tiistai 29. huhtikuuta 2014

Rusnaus on ruma sana

kuva mattresstree.com
Nonni. Kyllä. Torstain ja perjantainkin välisenä yönä ihan pikkusen rusnattiin. Laitoin Jarkolle sähköpostia ja hän kertoi vastauksessaan, että rusnausta oli todella kokeiltu. Sitten tulikin viikonloppu ja oli taas hiljaista. Ja minulla oli kosolti muutakin ohjelmaa kuin ruotia noita rusnauksia, niin en asiaa liiemmin edes ajatellut.

Nyt sitten viime yönä heräsin taas neljän aikoihin rusnauksen raahaaviin ääniin. Pahin terän kopsaus oli kyllä taaskin poissa, mutta... Eihän se uni enää tullut. Mietin siinä olisiko niin, että olen jotenkin herkistynyt heräämään noihin p**keleen rusnausääniin vai ovatko ne todella niin kuuluvia, että niihin olisin "ennen vanhaankin" herännyt?!!

Pohdiskelin yöllä myös, että tämä rusnaus saattaisi olla kestettävissä korvatulpilla, siitä kun puuttuu se tuntuma, että se olisi suoraan alla, niin kuin ei siis olekaan.


Joka tapauksessa soitin Jarkolle aamulla (olin armollinen ja soitin vasta kasilta) tiedustellakseni missä nyt mennään.

Niin kuin olin Louhesta jo aiemmin  tsekannutkin, ne ovat päässeet räjäyttelemään jo tuonne pohjoiseen liikennetunneliin. Tämä "minun" on eteläinen. Joten rusnaavat nyt siellä. Myös siis öisin. Ja sieltä se kantautuu kotiini. Hieman vaimeampana ehkä ja ilman sitä terän kopsausta. Näin olin epäillytkin.

Minun asuntoni läheisyydessä ei siis edelleenkään rusnata öisin. Kysyin Meriläiseltä kaunako hän kuvittelisi tuon kauempaa kantautuvan rusnauksen nyt kuuluvan tähän minun asuntooni... Hän vastasi "vähän aikaa." Pyysin määrittelemään hänen vähän aikaansa, olisiko se kaksi päivää? Viikko? Kaksi viikkoa? Ihan vain, että osaisin arvioida pysyykö tässä järki menossa mukana...

Varovainen veikkauksensa oli, ettei perjantaina rusnausta enää kuuluisi... Ja tuuossa on tuo vappu-pyhä välissä... Eli enää huomisyö?!! Unohdin vain hakea korvatulppia. PRKL.

 No, ne jotka minut henkilökohtaisesti tuntevat, eivät varmasti ylläty siitä, että höpötin varmaan parikymmentä minuuttia rusnauksesta. Ja univajeesta ja sen vaikutuksista ja miten en voi käydä töissä, jos tätä jatkuu kauan. Muutaman valvotun yön jälkeen kun ei enää pysty muodostamaan juurikaan edes kokonaisia lauseita. Kerroin tietysti myös ymmärtäväni nykyään äitejä, jotka kärsivät valvottavista vauvoista.. PAITSI, että äidit ovat kuitenkin itse vauvansa halunneet, mutta minä EN halunnut tunnelia. Enkä kyllä vauvaakaan, ei sen puoleen. ;)
-Mutta sinä saat tunnelin, sanoi Jarkko. Johon minä vastasin, että ei minulla ole autoakaan enkä sitä muutenkaan tarvi enkä halua. Mutta siihen se tulee. Sen verran Meriläinen sanoi, että mitään saikkuja tai palkattomia (joista lasku menisi allianssille) minun ei tarvi alkaa ottaa.

Ja pyysi minua infoamaan rusnausäänten kuulumisesta. Aamen.

Jos nyt yhden yön jaksaisin... Jaksaa, jaksaa...


EDIT. keskiviikkona klo 7.12: Syystä tai toisesta en herännyt yöllä yhteenkään rusnausääneen! JIH!

EDIT. perjantaina klo 14.50: Nääh, eivät ne vaan olleet ehtineet alkaa rusnata ennen seiskaa.

10 kommenttia:

  1. Suurenmoinen kiitos tästä blogista! Asun Pursikadun päässä ja olen koko aika luullut, että talossamme on yöllinen häirikkö kunnes huvin vuoksi aloin googlettelemaan "tunnelityömaan meteli" ja päädyin tänne! Nyt tiedetään mistä raivostuttavat raahausäänet kuuluvat, heräsin niihin viime yönäkin klo 5.00! Tunnelia en minäkään halunnut, mutta se me silti saadaan. Ja kukaan Tampereen päättäjistä tuskin asuu Armonkalliolla!

