Josta päästäänkin päivän aiheeseen. Menetin melkein järkeni, kun luin tämän päivän Aamulehdessä olleen yleisönosastokirjoituksen, jonka työtoverini minulle oli lehdestään leikannut irti. Kas tässä se on:
 |
| Aamulehden yleisönosastokirjoitus 15.4.2014 |
AaaaAARRGGHH!! En melkein meinaa osata päättää kirjoitanko Aamulehteen vastineen tälle jutulle, vai oksennanko tämän
Ensiksikin tulee mieleeni se, mahtaako Pekka itse asua tunnelityömaan lähistölläkään. Tämä juuri harmittaa erityisen paljon kaikissa lehtien tunnelia koskevissa jutuissa kuin myös niiden kommenteissakin, että ihmiset, nämä kaiken tietävät pekkasuokkaat, jotka eivät itse asu alueella, huutelevat puskistaan ja arvostelevat meitä "valittajia." Lisäksi tämä, tässä tapauksessa esim. se, että valittaa tunnelityömaan meluhaitoista,
tarkoittaa ilmeisesti automaattisesti myös sitä, että vastustaa kehitystä?!
Veikkaisin, että metelistä ei ihan heti ole valitettu. Vasta, kun se käy/on käynyt sietämättömäksi. Näin kävi esim. tunnelin otsan irtiporauksessa; porauksia suoritettiin useita viikkoja, ellei jopa kuukausia. Vasta viikkoa ennen kuin poraus oli valmis, astuivat uudet työajat poraukselle voimaan. Porata sai enää ainoastaan klo18:aan asti arkisin entisen 21:n asemesta. Siis klo 7-18 sen entisen 7-21 asemesta. 14 tuntia armotonta porausta vaihtui "enää" yhteentoista tuntiin. Pekka ei taida tietää mikä pärryytys siitä lähti. Säälin ihmisiä, jotka eivät tuolloin käyneet töissä, vaan oleilivat kotonaan. Jos edes pystyivät.
Itsekin maalasin täällä talvilomallani pöytää, mutten kyennyt tuulettamaan, koska ovia tai ikkunoita ei kerta kaikkiaan voinut pitää hetkeäkään auki. Päätä särki ja olin ihan maalihuuruissa. Mutta pöydästä tuli perkeleen hieno. Entä valitinko? Valitin, raivostutti. Kirjoitin blogiin ja valitin täällä. Mutta kestin sen.
Onko se näiltä puskastahuutelijoilta pois, jos joku valittaa? Varmasti valittaa aiheesta.
Toisekseen: "Kun on kaupunkiin muuttanut, on pakko hyväksyä silloin tällöin työn aiheuttamia ääniäkin."
Voi hyvä Pekka, kun tämä ei nyt ole ihan näin yksinkertaista. Työn aiheuttamia ääniä on montaa lajia. Ja aikoja, joina niistä kärsitään. Päivä tai päiväkaudet, viikko tai viikkokaudet, kuukausi tai useampi kuukausi, vuosi tai vuosikaudet... Öiseen aikaan melun piti myös olla kohtuullista, melua aiheuttamatonta työskentelyä...vaan toisin kävi...Kuten me tiedämme.
Meluluokituksiakin on monia, ja villi veikkaukseni on, ettei tunnelityömaan meluluokitus räjäytyksineen ja louhintoineen ole siitä kepeimmästä päästä.
Melun kesto (tässä tapauksessa HYVIN pitkäkestoinen ja kovaääninen) käy ennen pitkää hermoille. Halusit tai et, oli sinulla kuinka rautaiset hermot tahansa. Niin se vain on.
En oikein tiedä mitä Pekka Suokas tarkoittaa termillään silloin tällöin. Mutta luulisin, ettei se oikein päde tässä tapauksessa. Jos muuttaa kaupunkiin, luulisin, ettei ihan heti tulisi mieleen odottaa tällaista tunnelityömaata rakennettavaksi suoraan kotinsa alle. Hyväksyttävä se kuitenkin on. Sitten on ihan pakko hiukan saivarrella: Kyllä sitä työmaita on muuten muuallakin kuin kaupungeissa, Pekka hyvä, ei ole kaupunkien "yksinoikeus" tuo työn äänien hyväksyminen. Mutta pidätän silti itselläni oikeuden valittaa asiasta, jos minua huvittaa.
