What's going on?

Viime yönä kirjoitin pitkän tekstin. Julkaisinkin sen, mutta poistin sitten kuitenkin, koska se vaikutti niin vainoharhaiselta. Sekopäisen ihmisen vainoharhaiselta kirjoitukselta. Mahtaako se lopulta olla kovinkaan kaukana totuudesta. Hihihi.. No ei vais. ;)

Olin menossa nukkumaan puoli kahdentoista aikoihin, kun kuulin ÄÄNTÄ. Ei mitä tahansa ääntä, vaan Rusnausäänen Tapaista Ääntä.

Tiedättekö sen tunteen, kun huomaa jotain kamalaa olevan tapahtumaisillaan? Sellainen kauhunsekainen tunne valtasi hetkeksi mieleni. Minua kylmäsi ja epätoivo läikähti vatsanpohjassa. Pidätin hengitystäni ja kuuntelin. Hiljaisuus, mitään ei kuulunut. Ja hetken päästä taas...laahaavaa ääntä. Jostain vähän kauempaa. (Terävä rusnauskopsaus jäi puuttumaan, mutta se oli ihan samanlaista kuin...yyyyhhhyyyy!!!)  Tätä toistui muutamaa minuuttia vaille kahteentoista..

Kaksi yötä oli mennyt jo äänettömästi. Miksi sitten nyt kuului...tätä jotain? Toisaalta se, että luvataan olla rusnaamatta, ei poissulje muita tuollaista ääntä aiheuttavaa tekemistä. Ehkä siellä vain lastataan lohkareita?

Mielessäni risteili kaikenlaisia ajatuksia. Entäs jos siellä olikin puikoissa joku raggari, joka kuitenkin, kaikesta huolimatta, oli päättänyt vähän rusnata. Ihan vähän vaan. "Kun ei ne oikeasti siellä mitään kuule, valittavat vaan ihan muodon vuoksi." Tai mitäs jos ne kuvittelevat, että ovat tarpeeksi kaukana eikä tänne kuulu mitään. "Jos minä tästä ihan pikkasen ruopsasen...Raaaaaaaaaaaaahhhhhhhhh....
Sanotaan sitten, jos jotain kuuluu perästäpäin, että mitään ei olla tehty."

raggari

 
Siinä minä harrastin yksinpuhelua itse itseni kanssa, lähinnä vakuuttelin itselleni, ettei ne VOI rusnata, kun juuri ovat luvanneet. Että mene sinä plikka nukkumaan nyt vain... 

Ääntä ei kuulunut enää puolen yön jälkeen.


Mutta aamulla heräsin tähän samaiseen ääneen klo 6.17. Kelloni oli soittamassa 6.30, joten en varsinaisesti ryhtynyt repimään pelihousujani. Mutta pieni pelko jäi kytemään mieleen. Mitäköhän se oli? Oikeastiko ne alkavat rusnata?! Noh, ajattelin kysäistä Jarkolta päivällä mitä se "...olemme päättäneet muuttaa työaikoja siten, ettei sinun asuntosi lähellä rusnata öisin.." tarkoittaa. Noin niin kuin käytännössä ja kellonajoissa. 
En kuitenkaan ehtinyt, piteli hiukan kiirettä tuolla työmaalla -enkä nyt tarkoita tunnelityömaata. Ja nyt en enää taida jaksaa vaivautua. Viikonloppu kuitenkin tulossa.

Onneksi minua on kehoitettu olemaan yhteydessä tuonne kaupunginhallinnon suuntaan, jos ongelmia vielä ilmenee. On jotenkin turvallinen olo; Minua kuunnellaan. En minä kuitenkaan aio suinpäin huudella mistään mihinkään. Täytyy olla ensin varma ja ehkä jopa joutua siinä sivussa kärsimään hiukan. ;) Ja tietysti olla ensin Allianssin porukoihin yhteydessä asian selvittämiseksi. Uskon (nykyisin) Allianssin yhteistyökykyisyyteen. Nähtäväksi jää oliko se vain joku raggari vai taasko sitä saa elää pelko persiissä alkuviikosta. 


Sitten haluasin sanoa, että minusta on mukava kuulla, että blogista on iloa jollekin muullekin kuin minulle itselleni. Kun viime marraskuussa aloitin tämän blogin olin autuaan tietämätön siitä, syntyisikö tähän yleensäkään mitään juttua. Voisiko tunnelielämästä muka olla mitään kirjoitettavaa? Niin no, näyttäisi tässä olevan jonkin verran nyt olleen sanottavaa. Oli miten oli, huomaan, että tämä on kai jonkinlainen terapiamuoto tunneliahdistukseeni. Oksennan tänne kaikki ulos pääni sisältä ja jo vähän helpottaa, tai sitten ei. 

Tsemppiä kuitenkin kaikille tunnelielämää viettäville! May The Force Be With Us! :)


                                                                                  -Anuliina

 
"And so I cry sometimes
When I'm lying in bed
Just to get it all out
What's in my head
And I am feeling a little peculiar
 

And so I wake in the morning
And I step outside
And I take a deep breath and I get real high
And I scream at the top of my lungs
What's going on?"