    VastaaPoista
  2. Kiva, jos voin olla avuksi. :)

    Jep, klo 4.55 minäkin siihen rusnaukseen aamulla heräsin. :/ Toivottavasti et ihan maantasolla asu... Vaikka kantautuu ne äänet kuulemma ylemmäskin.

    Tekisi mieli käydä ihan siellä allianssin toimistolla katsomassa kartasta missä ne tarkalleen ovat (ja kyselemässä kuinka kauan meinaavat vielä olla..taas.) Mutta kun pitää töissä käydä, niin ei millään ehi.

    Yritin tänään siinä varhaisaamukahvia hörppiessäni miettiä kuuluuko ne äänet nyt kumminkin paremmin kuin viime viikolla... Vai kuvittelenko vain. Täytyy ryhtyä kohta taas johonkin toimenpiteisiin, jos tätä taas vaan jatkuu ja jatkuu...
    Onneksi eivät sentään kolmelta ala rusnata (niinku silloin kun olivat tässä ihan alla), vaikka on toi viiskin ihan pers**estä.
    Tsemppiä sinne Pursikadun päähänkin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on tuossa sentään yksi (kaikuva) autotallikerros välissä. Rusnaus ei kyllä ole aiemmin kuulunut noin voimakkaana, eli ovat tainneet edetä. Ja luulen, että meidän räjäytyksiä edeltävä hiljaisempi jytinä olisi Näsinkallion räjäytys? Porauskin kuuluu kahdella eri voimakkuudella, liekö hiljaisempi ääni kauempana olevasta kaistasta?

      Tuntuu tosiaan mukavalta, kun joltakulta saa vertaistukea näiden äänien kestämisessä. Enpä ajatellut tammikuussa tänne muuttaessani, mitä joudun kestämään. On onneksi sentään vuokra-asunto :)

      Tukien,
      talo nro 14

      Poista
  3. Hei! Haluatteko nähdä videolta, millaista se kallion RUSNAUS eli irtokivien kuorinta (scaling) oikein on? Tavalliseen kaivuriin laitetaan erillinen RUSNAUSPÄÄ, joka oli ennen metallipiikki, mutta nykyään tuollainen "metallikoura", joka kaapii seinät irtokivistä ennen kuin se ruiskutetaan betonilla ja muutenkin varmistetaan.

    Kyllä se raapiva koura vielä kuuluu asunnoissa pitkään: kallio johtaa ääntä yhtä hyvin kuin TERÄSKISKO (n. 6 km/s). Etäisyyden kasvaessa ääni kuitenkin vaimenee.

    Mielenkiintoiset videot, 3 kpl, löytyvät valmistajan sivustolta:

    www.rusnakone.fi/pages/videot.html

    PS. Tällä parannetulla keksinnöllä on muuten rusnattu Vuosaaren satamatunneli, 13 km pitkä ja 9-10 metriä korkea... Vaatimattoman näköinen vehje, mutta tehoa on!

    VastaaPoista
  4. :D
    Haluaisinpa nähdä rusnausvideon tästä tunnelista. Vetojen pitäisi olla pidempiä. Ainakin äänen perusteella. Tuo oli enemmän ryskytystä. ;)

    VastaaPoista
  5. Oi, olet vasta tänne muuttanut. Eipä ollut kovin pehmeä lasku todellakaan. Tervetuloa kuitenkin! ;)

    Harmi, kun juuri lopettivat tuon Hannibalin, siellä olisi voinut kokoontua vertaistukiryhmäkokoontumiseen tunneliahdistuneille. Olisi varmasti asiakkaita riittänyt. ;)

    Mutta tsemppiä kovasti sinne talo 14:ään, kyllä tämä ohi menee. Vielä joskus.

    VastaaPoista
  6. Onko ne lopettaneet Hannibalin?? Muistan kun aikoinaan kävin Armonkalliolla ihan ensimmäistä kertaa, ja minua huvitti tuo Hannibal-nimi, jossa oli minusta asennetta. Halusin silloin muuttaa nimenomaan Armonkalliolle, kävin jotain vanhan tädin omistamaa vuokra-asuntoa katsomassakin, ja jännänä sivuhuomiona on ihan pakko mainita, että siinä asui silloin näyttelijä Aimo Räsänen vuokralla! Huvittuneena olen miettinyt jälkeenpäin, että maailma on joskus vissiin aika pieni paikka ;-)

    Armonkallio on jaksanut viehättää minua läpi vuosien, ja taas silloin reilut 4,5v sitten kun etsin asuntoa ja lopulta muutin tänne Onkiniemeen, niin kävin katsomassa erästä asuntoa Armonkalliolla. Se sitten harmikseni oli niin pieni, etten halunnut sitä, mutta silloinkin oli kesä kauneimmillaan, ja ihastelin sitä rauhaa, joka Armonkalliolla on ollut ja joka tulee siitä, ettei siellä ole läpikulkuliikennettä. Että ollaan aivan siinä ydinkeskustan kupeessa ja silti omassa rauhassa. Ja Armonkalliolla on kaunista! Nyt sitten suren teidän kaikkien kanssa sitä, että se rauha taitaa olla mennyttä, samoin osa sitä kauneutta...

