama kuin videossa, mutta huomattavasti hiljaisempana. Vähän kuin naapuri poraisi, ei yhteistä seinäämme, vaan  toisen naapurin puoleista seinää. Ääntä kestää useita minuutteja kerrallaan, sitten tulee 13-14 sekunnin tauko ja taas jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

Näin ainakin tänään klo 14-17 välisenä aikana, jonka kotona vietin. Pitääkö se konemies edes kahvitaukoa?   
Vai eikö siinä tarvita ohjaajaa... Jättiläisrobottipora. Ääk! Pelottava ajatus -pelkään ehkä vähän robotteja.

Tunnelimiehet vol 1

Ensimmäinen Tunnelimieskosketus -CHECK! Tai siis ei nyt varsinainen kosketus, vaan keskustelu. Kotimatkalla tunnelinsuulla seisoksi kolme Tunnelimiestä. Kaikilla oli ne sellaiset Rantatunneli-takit. 

(Missäköhän ne minun vaatteeni viipyvät? Viittaan tähän artikkeliin, josta kuvakin on peräisin, ja jossa selvästi sanotaan, että vaikka kaikilla ei Rantatunneli-takkia vielä ole, kaikki sellaisen saavat. ;) No, joo...)

Pysähdyin ja kysäisin milloin he aikovat aloittaa tämän kallion räjäyttelyn. "No tuota..." sanoi yksi. Selvästi empivät v o i k o  n ä i l l e   a s u k k a i l l e puhua ja mitä niille voisi sanoa. 
No, osoitin ystävällismielisyyteni (ei ole Tunnelimiesten vikaa se mitä täällä tapahtuu...) sanomalla hyvin ystävällissävyisesti, että kiinnostaa vaan tietää milloin se varsinainen jytinä alkaa. Sanoivat sitten, että ensi vuoden puolella aloitettaisi vasta varsinaisia räjäytyksiä. 
Kun tiedustelin tämän puolisen kallion töistä yleensä (ja tietysti kerroin, että kysyn vain, koska se edellinen  kallion kuopiminen piti melkoista metakkaa, ja luulin, että talon seinästä tullaan läpi) niin vastasivat siihen, että "kyllä täällä kalliolla aletaan jotain hommia jo ensi viikon alussa tehdä, mutta me luvataan pysyä tällä puolella..." 

Minä kiitin tiedoista ja toivotin hyvää itsenäisyyspäivää.

Yöllisiä "tummelmia"

En minä sitä sano, että sijaintinsa ja tunnelin takia tämä asunto olisi nyt ihan piloilla. Ei tietenkään ole, se vain ei enää ole se mitä minä kodiltani hain ja minkä hetkeksi sainkin... Kunnes siis tuo tunneli alkoi tulla tänne, minun pihojeni välittömään läheisyyteen.

En minä ole ollenkaan huolissani, ettenkö saisi kotiani myytyä. Erilaiset ihmiset hakevat asunnoltaan erilaisia asioita.  
Joillekin vaivattomat kulkuyhteydet ovat tärkeitä. Ja muutaman vuoden kuluttuahan tästä pääsee tosi nopsakasti, ihan ilman ruuhkia,  tunnelia pitkin töihin...sanotaan nyt vaikka... Ylöjärvelle. ;)
Tai, jos ostaja tulee Helsingin vilskeestä, tai vaikka ihan vain tuolta Tampereen keskustasta, ei tuo Rantatien melu (tai poistoilmaputkikaan) varmasti vaikuta kovinkaan kummoisilta asioilta. Se kun riippuu siitä mistä tulee ja mitä hakee.  
Ehkä ostaja etsiikin sijoitusasuntoa. Asuntojen arvot täällä kuulemma nousevat tunnelihankkeen myötä. Ostaja ei myöskään mahdollisesti  tiedä millainen tämä paikka ennen oli, tai sitten asia ei vain ole hänelle merkityksellinen.

