Onnituksia Jan-Erikille!

No niin. CHECK! Done! Päätetty ja julki! Saadaan Sade -piippu. Olen tietysti kovasti paljon pettynyt, ettei oma suosikkini voittanut, mutta täytyy sanoa, etten jotenkaan ole yllättynyt ratkaisusta. Itse asiassa näin untakin viime yönä, että tämä nimenomainen piippu voitti.

Jan-Erik Anderssonin Sade-piippu. Kuva Tamperelaisesta.

En koskaan pidä omaa puhelintani työpäivän aikana esillä, se on visusti laukussa. Tänään pidin. Ja kympin jälkeen luinkin julkaisu-uutiset, heti niitten ilmaannuttua nettiin.

Minun on edelleen kovin vaikea kuvitella Sade -piipua tuohon, en jotenkaan vain osaa. Piippu on kyllä kaunis. Se ei sulaudu ympäristöön, mutta se ei kai ole tarkoituskaan. Se ei ole valaistu. Se ei aiheuta minussa levottomuutta. Ehkä minuun tulee jonkinlainen pystähtyneisyyden fiilis, kun katselen kuvaa piipusta. Hiljaista, rauhallista. Sellaisia fiiliksiä se minussa herättää. Se ei ärsytä.

Taidemuseon sivuilla oli enemmänkin juttua ja perusteluja päätöksestä.

Lainauksia sieltä:
Jan-Erik Anderssonin teoksen valinnan tärkein kriteeri oli taiteellisen idean kantavuus. Lisäksi pelkästään maalauksellisiin keinoihin perustuva esitystapa takaa hallitun ja helppohuoltoisen lopputuloksen, joka on verraten edullinen toteuttaa ja toimii ilman tekniikkaakin. 


Tuli ja sade -ehdotuksen ansiona on, että piippuja ei pyritty häivyttämään vaan niiden omaa olemusta päinvastoin korostettiin. Maalaustyö muuntaa piiput niin voimakkaan esineellisiksi, että kaikki ainekset uusiksi maamerkeiksi ovat olemassa eikä kilpailuraati pitänyt edes niiden valaisemista erikseen välttämättömänä. Toki mahdollisuus siihen kannattaa varata, mikäli tavallinen katuvalaistus osoittautuu häiritseväksi.

Sisällöllisesti Tuli ja sade muodostaa dialogisen teosparin. Santalahden piipun lähtökohtia ovat tuli ja tummanpunainen teollisuusarkkitehtuuri, Naistenlahdessa vesi ja järvimaisemat. Lähtökohdat on visualisoitu taitavasti käyttämällä vain yhtä ornamentaalista muotoa ja värien omaa ilmaisuvoimaa. Rytmiikka ja sommittelu on loppuun asti mietitty. 

Tarpeeksi abstrahoituina aiheet eivät  muutu päälle käyviksi ja häiritseviksi, vaan kokonaisuus säilyy tyylikkäänä ja tasapainoisena. 
Piippujen aiheet viittaavat omintakeisesti paikallisiin ominaispiirteisiin mutta tihkuvat samalla yhteistä kulttuurihistoriaa: kuva on uusi ja ennen näkemätön ja kuitenkin tuttu, lisäksi se symboloi onnistuneesti Tamperetta. 
Viestin kerroksellisuus inhimillistää teräsrakenteita sanan parhaassa merkityksessä ja täyttää erinomaisesti kilpailuohjelman vaatimukset. Lisäksi teokset tuovat kaupunkikuvaan energisyyttä, iloisuutta ja jopa leikkimieltä, johon julkisessa taiteessa ei ole totuttu.

Jani Ajo ja Akseli Leinonen olivat kehitelleet ehdotuksiaan ansiokkaasti, mutta niihin sisältyi edelleen joitakin taloudellisia tai toiminnallisia riskejä.  

Jani Ajon Sinisiirtymä oli saanut rinnalleen myös Santalahteen sijoittuvan punaruskean version. Ehdotuksen esitystapa oli erinomainen ja tekniset kysymykset huolellisesti pohdittuja. Tekniikan elinkaari, tehojen riittävyys ja huollon mutkikkuus nähtiin kuitenkin ongelmana. 

Akseli Leinosen Saapumisen arvoitus miellytti rohkeudellaan. Kilpailun toisessa vaiheessa ehdotukseen oli suunniteltu kauniit kasveja kannattelevat rakenteet. Valaistussuunnitelmaa pidettiin onnistuneena ja teoksen tarinaa koskettavana ja omintakeisena. Kasvillisuuden elinmahdollisuudet nähtiin kuitenkin suurena riskinä.

