No niin. CHECK! Done! Päätetty ja julki! Saadaan Sade -piippu. Olen tietysti kovasti paljon pettynyt, ettei oma suosikkini voittanut, mutta täytyy sanoa, etten jotenkaan ole yllättynyt ratkaisusta. Itse asiassa näin untakin viime yönä, että tämä nimenomainen piippu voitti.
En koskaan pidä omaa puhelintani työpäivän aikana esillä, se on visusti laukussa. Tänään pidin. Ja kympin jälkeen luinkin julkaisu-uutiset, heti niitten ilmaannuttua nettiin.
Minun on edelleen kovin vaikea kuvitella Sade -piipua tuohon, en
jotenkaan vain osaa. Piippu on kyllä kaunis. Se ei sulaudu ympäristöön,
mutta se ei kai ole tarkoituskaan. Se ei ole valaistu. Se ei aiheuta
minussa levottomuutta. Ehkä minuun tulee jonkinlainen pystähtyneisyyden
fiilis, kun katselen kuvaa piipusta. Hiljaista, rauhallista. Sellaisia
fiiliksiä se minussa herättää. Se ei ärsytä.
Taidemuseon sivuilla oli enemmänkin juttua ja perusteluja päätöksestä.
Lainauksia sieltä:
Jan-Erik Anderssonin teoksen valinnan tärkein kriteeri
oli taiteellisen idean kantavuus. Lisäksi pelkästään maalauksellisiin keinoihin
perustuva esitystapa takaa hallitun ja helppohuoltoisen lopputuloksen, joka on
verraten edullinen toteuttaa ja toimii ilman tekniikkaakin.
Tuli ja sade
-ehdotuksen ansiona on, että piippuja ei pyritty häivyttämään vaan niiden omaa
olemusta päinvastoin korostettiin. Maalaustyö muuntaa piiput niin voimakkaan
esineellisiksi, että kaikki ainekset uusiksi maamerkeiksi ovat olemassa eikä
kilpailuraati pitänyt edes niiden valaisemista erikseen välttämättömänä. Toki
mahdollisuus siihen kannattaa varata, mikäli tavallinen katuvalaistus
osoittautuu häiritseväksi.
Sisällöllisesti
Tuli ja sade muodostaa dialogisen teosparin. Santalahden piipun lähtökohtia ovat
tuli ja tummanpunainen teollisuusarkkitehtuuri, Naistenlahdessa vesi ja
järvimaisemat. Lähtökohdat on visualisoitu taitavasti käyttämällä vain yhtä
ornamentaalista muotoa ja värien omaa ilmaisuvoimaa. Rytmiikka ja sommittelu on
loppuun asti mietitty.
Tarpeeksi abstrahoituina aiheet eivät muutu päälle käyviksi ja häiritseviksi, vaan kokonaisuus säilyy
tyylikkäänä ja tasapainoisena.
Piippujen aiheet
viittaavat omintakeisesti paikallisiin ominaispiirteisiin mutta tihkuvat
samalla yhteistä kulttuurihistoriaa: kuva on uusi ja ennen näkemätön ja
kuitenkin tuttu, lisäksi se symboloi onnistuneesti Tamperetta.
Viestin
kerroksellisuus inhimillistää teräsrakenteita sanan parhaassa merkityksessä ja
täyttää erinomaisesti kilpailuohjelman vaatimukset. Lisäksi teokset tuovat
kaupunkikuvaan energisyyttä, iloisuutta ja jopa leikkimieltä, johon julkisessa
taiteessa ei ole totuttu.
Jani Ajo ja Akseli Leinonen olivat kehitelleet ehdotuksiaan
ansiokkaasti, mutta niihin sisältyi edelleen joitakin taloudellisia tai
toiminnallisia riskejä.
Jani Ajon
Sinisiirtymä oli saanut rinnalleen myös Santalahteen sijoittuvan punaruskean
version. Ehdotuksen esitystapa oli erinomainen ja tekniset kysymykset
huolellisesti pohdittuja. Tekniikan elinkaari, tehojen riittävyys ja huollon
mutkikkuus nähtiin kuitenkin ongelmana.
Akseli Leinosen
Saapumisen arvoitus miellytti rohkeudellaan. Kilpailun toisessa vaiheessa
ehdotukseen oli suunniteltu kauniit kasveja kannattelevat rakenteet.
Valaistussuunnitelmaa pidettiin onnistuneena ja teoksen tarinaa koskettavana ja
omintakeisena. Kasvillisuuden elinmahdollisuudet nähtiin kuitenkin suurena
riskinä.