Mutta minulla ei ole autoa enkä kulje Rantatietä tunnelin suuntaan -enkä mihinkään muuhunkaan suuntaan. Tämä ei myöskään ole sijoitusasunto, vaan minun KOTINI, jossa en millään edes haluaisi ajatella jonkun muun, aivan väärän ihmisen, asuvan. 
Lisäksi minä tiedän millaista täällä oli, millaista on ollut jo kohta 15 vuotta. Minä pidin siitä rauhasta, joka asunnossani -ja pihalla ja sen ympäristössä vallitsi.  
Tämä muutos, joka nyt on tapahtumassa, ole millään tavalla minun etujeni mukainen. Toi se Tampereelle jouhevaa liikennettä tai lisää rakennusmaata ja sitä kautta tuloja, tai ihan mitä hyvänsä.


Lisäksi tämä neljän vuoden työmaa-aika ei liiemmin houkuta. Miksi hengata täällä sitten neljää vuotta, jos kumminkin meinaa lähteä?
Asiassa on tietysti sekin mutta, että vaikka haluaisin myydä asuntoni, minun kaiketi pitäisi myös hankkia jonkinlainen uusi asunto. Kerrostaloon en enää halua, eikä keskustasta löydy kotiani vastaavaa asuntoa/miljöötä, joten jos minun täytyy muuttaa kauemmas, niin mieluummin rivitaloon. Ja ne maksavat. Ja minä olen lastentarhanopettaja. Siitä voi nopeasti vetää johtopäätöksen, että rahani eivät yksinkertaisesti riitä isomman lainan ottamiseen. Koska luonnollisestihan minulla on tästäkin asunnosta vielä lainaa jäljellä. Eikä mitenkään ihan vähän olekaan, joten vaikka voittoa saanenkin, se ei ole riittävä. Olen siis umpikujassa.

Minä en siis pienessä mielessäni jaksa enkä halua ymmärtää tunnelin hyödyllisyyttä, koska se panee elämäni mullin-mallin. Ja monen muunkin. Minua myös hirvittää, kun ajattelenkin vaikka näitä Armonkallion mummoja, jotka ovat asuneet täällä ikänsä.. 
"Mutta enhä mie nyt enää mihinkään jouda lähteä." Tai sekin mummo, jonka ainoat sanat edellispäivänä kaupan kassalle olivat: "Ei ole enää ollenkaan puita. Ne leikkasivat ne kaikki."  Kurkkua kuristi kuunnella sitäkin. (Mutta minua nyt itkettää muutenkin kaikki mummot ja vaarit, varsinkin jotenkin mielestäni ahdingossa olevat. Olen sillälailla vähän höpönassu ja heikkoluonteinen.)

Veikkaisin myös, että aika moni niistä ihmisistä, joiden tekisi mieli käskeä minun nyt pitää turpani kiinni ja lakata valittamasta, ei ihan heti haluaisi välittömästi omakotitalonsa takapihan rajapyykin jälkeen vilkkaasti liikennöityä tietä, tai vaikkapa ihan moottoritietä. (Voi olla, että kesäisestä aamukahvihetkestä  pihamaan rauhassa sanomalehtineen menisi fiilarit.) Käsi pystyyn, jos luulette, että haluaisi? Yhtään kukaan.

  *   *   *           *   *   *           *   *   *           *   *   *           *   *   *

Minua ei nukuta ja mietin miksi kirjoitan tätä blogia. Ehkä järjestääkseni ajatuksiani, ehkä  kertoakseni joillekin sinne jonnekin, että tällaiset päätökset  vaikuttavat ihmisiin, ihmisten elämiin. Että heitä, ja muitakin, voisi kuunnella.. 
Ehkä haluaisin, että joku sanoisi minulle, että asiat järjestyvät parhain päin.. Ehkä haluan säästää lähimmät ystäväni näiltä iänikuisilta tunnelihöpinöiltä ja purkaa ne tänne. Ahahhaha! Ei se tietenkään onnistu, olen siitä pahoillani, mutta haluan, että tiedätte, että olen edes ajatellut niin. ;) Tai ehkä kirjoitan vain siksi, että minusta tuntuisi, etten joudu pähkäilemään näitä asioita  yksin. En minä tiedä.