Sekä  taidemuseon että Tamperelaisen sivulla on juttua Jan-Erikistä. Katsoin muinoin dokumentin Anderssonista, lehden muotoisesta talosta jne. Sympaattinen ihminen ja upea se talo.


Mietiskelin Tornihotellin Moro Sky Barissa käydessäni (pimeän tultua), että Sinisiirtymä olisi kyllä näyttänyt hienolta...siis sieltä kaukaa. 

Enkä voi (enkä aiokaan) kieltää, ettei minua harmittaisi, että Akselin "Saapumisen arvoituksen kasvillisuuden elinmahdollisuudet nähtiin kuitenkin suurena riskinä."  Tekisi mieli sanoa, että höpölöpö ja  pitäkää tunkkinne, mutta en sano. Minä olisin ottanut riskin kyllä. Mutta sehän ei liene kenellekään epäselvää...

No, voittajassa ei nyt sitten ole niitä riskejä.. Ihan hyvin Tuli ja Sade piippujen valinta on perusteltu, sitä en kiellä. Tietenkään. En millään vain osaa vielä kuvitella piippua tuohon, mutta eiköhän se vielä selviä.
Tällaiset fiilarit nyt, katsotaan kun hiukan sulatellaan... (Luultavasti minulla on jo huomenna  enemmän sanottavaa..) Ei minua nyt ainakaan ahista.
Olisi ollut muuten hauska kuulla myös niitä puoltavia lausuntoja Saapumisen arvoituksesta ja Sinisiirtymästäkin. Ja miten äänet jakautuivat...

Seuraava tunnelitaulu saa nyt hiukan odottaa, että saan enemmän tunnelmia esiin itsestäni. Olen yllättävänkin  neutraali, ZEN, tämän ratkaisun kanssa. :D [...ja kymmenen minuuttia tämän kirjoittamisesta luonnosidea on valmiina mielessäni.]

                                                                     -Anuliina

[Ai niin, puhuttiin joskus, että onhan meillä sellainen takaportti, että jos tuleva piippunäkymä ei lopulta sitten miellytäkään, niin meidän taloyhtiö voisi vaikka palkata Akselin suunnittelemaan sellaisen 20-metrisen viherseinmän tuohon meidän pihalle näköesteeksi... Ei huono idea ollenkaan. Sitä voisivat sitten tulla kauempaakin ihailemaan. ;) Huokaus. Voihan saapumisen arvoitus. Se olisi ollut NIIN täydellinen.]

Linkkejä piippujuttuihin:
Taidemuseo: "Voittaja on Jan-Erik Anderssonin ehdotus Tuli ja sade!"
Aamulehti: Kilpailun voittaja paljastettiin: Tällaisia rantatunnelin piipuista tulee, katso kuvatTamperelainen:  Rantatunnelin piippukilpailu ratkesi – Katso kuva voittajasta!
...ja Tamperelaisen juttu taiteilijasta:  Näitä ei kukaan ohita näkemättä – Tampereen taidehistorian suurimmat teokset tekee turkulainen



EDIT klo 19.59: ÄÄK! Nythän huomasin taidemuseon sivulla Palkintolautakunnan päätöspöytäkirjan.
Siellä niitä perusteluita oli muistakin ehdotuksista.

"2) Keskustelu kilpailuehdotuksista

Palkintolautakunta tutustui jatkokehiteltyihin ehdotuksiin ja kiitteli kilpailijoita huolellisesta paneutumisesta aiheeseen.
Jan-Erik Anderssonin ehdotusta pidettiin varmana, taiteellisesti vahvimpana, persoonallisena ja hyvin toteutettuna. Anderson oli jatkokilpailijoista ainoa kuvataiteilija.
-alkuperäinen ehdotus jo taiteellisesti kantava ja vahva
-toteuttamiskelpoinen sellaisenaan
-jatkokehitys varmisti alkuperäisen ehdotuksen varmuutta ja toimivuutta

Akseli Leinosen Saapumisen arvoitusta oli kehitelty ansiokkaasti. Sen visio ja tarina olivat koskettavia ja valaistussuunnitelma onnistunut. Kasvillisuuden elinmahdollisuuksia pidettiin kuitenkin huonoina jopa siinä määrin, että onnistuminen alkuperäisen vision mukaisesti olisi vaikeaa.
-idea sinänsä hieno, taiteellinen, joskin lopputuloksen onnistuminen riskialtis
-alun perin ehdotus koski vain Naistenlahtea, vasta jatkotyöstämisessä mukaan tuli Santalahti
-alun perin esitetty piipun verhoilu kasvillisuudella huipulle asti ja siihen liittyvät tekniset järjestelmät (piippuun rakennettavat kukkalaatikot kastelujärjestelmät yms.) olivat toteuttamiskelvottomia, erityisasiantuntijan mukaan toteutus ei onnistu Suomen olosuhteissa
- jatkotyöstäminen toi realismia ehdotukseen, joskin kasvillisuuden peittävyys väheni yhteen kolmasosaan alkuperäisestä ja toi kokonaan uuden kasvillisuuden tukirakenteen
- jatkokehittely muutti ehdotusta alkuperäiseen ideaan verrattuna oleellisesti