Sekä taidemuseon että
Tamperelaisen sivulla on juttua Jan-Erikistä. Katsoin muinoin dokumentin
Anderssonista, lehden muotoisesta talosta jne. Sympaattinen ihminen ja
upea se talo.
Mietiskelin Tornihotellin Moro Sky Barissa käydessäni (pimeän tultua), että Sinisiirtymä olisi kyllä näyttänyt hienolta...siis
sieltä kaukaa.
Enkä voi (enkä aiokaan) kieltää, ettei minua harmittaisi, että Akselin
"Saapumisen arvoituksen kasvillisuuden elinmahdollisuudet nähtiin kuitenkin suurena riskinä." Tekisi mieli sanoa, että höpölöpö ja
pitäkää tunkkinne, mutta en sano. Minä olisin ottanut riskin kyllä. Mutta sehän ei liene kenellekään epäselvää...
No, voittajassa ei nyt sitten ole niitä riskejä.. Ihan hyvin Tuli ja Sade piippujen valinta on perusteltu, sitä en kiellä. Tietenkään. En millään vain osaa vielä kuvitella piippua tuohon, mutta eiköhän se vielä selviä.
Tällaiset fiilarit nyt, katsotaan kun hiukan sulatellaan... (Luultavasti minulla on jo huomenna enemmän sanottavaa..) Ei minua nyt ainakaan ahista.
Olisi ollut muuten hauska kuulla myös niitä puoltavia lausuntoja Saapumisen arvoituksesta ja Sinisiirtymästäkin. Ja miten äänet jakautuivat...
Seuraava tunnelitaulu saa nyt hiukan odottaa, että saan enemmän tunnelmia esiin itsestäni. Olen yllättävänkin neutraali, ZEN, tämän ratkaisun kanssa. :D
[...ja kymmenen minuuttia tämän kirjoittamisesta luonnosidea on valmiina mielessäni.]
-Anuliina
[Ai niin, puhuttiin joskus, että onhan meillä sellainen takaportti, että jos tuleva piippunäkymä ei lopulta sitten miellytäkään, niin meidän taloyhtiö voisi vaikka palkata Akselin suunnittelemaan sellaisen 20-metrisen viherseinmän tuohon meidän pihalle näköesteeksi... Ei huono idea ollenkaan. Sitä voisivat sitten tulla kauempaakin ihailemaan. ;) Huokaus. Voihan saapumisen arvoitus. Se olisi ollut NIIN täydellinen.]
Linkkejä piippujuttuihin:
Taidemuseo: "Voittaja on Jan-Erik Anderssonin ehdotus Tuli ja sade!"
Aamulehti:
Kilpailun voittaja paljastettiin: Tällaisia rantatunnelin piipuista tulee, katso kuvatTamperelainen:
Rantatunnelin piippukilpailu ratkesi – Katso kuva voittajasta!
...ja Tamperelaisen juttu taiteilijasta:
Näitä ei kukaan ohita näkemättä – Tampereen taidehistorian suurimmat teokset tekee turkulainen
EDIT klo 19.59: ÄÄK! Nythän huomasin taidemuseon sivulla
Palkintolautakunnan päätöspöytäkirjan.
Siellä niitä perusteluita oli muistakin ehdotuksista.
"2) Keskustelu kilpailuehdotuksista
Palkintolautakunta tutustui jatkokehiteltyihin ehdotuksiin ja kiitteli kilpailijoita huolellisesta paneutumisesta aiheeseen.
Jan-Erik Anderssonin ehdotusta pidettiin varmana, taiteellisesti vahvimpana, persoonallisena ja hyvin toteutettuna. Anderson oli jatkokilpailijoista ainoa kuvataiteilija.
-alkuperäinen ehdotus jo taiteellisesti kantava ja vahva
-toteuttamiskelpoinen sellaisenaan
-jatkokehitys varmisti alkuperäisen ehdotuksen varmuutta ja toimivuutta
Akseli Leinosen Saapumisen arvoitusta oli kehitelty ansiokkaasti. Sen visio ja tarina olivat koskettavia ja valaistussuunnitelma onnistunut. Kasvillisuuden elinmahdollisuuksia pidettiin kuitenkin huonoina jopa siinä määrin, että
onnistuminen alkuperäisen vision mukaisesti olisi vaikeaa.