Ehkä huomenna jo taas tuntuu siltä, että tällä on tarkoituksensa. Everything happens for a reason...

Kuvia

Ooh! Löysin uusia kuvia. Liikenneviraston sivuilta. Mutta koska niiden tekijäoikeudet kieltävät kopsailemasta ja levittämästä niitä, laitan ne linkin taakse.

Kuva 1: Näkymä tunnelinsuusta Naistenlahdessa
Hassua näissä kuvissa on, että "modernimmat" talot näyttävät ihan itseltään kuvissa. Minä asun toisessa noista mustista möykyistä. Ja tuo toinen musta möykky on toinen tunnelinsuun puutaloista. Olisivat edes laittaneet näköiskuvat, kun on niin nätit talotkin.

Kuva 2: Tunneli-ilman poistoputkikin jo kuvassa
Se on tuo iso nätti tuutti tuossa. Mukavaa. "Ja niin tulee tunnelista puhdasta ilmaa, ettei tarvita kuulemma edes suodattimia." Kommentoi joku Tunnelinsuun asukasillassa käynyt. Kuulopuhetta siis. Kuvassa näkyy onneksi nättiä vihreetä. Huh.

Kuva 3: Kastinsillan kupeesta näkymää 
Kyllä on nätin näköstä. ♥

Kuva 4: Sen toisen mustan möykyn kulmalta
Huomaa poistoputken läheisyys ♥

Kuva 5: Huudeilla ollaan
Kotini jää suoraan tämän oikeanpuoleisen kaistan päälle. Tunnelinsuuntaisesti.


Lopuksi voitte vielä hurjastella simulaattorissa, jos haluatte: Olkaatten hyvä! Rantaväylän allianssi tarjoaa kyydit!
Tunnelisimulaattori
Kohdassa 0:38 kotitalo nätisti keskellä kuvaa. Poistoilmaputkikaan ei ole suoraan edessä. Mutta tunneli sentään on suoraan alla.


Ei mitään lisättävää. Paitsi, että bongasin tänään tuolla tunnelin alasuulla niitä sellaisia räjähdesuojamattoja. Kohta ne tositoimet sitten varmaan alkaa oikein kunnolla.

Oh, it's coffee o'clock!

Ajelevat vissiin rallia tunneliajoneuvoilla täällä mäen päälläkin. ;) Mutta ei haittaa, ihan säädylliseen aikaan ja ihan pikkuisen vain -sen verran, että heräsin eikä uni enää tullut. 
Se hyvä puoli näissä minulle niin kovin vieraissa 'yhtään aiemmissa kuin on pakko'-herätyksissä on, että ehtii nautiskelemaan kupin, jos toisenkin, kahvia ihan rauhassa ennen töihin lähtöä. Kenties joinain aamuna rupean ihan villiksi ja polkaisenkin vielä (kuntopyörälläni) aamupuhteikseni. Hihi.

Historian havinaa

"Minun kotini oli vain kolo, mutta minä viihdyin siellä. Tosin filosofista on yhdentekevää viihtyykö hän vai ei- mutta se oli hyvä kolo joka tapauksessa."  - Filosofi Piisami

Olin asunut Armonkalliolla vuokralla 9 vuotta jo ennen kuin ostin asunnon täältä. En siis valinnut aluetta hetken päähänpistosta. Ei, minä todella viihdyin täällä ja siksi halusin myös ostaa oman asuntonikin juuri nimenomaan tältä alueelta. Vaihtoehtoni olivat asunto vanhasta puutalosta; halusin oman kaakeliuunin ja leveät ikkunalaudat. Jos en sellaista löytäisi, niin sitten  saunallinen ja parvekkeellinen asunto suhteellisen uudesta kerrostalosta.  Olen aina ollut hiukan enemmän ehkä juuri puutalohenkinen asustelija enkä voinut uskoa tuuriani, kun sellainen tulikin myyntiin, vieläpä minulle sopivaan hintaan, ja vihdoin ostin oman kodin. 

