Siitä on paha mieli, kun ei oo hyvä mieli

Rakas tunnelipäiväkirjani... No ei vaineskaan. Tai no, tavallaan kai vähän joo.

Unohdin ostaa tänään kauppareissulta paljon asioita. (Punaviinin kyllä muistin. Eheh.) Uusintakauppareissulla lähi-Siwaan ajattelin kiertää hiukan ja ottaa samalla Lapintien sillasta muutaman kuvan.

Lapintien ylikulkusilta remontissa. Kuva Pajakdulta 23.4.15

Lapintien ylikulkusillan remppaa 23.4.15

Lapintien ylikulkusillan remonttia, Lapintie 23.4.2015

Toiselta puolelta siltaa otettu kuva tärähti pahasti, en täklää sitä tänne. Ja voi olla, ettei juuri muutosta edellisiin Lapintien silta -kuviin ole. Mutta ei sevväliä.

Ei oikein tunnu nyt kulkevan tämä kirjoittaminenkaan. Mutta ajattelin, että laitetaan tänne näitä tunnelmia nyt sitten myös "vastamäessä", pitkästä aikaa. Jäi kyllä ihan tosi paska fiilis siitä piipusta. Tai sen paikasta, että se tosiaan tulee siihen mihin kuvittelinkin. Itse asiassa pikkuisen lähemmäskin. Eihän piippu edes vielä ole tullut tuohon ja silti mullituttaa...Ei meinaa mennä tämä tunnelma nyt ohi.

Ei pidä(kään) luuleman, että tämä tunnelielämä olisi sittenkin pelkkää ruusuilla tanssimista. Hetken jo melkein tuntui siltä. Kyllähän minä koko ajan tiedostan, että niitä ei-niin-mukavia ylläreitä saattaa olla tulossa. Saattaa kyllä olla tulemattakin. No, kattellaan.

Onneksi lapsuudenystäväni saapuu viikonloppukylään luokseni, niin eiköhän tämä taas tästä iloksi muutu. Ystävät ♥

Mutta mutta, takaisin asiaan. Siinä kauppaan lompsiessani ajattelin, etten edes katso työmaalle päin, ettei sarvi otsassani kasva entisestään, mutta kävelin kotiin kuitenkin sitä kautta.

Tässä näkymä tänään Kastinsillan tirkistysaukosta.

Naistenlahden tunnelityömaa tänään. Eiku...

 Eiku. Siis tässä.

Naistenlahden tunnelityömaa Kastinsillan tirkistysaukosta 23.4.15

On muuten vaikea arvioida tuo kuusi metriä tuohon maisemaan. Piipun halkaisija on 6m ja korkeus n. 40m. (Leikin, että Forstersin rekan perä voisi olla vaikka 6-7 metriä... Olen kyllä maailman huonoin arvioimaan tuollaisia juttuja. Paljonkohan se tavaratila/konttiosa oikeasti on? No ihan sama.) Oli se kuvassa millainen tahansa, niin liian suuri se oikeasti on joka tapauksessa. Ja liian lähellä. Ja liian väärän värinen. Jajaja...

Kurjuuden maksimointia...

Pihanäkymää kohtsilleen...

Kaiken lisäksi tätä piipputuskaani ei yhtään liventänyt se, että löysin tuossa kesäkuvia pihaltamme vuodelta 2012. Niin vihreää, kotoisaa ja aivan idyllistä.♥ Melkein pääsi itku. Yyh!
Iltajysäritkin tuntuivat jotenkin kovemmilta ja äänekkäämmiltä. (Oikeasti varmaan olivatkin, kenties ainakin tulivat tästä eteläisestä tunnelista... Suihkusta oli nimittäin pitkästä aikaa vedet täristyneet lattialle. Ne on niitä pieniä tärinämerkkejä.)

Taidanpa lopettaa, ettei mene ihan rypemiseksi. 

Toivotankin (kaikesta huolimatta) kaikille oikein mukavaista viikonloppua!

Näihin kuviin ja tunnelmiin,
                                                           -Anuliina (the mullittaja)

Tunnelinsuu vaikenee, mutta vain hetkeksi. Luulen vähän, että ensi kerralla tunnelmat onkin sitten jo paremmat. ;) Ainakin uskon ja toivon niin. Ksau!