Kolmanneksi: Jos kärsii tunnelityömaan melusta ja valittaa siitä, se ei automaattisesti myöskään tarkoita, että valistisi mieluummin korkeamman työttömyysasteen. Voi herran perkele sentään..
Lisäksi kyllä meistä jokainen tietää, että tämä menee ohi. Ja me tiedämme myös, että työmiehet eivät melua tahallaan aiheuta.
"Muutaman vuoden kuluttua tunneli on valmis ja rakentamisen aiheuttamat häiriöt taakse jäänyttä elämää." Niin, tässä Pekka osui ihan oikeaan! Sitten vain koittavatkin muut haasteet. (Poistoilmapiippu ja ilmanlaatu tuli nyt yhtenä esimerkkinä mieleeni.) Niistäkään ei varmaan sovi sitten valittaa?
Voisin ehdottaa Pekalle asunnonvaihtoa. Voin mielihyvin vaihtaa hänen kanssaan asuntoa...sanotaanko nyt vaikka tuonne lokakuulle asti. Sitten voisin haluta pitää kesälomaakin hiukan enemmän, toisin kuin nyt. Pekkaa ei varmasti myös ollenkaan haittaisi, jos soittaisin Meriläiselle, että sitä rusnaamistakin voisi sitten jatkaa yökolmesta etiäpäiten... Eihän se nyt olisi nyt niin justiisa, kun kyllähän hän tietää, että "väliaikaista kaikki on vaan."
Täällä nämä puskistahuutelijat voisivat sitten haistaa rahan ..ja sanonko minkä muun?!!
*Voimasanoja. *
Kukin olkoot tahollaan mitä mieltä tahansa tunnelista, valittajista, ihan mistä hyvänsä. Itse en kuitenkaan lähtisi lehdessä huutelemaan ja arvostelemaan sekä neuvomaan asioista, joista ei ole omakohtaista kokemusta. Sitä mä vaan tulin tänne sanomaan.
ps. Niin paatoksella päästelin, että voin vain toivoa, etten eksynyt aiheesta matkan varrella. En jaksa oikolukea tekstiä, kun yritän alkaa olla ZEN ja vähän rauhoittua. Ommmm...
Näinhän se käy. Tästä mallia. Eikä yhtään enää v...alituta.
Voi hyvät hyttyrät! Samassa veneessä istuvat niin tunnelivalittaja kuin tunnelirakentajakin. Tunnelielämästä ahdistuneiden tarkoitus varmaankaan ei ole saada venettä nurin, paiskoa soutajia melalla päähän tai muutenkaan SABOTOIDA tätä suurta souturetkeä, ei toki! Korkeintaan souturytmi menee hetkeksi sekaisin, mutta sehän korjataan, kiitos keskusteluyhteyden ja käytössä olevan huipputeknologian. Valittajien kriittisen asenteen tarkoituksena on välittää VIESTI porukoille ja saada se kantautumaan perille asti kaiken tämän KOHINAN läpi. Joskus onnistuu, joskus ei.
VastaaPoistaTunnelin lopputuloksen kannalta nämä pekkasuokkaat ja muut myötäjuoksijat ovat pelkkää turhaa painolastia. Hehän eivät osallistu soutamiseen, vaan pääsääntöisesti yrittävät potkia valittajia ulos veneestä - hyvä ettei saunan taakse nokkospensaisiin kumottavaksi, lyötäväksi ja ammuttavaksi.
Ymmärrän kyllä pekkasuokkaiden aidon huolen asiasta. Jolleivat he olisi tosissaan, eivät he tätä omaa "rukousmyllyään" niin ahkerasti ratisuttaisi. Ja työntäisi samaa veisuaan joka tuuttiin.
Miehelle, jonka työkaluna on VASARA, kaikki ongelmat näyttävät NAULOILTA, sanoi aikoinaan Mark Twain. Siis että on tällainen "vasaramiehen" ajattelumalli, jonka kanssa juostaan ympäri ämpäri ongelmia korjaamassa. Mutta kun ne ongelmat kerta kaikkiaan EIVÄT sellaisella ajattelumallilla korjaannu! Joka väittää näkevänsä villakoiran ytimen, valehtelee. Kurja totuus on se, että villakoiralla EI tänä päivänä ole ydintä. Tai se on HÄILYVÄ. Se on sekä elossa että kuollut. Niin kuin Schrödingerin kissa laatikossaan! Nykyaikana tämä silmälappuinen ja asioita yksinkertaistava "vasaramiehen malli" on jopa vaarallinen. Siitä on paljon esimerkkejä!