Kotini on nyt 109-v. vanhassa puutalossa, joka siis rakennettiin vuonna 1904 suoraan kallion päälle. Asunnossa, jossa asun, toimi aikoinaan leipäkauppa. Keittiössäni pyöritettiin pesulaa. Naapurissani oleva yksiö oli leipäkaupan omistajien koti. Asunnot on siis jossain vaiheessa erotettu toisistaan. Asuntoani on myöhemmässä vaiheessa laajennettu kellarikerroksen suuntaisesti rakentamalla lisää vielä makuuhuone sekä vaatehuone. 

Pihalla on äärimmäisen viehättävä tiilinen aittarakennus, jossa sijaitsee taloyhtiömme yhteiset saunatilat ja  takkahuone. Takkahuoneen seinälle on kehystetty osakepapereita tms. joissa mainitaan asukkaiden nimet ammatteineen (on räätäliä, suutaria jne....) Olivatkohan ne paperit vuodelta 1922... Täytyy tarkastaa joku päivä. Joka tapauksessa  arvokasta historiallista tietoa ovat. 

         *  *  *           *  *  *           *  *  *           *  *  *           *  *  *

Minusta on hienoa, että Armonkalliolla on säästetty näitä muutamia vanhoja puutaloja eikä ihan kaikkia aikoinaan vedetty matalaksi "modernien" kerrostalojen tieltä. Seuraavassa hiukan Armonkallion syntyhistoriaa:

 ^{Näkymä Armonkalliolta. Kuva: K.O. Lumme, Tampere-Seura.}

 "Armonkallio sai alkunsa 1890, kun Kyttälän uuden asemakaavan toimeenpano ajoi alueen vanhat asukkaat kodeistaan; köyhälistöllä ei ollut varaa uusiin kallistuneisiin tontteihin. Raha-avustusten lisäksi kaupunki joutui kaavoittamaan Soukanlahden tuntuman kallioilta tonttimaata Kyttälän vanhoille asukkaille. Työn hoiti kaupunginarkkitehti Lambert Pettersson.   Uudelle alueelle muuttajille luvattiin viisi ensimmäistä vuotta vuokratonta aikaa. Nämä "armon vuodet" antoivat kaupunginosalle sen nimen. Armonkallio rakennettiin nopeasti täyteen. Alueella oli jo vuonna 1900 yli 2000 asukasta. Sittemmin rakennuskanta uudistui hitaasti, ensimmäinen kerrostalo rakennettiin  toisen maailmansodan alla keväällä 1938.1900-luvun alkupuolen Armonkallio säilyi vahvasti työläiskaupunginosana, joka esimerkiksi kunnallistekniikaltaan ja muilta asumisolosuhteiltaan oli koko kaupungin keskiarvon alapuolella.^" 

^{Lähteet:  Teksti:  Armonkallio Wikipediassa  Kuva: Kaupunginosa IX - Armonkallio}

 

Niin, ja sitten on vielä yksi mielestäni ihana tarina Armonkalliosta ja entisajan meiningistä. Täällä on yksi katu; Ihanakatu, joka poikkeaa kulkusuunnaltaan muista kaduista, se kun kulkee viistoon. Tämä johtuu siitä, että se on ollut aikoinaan Ihana -nimisen lehmän kulkureitti, siis polku, josta myöhemmin tehtiin sitten ihan oikea tie. Josta syntyi lopulta Ihanakatu. Ihana lehmä-tarina. Ihanan Ihana-lehmän tarina ♥.

         

^{*  *  *           *  *  *           *  *  *           *  *  *           *  *  *} 

Kallion räjäytykset alkavat kuulemma joulukuun puolella. Eli näinä päivinä. Minua todella jännittää miten talovanhus kestää tärinät. 