Jani Ajon Sinisiirtymä oli saanut rinnalleen myös Santalahteen sijoittuvan punaruskean version.
Ehdotuksen esitystapa oli erinomainen ja tekniset kysymykset huolellisesti pohdittuja. Epäiltiin kuitenkin laitteiston tehojen riittävyyttä ja niiden lyhyehkön elinkaaren takia välineistöä pitäisi uusia  säännöllisesti.
-näyttävä
-hyödyntää nykytekniikkaa
-kallis toteuttaa ja ylläpitää
- vaatii tekniikan tai laitteiston uusimista säännöllisin väliajoin ja aiheuttaa siten muihin esityksiin verrattuna kohtuuttomia kustannuksia

3 Voittajan valinta
Voittajaksi valittiin yksimielisesti Jan-Erik Anderssonin ehdotus Tuli ja sade."


Hmm... kyllä vähän täytyy mullittaa, kun ei Saapumisen arvoitusta valittu. Nousi mieleen muutama kysymys tuon Saapumisen arvoituksen kohdalla... Pisti nimittäin silmään, että  'keskustelu' -osiossa viitataan usein nimenomaan alkuperäiseen visioon. "Alun  perin..."

"Vasta jatkokehittelyssä tuli mukaan Santalahden suunnitelma." Eikö sitä juuri pyydetty? "Alkuperäisen ehdotuksen mukainen kasvillisuuden hyödyntäminen oli kelvoton." (Ne laatikot jne...)  No, miten tuo jatkokehitelty versio?!
"Ehdotus muuttui alkuperäiseen verrattuna oleellisesti." Muuttuihan se, mutta eikö se tavallaan ole tarkoituskin jatkokehittelyssä, että korjataan ne asiat, jotka ei toimi. Ja sitä paitsi kauniimpi ja parempi siitä tuli jatkokehittelyssä.Valaistusta ja tukirakenteitakin kiiteltiin.

Akselin alkuperäisessä ehdotuksessa oli siis eniten paranneltavaa ja avoimia kysymyksiä. Parannusehdotuksia niihin pyydettiin. Ja saatiin. Keskustelussa viitataan kuitenkin toistuvasti alkuperäiseen visioon, varsinkin puhuttaessa kasvillisuudesta. Se minun silmääni otti. Varsinkin kun kasvillisuuden elinmahdollisuudet on sitten juuri se liian suuri riski.
 "Kasvillisuuden elinmahdollisuuksia pidettiin kuitenkin huonoina jopa siinä määrin, että onnistuminen alkuperäisen vision mukaisesti olisi vaikeaa."
"Alun perin... erityisasiantuntijan mukaan toteutus ei onnistu Suomen olosuhteissa."
Alkuperäisen suunnitelman mukaan niin... Erityisasiantuntijaa kai kuitenkin on käytetty jatkoehdotustakin arvioidessa? Mitä mieltä erityisasiantuntija oli tuosta kehitellystä versiosta? Että se on liian suuri riski?

Taidemuseon sivun jutussa yhteenvetona Saapumisen arvoituksesta sanotaan, että "Kasvillisuuden elinmahdollisuudet nähtiin kuitenkin suurena riskinä." 

Onko teos arvioitu kuitenkin enemmän alkuperäisen kuin jatkokehitellyn ehdotuksen mukaan -mitä tulee kasvillisuuteen? Sellaisen kuvan tuosta tekstistä ainakin minä saan. Kasvillisuuden ongelmallisuudesta puhuttaessa viitataan aina alkuperäiseen visioon.
Tai sitten minä tulkitsen tuota tekstiä jotenkin ihan väärin. (Saapumisen arvoituksen ruusunpunaisten lasien läpi kun kerta katselen.)  No, tällainen tunnelma kuitenkin pulpahti pintaan..

Harmittaa kyllä nyt enemmän tuon luettuani. Höh. Ja voin kertoa, että kyllä täällä Armonkallion leveyspiireillä, näissä olosuhteissa, kasvaa kasveja, köynnöksiä ja pensaita, ihan siinä missä muuallakin. ;)

"Saapumisen arvoitus miellytti rohkeudellaan." Olisivatpa tehneet itsekin sitten rohkean valinnan.