Poistu sinäkin, Pekka Suokas, omalta mukavuus- ja osaamisalueeltasi ja etsiydy "tuntemattoman vyöhykkeelle" harjoittelemaan - vaikka ihan huvin vuoksi :) - niitä halveksimiasi uusia ajattelu- ja toimintamalleja!
Kaikkihan me yritämme soutaa elämämme läpi niin, ettemme joutuisi tulen alle tai pyörteiden nielaisemiksi. Ettei ole tappi hukassa tai perälauta poissa. Että vene on TURVALLINEN.
"Viisaan päämäärä ei ole saavuttaa onnea, vaan välttää epäonnea", sanoo Aristoteles.
Mitä Valkeakoskeen tulee, muistan aika naurettavan jutun jostain 1980- ja 1990-lukujen vaihteesta - silloinhan muutenkin tapahtui paljon, oli devalvaatiot ja kansojen vapaustaistelut ja muuta entisen rauhallisen elämänmenon rikkovaa.
Yhtyneiltä paperitehtailta pääsi siinä tuiverruksessa karkuun pahanlainen rikkipäästö. Happo karkasi ilmaan ja levittyi tuulen mukana ympäristöön. Moni AUTONOMISTAJA tyrmistyi aamulla työhön lähtiessään havaintoon, että auton katto oli omituisen värinen - että väri oli siitä jotenkin yön aikana HÄIPYNYT.
No, tehdas maksoi autonmaalauksen kulut, koska Nuuka-Niilo (Hakkarainen) niin päätti. Ei ollut Niilo silloin nuuka. Itse asiassa moni valkeakoskelainen maalautti tärveltymättömän (mitä nyt joku naarmu tai pulunpaska) kotteronsa uudenkiiltäväksi Niilon kustannuksella! Niilo oli suuri persoona. R.I.P.
Taidanpa jatkaa vielä hieman tuosta "vasaralla päähän" -ajattelumallista...
VastaaPoistaUsko ns. KEHITYKSEEN taittui maailmassa ja Tampereellakin aika rankalla tavalla syksyllä 1929.
Niin, siitähän tuleekin tänä vuonna peräti 85 vuotta... Ehkä syksyllä Aamulehtikin muistelee, siis Kuru-laivan haaksirikkoa syyskuussa ja Suuren Laman aiheuttanutta New Yorkin pörssiromahdusta lokakuussa. Suuria järkytyksiä molemmat, paikallisesti ja globaalisti...
Uppoamattomaksi mainostettu höyrylaiva "Kuru" kaatui kolmen hyökyaallon voimasta ja upposi Näsijärven pohjaan Siilinkarin luona lauantaina 7. syyskuuta. Syysmyrsky oli niitä Nässyn ihan tavallisia, ei mitenkään poikkeuksellinen. Mitä sitten meni vikaan, että näin tapahtui? Miksi suru saapui satoihin koteihin Pirkanmaalla?
Ensinnäkin siksi, että omistaja halusi LISÄÄ matkustajia suosittuun laivaansa, ja niinpä laivaan pykättiin kahden kerroksen päälle vielä kolmas. No, eipä tämä vielä mitään erikoista olisi aiheuttanut. Mutta kun ensimmäinen hyökyaalto syöksyi keulakannelle ja nokka alkoi vajota, kauhun valtaama väkijoukko tietenkin ryntäsi sinne yläkannelle. Seurauksena laivan PAINOPISTE siirtyi aivan väärään paikkaan.
Tätä ei ehkä olisi tapahtunut, jos laivassa olisi ollut VAROSYSTEEMI. Mutta reelinki oli rakennettu umpinaiseksi, joten siinä ei ollut niitä välttämättömiä POISTOAUKKOJA kannelle tulvivalle vedelle. Toinen hyökyaalto jo rikkoi paikkoja, kolmas kallisti laivan kyljelleen, jolloin pelastusveneetkin rikkoutuivat tai karkasivat.