Niin tosiaan, olen ihan kokonaan unohtanut mainita tärinämiehet ja katselmuksen. Rantaväylän allianssi lähetti tiedotteen syyskuun lopulla, jossa kerrottiin katselmuksesta, jossa tunnelin alueen rakennuksia (ja niiden kuntoa) tultaisi kuvaamaan ja tarkastelemaan ja samalla asetettaisi tärinäsuojat kovalevyllisiin atk-laitteisiin. (Kuulostaa, ainakin minusta, vähän siltä, ettei tästä ihan pikkutärinöillä selvitä.)

Katselmuksen oli määrä tapahtua taloyhtiössämme 8.10.2013 klo 9-11 välisenä aikana. Isännöitsijä ja jonkin sortin "tärinämies" olisivat asialla. Minulle ei tullut mieleenikään, että minun olisi pitänyt järjestää itseni kotiin kyseiseksi ajaksi, normaalisti useimmat ihmiset kaiketi työskentelevät tiistaisin klo 9-11. Tiedotteessa pyydettiin myös ilmoittamaan mikäli asunnossa olisi lemmikkejä. Tästä saan kyllä kuvan, ettei itse tarvitse olla paikalla. Kukaan ei kuitenkaan kuulemma ollutkaan käynyt asunnoissa, mikäli asukas ei ollut kotona. Ei kuulemma ollut avaimia?! Jahas, jahas, kuulostaa lupaavalta. 

Olen varmuudeksi ottanut itse asunnostani kuvia, ettei kenenkään tarvi tulla minulle väittämään, räjäytysten alettua, (vaikka nyt sitten välttääkseen mahdollisia korvausvaatimuksia) että lämminvesivaraaja on aina ennenkin roikkunut irti katosta, tai että makuuhuoneen kattohan on aina ollut täynnä murtumia.. ;)

Olin tässä jo melkein unohtanut tulevat räjäytykset ja tärinät ja tavallaan tottunut ajatukseen siitä, että ehkä se työmaa-aika ei olekaan niin kamala, että ei kai tästä niin kauhealla kiireellä tarvi pois muuttaa, kunnes eräänä aamuna, olikohan viime viikolla, heräsin puoli seitsemältä valtavaan jytinään, aivan kuin lumiaura olisi ollut juuri tunkeutumassa suoraan makuuhuoneeni seinästä läpi. 

Ei ollut. Tunnelimiehet ne siellä vain kuopivat multaa pois kaivinkoneella tuosta tunnelinsuulta. Mitähän luokkaa se meteli mahtaa olla sitten kun oikeasti louhitaan ja räjäytellään tätä kalliota? Kun pelkkä raapiminenkin aiheuttaa melkein sydämenpysähdyksen. 

Jään kauhulla odottamaan.

 

linkkejä: Tiedote Rantatunnelin työajoista ja kiinteistökatselmuksista

Entisestä pois juna vie...

"-Teissä ja joissa on jotakin hyvin ihmeellistä. Kun katselee niiden kulkua, tulee sydän rauhattomaksi ja kaihoisaksi. Tuntee valtavaa halua olla jossain muualla, lähteä mukaan katsomaan mihin ne loppuvat." -Tove Jansson

 Ja rautateissä. Minun vaarini ja mummuni olivat rautatieläisiä. Verenperintönä siis kaiketi saatu tämä minunkin viehtymiseni rautateihin. Niissä on jotain kovin kaunista. Armonkallio sijaitsee kahden junaradan välissä. Junaliikennettä tosin on ollut vain toisessa, mutta siinäkin hyvin vähäisiä määriä, ainoastaan Tampereelta Porin suuntaan lähtevät junat taitavat puksuttaa siitä. Toinen junarata, tämä minun kotini puolella oleva, on ollut käyttämättömänä ratapihana pitkään. Se on näyttänyt minusta aina kovin kauniilta ja viehättävältä. Olen kuvannut Kastinsillalta rataa ja sen ympäristöä lukemattomia kertoja. Enää ei tosin tarvi kuvata.

