Nyt sitten vaan ootellaan...

OOH, mikä ilon päivä! Tämä on ensimmäinen kerta maanantain jälkeen, kun kirjoittaessani tänne silmistä ei valu vesi solkenaan eikä silmiin ja päähän satu. Kuume alkaa hellittää...HURRAT! Villeimmät spekulaatiot arvelivat kuumeenikin alkaneen laskea, kun päätös piipusta vihdoin tehtiin. ;)

Niin noista piipuista... Eräs taiteen alalla työskentelevä ystäväni sanoi lyövänsä vaikka vetoa, että valitsevat kuitenkin Anderssonin, koska se on halvin. Tai ainakin toteuttavat sen vaikka eivät palkitsisikaan.  Hän puhunee kokemuksen vahvalla rintaäänellä? Mutta sellaista ei kai sentään voi tehdä, että yksi valitaan ja toinen toteutetaan. "Voittajalle maksetaan taiteilijapalkkiona teoksen toteutuksesta ja valvonnasta 30 000 € ja taidehankinnasta laaditaan kirjallinen kuvataiteen hankintasopimus."

Kustannuksiin viittasi eilinen kommentoijakin. "Projektissa on niin rajallinen budjetti, että lautakunta joutuu vielä varmaan riipimään kasaan säästöjä kaikesta mistä vain voi ja kilpailuttamaan asennus- yms. urakoita tosissaan, ennen näkevät, mitä teokseen varatulla summalla voi edes saada aikaiseksi. Suomalaisen työn hinnoilla pelkään vähän että ainoa juttu mihin rahat lopulta riittävät on piipun yksinkertainen maalaus -toivottavasti budjetti venyisi vielä jonkinlaiseen valaistukseenkin."
Piippujen taideteosten materiaaleihin on siis varattu yhteensä noin 150 000 € (alv 0 %).

ÄÄK! Ymmärrän kyllä, että raha ratkaisee paljon, mutta jos päätös perustuisi lopulta vain siihen, että jokin teos valitaan ainoastaan siksi, että se on halvin, niin en sitten ymmärrä miksi ylipäätään järjestetään mitään kilpailuita. (Pientä turhautumista ilmassa.) Tai ainakin siinä tapauksessa kilpailu pitäisi jo ohjeistaa siten, että suunnitelkaakin sitten sellainen pelkästään maalaamalla aikaansaatava teos, kun ei meillä ole rahaa muuhun... ;)

Toki kustannukset on otettava huomioon, mutta osana päätöksentekoa. Joo, helppo se on sanoa, kun ei ole laskeskelemassa kustannuksia ja tarkkailemasssa budjetteja...tiedän. Tapio kyllä mainitsi, että "Suomen Taiteilijaseuran kilpailusääntöihin sitoutuminen tarkoittaa sitä, että päätös tehdään ensisijaisesti taiteellisin kriteerein." Tahdon uskoa ja luottaa siihen: Ensisijaisesti taiteellisin kriteerein. Hyvä. Taas mennään tunteella.
(Melkein kyllä luulen, että osalle tamperelaisia on ihan sama millainen piippu tunnelin päihin tulee, kunhan se ei maksa mitään. "Ei enää lisää kustannuksia tunnelista. Taiteesta viis." Se kun on sitä "roskaa".)

Se, että päätös tehtäisi ensisijaisesti taiteellisin kriteerein ei tietenkään siis tarkoita sitä, etteikö piippu silti voisi olla Anderssonin Tuli ja Sade. Voidaan se taiteellisin kriteereinkin valita. Yhtä hyvin kuin mikä tahansa noista ehdokkaista. "Edullinen" hinta lasketaan tietysti yhdeksi eduksi.

Sadepiippua en oikein vieläkään pysty tuohon kuvittelemaan. Miltä se näyttäisi? Mietin hetken mielikuvaa jokaisesta piipusta pihanäkymässä. Jättimäinen pylväs/pilari kohoaisi pihanäkymän taustalle. Emalimaisen vaalea pilari sinisine reunoineen ja juovineen. Ei liikettä, hiljaisuus.