-idea sinänsä hieno, taiteellinen, joskin lopputuloksen onnistuminen riskialtis
-
alun perin ehdotus koski vain Naistenlahtea, vasta jatkotyöstämisessä mukaan tuli Santalahti
-
alun perin esitetty piipun verhoilu kasvillisuudella huipulle asti ja siihen liittyvät tekniset järjestelmät (piippuun rakennettavat kukkalaatikot kastelujärjestelmät yms.)
olivat toteuttamiskelvottomia, erityisasiantuntijan mukaan toteutus ei onnistu Suomen olosuhteissa
- jatkotyöstäminen toi realismia ehdotukseen, joskin kasvillisuuden peittävyys väheni yhteen kolmasosaan alkuperäisestä ja toi kokonaan uuden kasvillisuuden tukirakenteen
-
jatkokehittely muutti ehdotusta alkuperäiseen ideaan verrattuna oleellisesti
Jani Ajon Sinisiirtymä oli saanut rinnalleen myös Santalahteen sijoittuvan punaruskean version.
Ehdotuksen esitystapa oli erinomainen ja tekniset kysymykset huolellisesti pohdittuja. Epäiltiin kuitenkin laitteiston tehojen riittävyyttä ja niiden lyhyehkön elinkaaren takia välineistöä pitäisi uusia säännöllisesti.
-näyttävä
-hyödyntää nykytekniikkaa
-kallis toteuttaa ja ylläpitää
- vaatii tekniikan tai laitteiston uusimista säännöllisin väliajoin ja aiheuttaa siten muihin esityksiin verrattuna kohtuuttomia kustannuksia
3 Voittajan valinta
Voittajaksi valittiin yksimielisesti Jan-Erik Anderssonin ehdotus Tuli ja sade."
Hmm... kyllä vähän täytyy mullittaa, kun ei Saapumisen arvoitusta valittu.
Nousi mieleen muutama kysymys tuon Saapumisen arvoituksen kohdalla... Pisti nimittäin silmään, että 'keskustelu' -osiossa viitataan usein nimenomaan alkuperäiseen visioon.
"Alun perin..."
"Vasta jatkokehittelyssä tuli mukaan Santalahden suunnitelma
." Eikö sitä juuri pyydetty?
"Alkuperäisen ehdotuksen mukainen kasvillisuuden hyödyntäminen oli kelvoton."
(Ne laatikot jne...) No, miten tuo jatkokehitelty versio?!
"Ehdotus muuttui alkuperäiseen verrattuna oleellisesti." Muuttuihan se, mutta eikö se tavallaan ole tarkoituskin jatkokehittelyssä, että korjataan ne asiat, jotka ei toimi. Ja sitä paitsi kauniimpi ja parempi siitä tuli jatkokehittelyssä.Valaistusta ja tukirakenteitakin kiiteltiin.
Akselin alkuperäisessä ehdotuksessa oli siis eniten paranneltavaa ja avoimia kysymyksiä. Parannusehdotuksia niihin pyydettiin. Ja saatiin. Keskustelussa viitataan kuitenkin toistuvasti alkuperäiseen visioon, varsinkin puhuttaessa kasvillisuudesta.
Se minun silmääni otti. Varsinkin kun kasvillisuuden elinmahdollisuudet on sitten juuri se liian suuri riski.
"Kasvillisuuden elinmahdollisuuksia pidettiin kuitenkin huonoina jopa
siinä määrin, että onnistuminen
alkuperäisen vision mukaisesti olisi
vaikeaa."
"
Alun perin... erityisasiantuntijan mukaan toteutus ei onnistu Suomen olosuhteissa."
Alkuperäisen suunnitelman mukaan niin... Erityisasiantuntijaa kai kuitenkin on käytetty jatkoehdotustakin arvioidessa? Mitä mieltä erityisasiantuntija oli tuosta kehitellystä versiosta? Että se on liian suuri riski?
Taidemuseon sivun jutussa yhteenvetona Saapumisen arvoituksesta sanotaan, että "Kasvillisuuden elinmahdollisuudet nähtiin kuitenkin suurena
riskinä."
Onko teos arvioitu kuitenkin enemmän alkuperäisen kuin jatkokehitellyn ehdotuksen mukaan -mitä tulee kasvillisuuteen? Sellaisen kuvan tuosta tekstistä ainakin minä saan. Kasvillisuuden ongelmallisuudesta puhuttaessa viitataan aina alkuperäiseen visioon.
Tai sitten minä tulkitsen tuota tekstiä jotenkin ihan väärin. (Saapumisen arvoituksen ruusunpunaisten lasien läpi kun kerta katselen.) No, tällainen tunnelma kuitenkin pulpahti pintaan..
Harmittaa kyllä nyt enemmän tuon luettuani. Höh.
Ja voin kertoa, että kyllä täällä Armonkallion leveyspiireillä, näissä olosuhteissa, kasvaa kasveja, köynnöksiä ja pensaita, ihan siinä missä muuallakin. ;)
"Saapumisen arvoitus miellytti rohkeudellaan." Olisivatpa tehneet itsekin sitten rohkean valinnan.