Ensimmäinen näkyvä muutos tunnelipäätöksen jälkeen nimittäin oli radan purkaminen. Nyyh. Seuraavaksi lähtivät KAIKKI puut ja pensaat tunnelin tulevan suuaukon läheisyydeltä. NYY-YH! Kyllä kuulkaas kylmäsi katsella sitä rälläköintiä ja puiden kaatamista. Joka aamu töihin kävellessäni joudun nimittäin kulkemaan tunnelinsuun ohi ja seuraamaan tunnelimiesten touhuja. Ei pääse totuus unohtumaan, ei.  

Voin tunnustaa, että aluksi tähän tunnelitouhuun tottumattomana mieleni musteni aina ohi kulkiessani, muutaman kerran jouduin vähän nieleskelemään kyyneleitäkin, kun otti niin kovasti päähän. Meitsi on lälläri. Saavuin tästä syystä myös usein kiukkuisena ja mieli mustana töihin. Ei ole töissä varmaan kenellekään jäänyt epäselväksi mitä mieltä minä olen tästä koko Rantaväylän tunneli -hankkeesta. Onneksi nämä aamuiset tunneli-tunnekuohuni olivat melko nopeasti laantuvia. Meillä kun on töissä niin hauskoja ihmislapsia, ettei siellä kiukkuisena oikein edes pysty olemaan. ;)

Sitten kuvia. Näkymiä Kastinsillalta, ylempi on otettu 15.10. ja alempi 29.10.

Kiskoja on alemmassa jo poistettu, mutta puut ja pensaat ovat vielä tallella. Kuvat on kyllä hirmu huonot, kun olen ottanut ne hätäpäissäni kännykälläni, jossa on maailman huonoin kamera. Mutta idea välittynee siitä huolimatta.

Tältä tilanne näytti Kastinsillalta 21.11.2013. Kaunista, eikö?!

Kerran töistä kotiin tullessani, kun puita oli juuri kaadettu, tuossa entisen radan paikalla pomppi edestakaisin yksi hätääntynyt pupu. Kulki ressukka kannolta toiselle nuuskuttelemassa. Se oli varsin surullista katseltavaa. Tunnelimies tuli ja tuhosi sen kodin. Jänö ei vain varmaan ymmärtänyt, että tämä muutos on kaikille vain hyväksi. Saa pupujussikin sitten kulkea tunnelin suojassa, ihan ilman ruuhkia, kunhan malttaa muutaman vuoden odottaa.

Ensijärkytyksen jälkeisiä tummelmia

                            " Minä odotan täällä tunnellissa, jossa valo kylmä hohtaa
                            Jossa pimeän koirat ulvoen tuon kirkkauden kuoron kohtaa
                            Kaikki kävi niin pian kun aina luulin, että vähitellen lähden
                            Minä katuisin vaan en tiedä kuinka, enkä edes minkä tähden"

..ja minä olin hyvin vihainen. (Laimeasti ilmaistuna, tässä olisi nyt väkevän voimasanan paikka..) Vihainen viikkotolkulla. Mielestäni ihan syystä. Mutta voihan olla, että olin vähän itsekeskeinen enkä vain tahtonut Tampereen parasta. 

Vaikka miten pyörittelin ajatusta tunnelista (ja sen rakennusvaiheesta, joka kestäisi vähintään neljä vuotta) en oikein löytänyt siitä mitään positiivista. Omalla kohdallani. "Ruuhkassa" päivittäin istuville se toki toisi helpotusta. Ehkä. Ja työllistäisihän tunnelihanke suomalaisia, parhaassa tapauksessa ihan tamperelaisia. Ehkä. Ajatuskin tunnelista ainoastaan kohotti verenpainettani..
En nyt edes ala puhua niistä rakennusfirmoista tms. (YIT, Lemminkäinen), joille tämä tunnelihanke tuo töitä ja rahulia varsin mittavia määriä. Onhan tuossa kohta Näsijärven rantaa kilometritolkulla mille rakentaa. PRKL!