Sinisiirtymä. Jättimäinen valoteos kohoaisi pihanäkymän taustalle. Se liikehtisi sinisen eri sävyissä liikenteen mukaan. Päivällä se sulautuisi taivaaseen, ainakin osittain. Talvipakkanen tulee mieleen. Illemmalla se turkoosi astuu esiin. Toivon, että pelkoni liikkeen (ja sen turkoosin) aiheuttamasta rauhattomuudesta on tässä tapauksessa aiheeton. Voihan se vaikka olla...
Pellavatorin Valon kehrä -teoksen valoja pelättiin kuulemma myös aluksi, mutta enää ei ole kuulunut valituksia. Tämä teos on nyt vain mittakaavassa melkoisesti paljon suurempi. Pellavatorin rakennukset asuntoineen ovat suunnattoman korkeita/korkealla teokseen verrattuna, piipussa mennään toisin päin. Nyt valoteos on valtava, SE kohoaa talojen kattoja korkeammalle.

Saapumisen arvoitus. Jättimäinen corten-teräksen punainen piippu kohoaisi pihanäkymän taustalle. Sopii pihanäkymään, sen värimaailmaan. Jostain syystä tässä mielikuvassa paistaa aurinko, aina. Ja on rauhallista. Kesäpihatunnelma. Aikanaan myös kasvillisuus kipuaa esiin.
Kasvillisuuden kasvaminen vie tietysti aikansa. Mutta niin vie tämän muunkin ympäristön valmistuminen. Ei tunnelin suuaukkojen ympäristö tule kovin kukkea olemaan vielä vuosiin. Piippu tuodaan paikalleen 2015 syksyllä(kö se nyt oli..) Tunneli avataan liikenteelle toukokuussa 2017. Töitä jatketaan vielä vuonna 2018. (UUH!) Ja mihinkäs se piippu tuosta lähtee....onhan tässä aikaa.Vuosikymmeniä.

YHTÄÄN en kyllä osaa ounastella miten tässä käy. Sen voin kyllä kertoa miten toivoisin käyvän... ;)

Piipun koko, sen valtavuus, tullee varmasti joka tapauksessa olemaan minulle jonkinasteinen järkytys, mutta silti uskoisin, että jokainen kilpailun piipuista on varmasti kauniimpi kuin tavallinen harmaa teollisuuspiippu. Siis tavallinen harmaa tunnelin ilmanvaihtopiippu.   

Semmosia mä päätöspäivän jälkitunnelmissa mietiskelin. Saikohan ne sen edes vielä eilen päätettyä...

                                                                         -Anuliina


Blogin laskuri sanoo muuten tänään, että 800 days until VALMIS!!!! Enää 800 päivää. ;) Siis siihen, kun tunneli avataan liikenteelle.
Alkoi ihan kiinnostaa, että paljonko sitten on päiviä jo mennyt. Päivälaskurin mukaan päivästä, jolloin varsinaiset työt aloitettiin (virallisesti sanottuna 'Rantatunnelin toteutumisvaiheen aloittamisesta') on sitten taas 518 päivää. Tuo päivä oli  4.10.13. Jäi mieleeni, koska se sattuupi olemaan myös syntymäpäiväni. Mikä yhteensattuma. Eh... :D Tirskuttaa melkein.

518 -CHECK!!, 800 to go....

Sen kunniaksi kävin ottamassa viralliset "800 days to go" -kuvat. (Oikeasti kävin vain kaupassa, kun  tänään tekee mieli jo vähän syödä jotain. Kiersin työmaan kautta kaupaan saadakseni hiukan kauemmin "raitista" ilmaa. Voimat reissussa kyllä meni, vaikka kepeästi yritin astellakin.)

Naistenlahden tunnelityömaa 6.3.15, 800 days to go... ;)

Naistenlahden tunnelityömaa 6.3.15, 800 days to go... ;)

Naistenlahden tunnelityömaa 6.3.15, 800 days to go... ;)

 Eiks oo nättiä täällä?! Ihana keväinen ilmakin!

Osuin muuten ekaa kertaa tuohon lähikauppaan, "mun pikkusiwaan", yhtä aikaa tunnelimiehen kanssa. Ovelta kuului: "Halataanko?" (Tuo lause oli osoitettu siis myyjälle, ei minulle sentään. :D) Ja perään: "Terveisiä tunnelista!" Olikin varsin tunnelipölyinen (lue:kurainen) työmies. Ja iloinen.

Itse asiassa taisin aiemmin kulkea samaisen miehen ohi kuvausreissullani, muistan rekisteröineeni, että jopas oli hymyileväinen tunnelimies. Jarkko oli oikeassa. Siellä ON töissä iloisia tunnelimiehiä ja rakentajia. :D