Onnettomuutta ei periaatteessa aiheuttanut Nässyn syysmyrsky eli vihainen Luontoäiti, vaan a) omistajaosuuskunnan nousukauden huumassa herännyt AHNEUS ja b) rakentajayhtiön SYSTEEMIDYNAAMISEN näkemyksen puute: RISKEJÄ ei huomioitu tai tunnistettu. Ja vielä kolmantena tekijänä se, että c) laivan hätääntynyt PÄÄLLIKKÖ meni pysäyttämään koneen jo ensimmäisen hyökyaallon lyödessä yli laivan keulan...
Siinä haverissa kaikki meni aivan putkeen, mutta NEGATIIVISELLA tavalla: kaikki mahdolliset virheet tehtiin. Systeemin aukot osuivat sattumien summana peräkkäin. Matematiikkaa ja peliteoriaa... Kuuluu insinöörienkin oppiaineisiin kauppatieteiden ohella! :)
Maalle 2010 nostetun HL Kurun runkoa voi käydä katsomassa Visuvedellä. Laivan komeata HÖYRYKONETTA puolestaan voi käydä ihailemassa Mustanlahden satamassa, jonne se viime kesänä restauroituna vietiin. Ja siellä Näsinkalliolla, korkeimmalla paikalla yhä vielä äiti ja lapsi tähyilevät Näsijärven selälle, odottaen laivaa tulevaksi...
Siellä niitä EDISTYKSEN muistomerkkejä on! Ihan pysyvästi, ei mitenkään "väliaikaisesti".
Tuhat tuntia TEORIAA tuskin vastaa yhtä minuuttia KOKEMUSTA. Vai vastaisiko sittenkin? Tässä "allianssi-mallissa" voisi ehkä vastata. Jos homma nimittäin toimii. Oikeasti eikä melkein...
Silloinkin oli paljon HYPEÄ ilmassa. Mentiin niin sanoakseni perälauta irti veneestä, ilman äyskäreitä ja epäpukevia korkkiliivejä... Oikein pahaa tekee, kun tätä ajattelee. Ehkä joku valitti, mutta kun ei kuunneltu, sanottiin vain rumilla nimillä - kuten "variksenpelätin" tai jotain muuta vielä pahempaa. Huh-huh! (*huokaus*)
LINNOITUKSET on aina rakennettu niin, että niissä on "loophole": rako tai lovi, josta hyökkääjää päästään tulittamaan. Mutta juuri SIITÄ jokin pikku virhe ryömii sisään ja laittaa koko projektin uusiksi! Se on se näkymätön "gorilla olohuoneessa" - muistattehan sen MAINOKSEN: olohuoneen sijasta siinä taisi olla katu ja sen liikenne... Kuka huomasi GORILLAN vilahtavan siellä ihmisten seassa? :-D
Joopasen joo, meitä löytyy joka lähtöön. Ymmärrän minäkin huolen työttömyydestä, Tampereen kehittymisestä yms...
VastaaPoistaJa onhan se niin, että meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus ilmaista mielipiteemme.
MUTTA niin se vain on, että viisari pärähtää näköjään HETI punaiselle, kun sieltä puskista aletaan huudella neuvoja. Kun tässä kukin yrittää nyt kuitenkin s e l v i t ä tästä "väliaikaisesta harmista" parhaan tahtonsa ja taitonsa mukaan.
Olen itse melko nopeasti ja voimakkaasti tilanteisiin reagoiva, joten tämäkin kirjoitus nostatti kierrokset nollasta sataan muutamassa sekunnissa. Hiukan aikaa on sitten aina päätä seinään lyötävä ja päristävä puhistava, sitten helpottaa. ;) Melko pian. Nyt en enää viitsi tuota kirjoitusta lukea, ettei lähde mopo keulimaan taas... Hihihi... ;) Siksi blogin kai aloitinkin. Päästelläkseni höyryjä pihalle.
Tuo Kuru -laiva on kyllä niin uskomattoman onneton juttu kuin voi vain olla. Kurkusta kuristaa ajatella koko tapahtumasarjaa. Voiko olla niin huonoa tuuria, että KAIKKI mikä voi mennä pieleen, menee. Surullista.