(Tällä hetkellä tiedossani on, että hervantalais-firma hävisi kilpailutuksessa tuusulalais-firmalle, joten tuolla työmaalla pyörii nyt Tuusulan firman porukoita. Suomalaisia -toivottavasti. Mainittakoon tässä yhteydessä, että minulla ei ole todellakaan mitään ulkomaalaisia vastaan, hanketta vaan perusteltiin sen suomalaisia työllistävällä vaikutuksella. Muistaakseni puhuttiin kyllä jopa ihan tamperelaisista... No, Tampere - Tuusula, melkein sama. Terkkuja vaan kummeille ja serkuille! PUS ;) )

Suurimpana mörkönä (heti tunnelin jälkeen) mielessäni mylläsi juuri vuosi sitten tehty vaikea valinta. Vaihdoin ihanan, yhdeksässä vuodessa niin kovin rakkaaksi tulleen, työpaikkani (ja työyhteisön ♥) Ylöjärveltä Tampereelle.  20km:n työmatka Länsilinjoilla vaihtui 2,5km:n kävelytyömatkaksi. Onhan se pidemmän päälle järkevää valita työpaikka läheltä kotia, jos ei kerran halua muuttaa lähemmäs työpaikkaa. Tämänkin vaihtoehdon nimittäin otin huomioon, mutta koti voitti 6-0. En vain silloin vielä tiennyt tulevasta...

Vaikka miten siis pyörittelin ajatusta tunnelista ei tunnelinsuun* sijainti siitä muuttuisi. Se tulisi aina olemaan tuossa IHAN vieressä, samoin tunneli-ilman poistoputki sekä se eritasoliittymä. Niitä ei rakennusvaiheen jälkeenkään pyyhittäisi pois.

Valitanko turhasta? "Asunnon arvohan nousee tunnelin tultua." Ehkä nouseekin, mutta kun minä en mittaa kotini arvoa rahassa. Se oli se idyllisyys ja rauha, joiden perusteella asunnon ostin. Ja ne ovat nyt sitten tunnelin myötä mennyttä. Halusin tai en. Asunnon, tai oikeastaan pitäisi sanoa TUNNELIN, sijainti kun on mikä on. Hei, MINÄ olin täällä ensin!

Olen ollut yhteydessä asunnonvälittäjään ja katsellut kauempaa rivitalo-osakkeita, mutta kun tällä minun palkallani (lastentarhanopettajille lisää liksaa!!!) ei kovasti paljon suurempia asuntolainoja niin vain otella. Ja vastahan minä sen kävelymatkan työpaikalleni sain...
Paska tuuri kävi, sanoisinko. 

Että kiitos vain viimeisestä!  (Kuvan lähde: yle.fi)

 
Se taustoista, seuraavalla kerralla tunnelityömaakuulumisia! Hurraa!!

(*Toim.huom. Tunnelinsuu on harkittu yhdyssana periaatteella, että se on käsite ja lisäksi paikka: "tunnelinsuu," vrt. joen suu -Joensuu. :D)

Muistan sen kuin se olisi ollut lokakuun yhdestoista 2013 (eli taustaa blogille)

Tunneli tulisikin SUORAAN KOTINI ALLE!  Eikä siinä vielä kaikki. Myös tunnelin suu saataisi ihan tuohon talon nurkalle, n. 15 metrin päähän. Kaupantekijäisiksi vielä tunnelin poistoilmaputki -mittavaa eritasoliittymää unohtamatta. Kuulostaa kerrassaan loistavalta asialta omistusasunnon kyseiseltä alueelta muutama vuosi sitten hankkineesta.

Ostopäätöksen vanhasta puutalo-osakkeestanihan tein aikanaan nimenomaan Armonkallion (ja siis samalla nykyisen  kotini) idyllisyyden sekä huikean rauhallisen, mutta silti keskeisen sijaintinsa vuoksi. Minun pikkuinen kotini, 1904 rakennetussa puutalossa kaakeliuuneineen ja leveine ikkunalautoineen, sijaitsisi vain kilometrin päässä rautatieasemalta, mutta silti suojassa ja syrjässä kaupungin melulta ja pölyltä. Keskeinen sijainti ei toki tunnelin myötä muutu, mutta se rauha ja idyllisyys. Mennyttä. Gone with the wind. The Wind of Change, you know. Itkuhan siinä tytöltä pääsi.

         *  *  *           *  *  *           *  *  *           *  *  *           *  *  *

Kaikki alkoi jo kauan kauan, useita vuosia, sitten. Kaupungin sedät ja tädit olivat saaneet kuningasajatuksen, että Tampereelle pitäisi rakentaa tunneli. Saataisi nähkääs Rantatien ruuhkat kuriin. Näsijärven rantaan nykyisen Rantatien tilalle kaavailtiin ihastuttavia viheralueita ihmisten ja eläinten virkistyskäyttöön. Oi, aurinkoisia kesäpäiviä puistikossa kävellen, piknikkejä, perheitä pyöräretkellä, koiria temmeltämässä viheriöllä... Ja vieläpä aivan Näsijärven rannalla. Voi, mitä mahdollisuuksia!! Luonnollisesti myös asutusta alueelle kerrottiin suunniteltavan. Rantabulevardistakin puhuttiin.  
Olisihan se U-PE-AA! Rantabulevardi! Meillä täällä Tampereella. Suuren maailman meininkiä. VAU!

Asia ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen, tunneli sai osakseen myös vastustusta, luonnollisesti. Muutos aiheuttaa aina vastarintaa. Muutos pelottaa. 
Kerättiin nimiä adressiin, vaadittiin kansanäänestystä. Adressiin kertyi hyväksyttyjä nimiä yli viisi prosenttia äänioikeutetuista, mikä riitti viemään kansanäänestysaloitteen kaupunginvaltuustoon. Valtuusto päätti, ettei kansanäänestystä järjestetä. Niin. Ei järjestetty, ei.

Kaupunginvaltuustossa äänestettiin tunnelista useita kertoja. Vuosia. Hanke siirtyi ja siirtyi. (Nämä vaikeat ajat ja taloudellinen tilanne, tiedättehän.) Vuonna 2013 tuli ratkaisun paikka: Tunneli joko tulisi HETI tai valtion tukea ei enää tippuisi. Tampereen kaupunginvaltuusto päätyi kokouksessaan 16.09.2013 kello 23:19 siihen, että Tampereen Rantaväylälle tulee tunneli.   

         *  *  *           *  *  *           *  *  *           *  *  *           *  *  *

Minä olin elellyt huoletonta elämää (mitä tulee tunneliin), sillä olihan se (minustaKIN) täysin järjenvastaista, että tällaisessa taloudellisessa tilanteessa kaupunki rakennuttaisi tunnelin. Little did I know.

Syyskyuun 16. päivä päätettiin, että tunneli siis tulisi. Olin hyvin pettynyt ja vihainen. Mutta onneksi se sentään tulisi tuohon sadan metrin päähän. MISTÄ ihmeestä olin tällaisen ajatuksen päähäni saanut?! Jos totta puhutaan, en ollut ihan tarkkaa tunnelin sijaintia edes tarkastanut. Koska tunneliahan ei siis tulisi.(Voi minua höpönassua.)
Lokakuun 11. päivänä ryhdyin viimein tarkastelemaan tunnelia koskeavia asiakirjoja ja piirroksia... 


Ja nyt minä siis ajattelin kertoa teille TUNNELIELÄMÄSTÄ. Täällä tunnelinsuulla nimittäin tuulee!

(kuva verkkokauppa Zazzlen sivuilta)

linkkejä:
Rantaväylän tunneli Wikipediassa
Tampereen Rantaväylälle tulee tunneli