    Olen minäkin miettinyt joskus, että meidän hukkaputkesta kettuuntuneiden pitäisi varmaan järjestää kokoontuminen. Se on se vertaistuki :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Hannibal on sulkenut luukkunsa pariinkin otteeseen sinä aikana, kun olen täällä asunut (eli vuodesta 1999 asti.
      Eiköhän siihen pian taas joku urhea yrittäjä pykää pubin pystyyn. Toivoisin vain, että sitä markkinoitaisi paremmin. Se jää tänne ylös mäelle vähän sivuun, ei sinne sattumalta eksy.

      Mäkin ihastuin Armonkallioon tavattomasti heti, kun tänne muutin. Enkä täältä ole pois halunnut muuttaakaan..ennen kuin ekan kerran viime syksynä. Nyt tuntuu siltä, että ainakin nyt katson mihin tämä kaikki johtaa... Miten pahat vauriot Armonkallioni kärsii.. Nyyh, pelolla odottelen tulevaa. toivon tietysti, että jotenkin ihmeen kaupalla kaikki kääntyisi parhain päin. Asioilla kun on tapana järjestyä.
      Mutta millä tavalla, sitä en osaa sanoa.

      Kesällä täytyy kokoontua kyllä tunneliporukalla. Vertaistukea indeed. Piknikille Soukanpuistoon? Tsihihi... Sitten käydään huutelemassa rivouksia tunnelimiehille.. Hihi..
      No ei vais, ei se niitten vika ole. Leikki sikseen ja pylly pois tyynyltä. :D

      Poista
  7. Luin talvella todellisen hyväntuulenkirjan, jota voin suositella kaikille stressaantuneille. Romaanin tapahtumapaikkana on Armonkallio. Enpä muuten tiedäkään yhtään toista kirjaa, jossa liikuttaisiin Armonkalliolla. Amurista ja Pispalasta sentään on kirjoitettu paljon, ja hyvin! Tämäkin on hyvä kirja:

    Pekka Hiltunen: "ISO", WSOY 2013

    Anni Kantto, 37, on kirjallisuustieteiden maisteri ja informaatikko. Hän rakastaa työtään Metson neuvonnassa, mutta saa yt-neuvottelujen tuloksena potkut. Hän sitten kärvistelee työttömänä yksiössään Armonkalliolla, mutta on sen verran tarmokas, että laajentaa työnhakupiiriään ulkopuolelle oman alan ja asuinpaikankin. Sitten häntä kohtaa miellyttävä yllätys: hän saa kahvilatarjoilijan paikan Helsingistä Café Leipäsestä. Siellä kasataan kolmioleipiä tms. asiakkaan toivomista aineksista. Riemuissaan Anni muuttaa Helsinkiin ja jättää ovet paukkuen "tämän harmaan paskayksiön" Armonkalliolla...

    Alkaa uusi elämä Helsingissä. Huonon työsuhdeturvan omaavassa ketjuravintolassa työntekijät saavat käyttää ammattinimikkeenään sanaa "leipätaiteilija"... :) Näin Annistakin tulee tämän taidehaaran edustaja leipäpalveluiden tuotannossa.

    Ongelma syntyy siitä, että Anni on lihava. Todella lihava. Siis - ISO. Hän on 167 cm ja painaa 138 kg. Työntekijästä kahvilavastaavaksi kohonnut tympeä muija katsoo, että Annin habitus ei sovi kahvilan imagoon. Hän sanoo Annin irti perusteenaan, että "asiakkaat ovat valittaneet". Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.

    Annista tulee sossun asiakas. Hänet työnnetään lihavien masentuneitten terapiaryhmään Lapinlahteen. Sielläkin hän "epäonnistuu", koska ei suostu kannattamaan rasvanpoistoleikkausta mielialaa kohottavana sopeutustoimena. Taas ovet paukkuvat.

    Anni suorittaa paluun Armonkalliolle. Kuin ihmeen kautta hän saa takaisin sen entisen, pienen ja kulahtaneen yksiönsä. Hänen vuokraemäntänsä on seitsemänkymppinen mummo, Huivirouva, jolle tämä vuokratulo (muistaakseni 450 euroa) palvelee "turvaverkkona" laihan leskeneläkkeen lisänä. Edellinen asukas oli savutuksellaan pilannut tapetit, joten Annin ja Huivirouvan kommunikaatio alkaa TAPETTIPROJEKTIN merkeissä...

    Annin elämä jatkuu Armonkalliolla. Melkein näen hänet silmissäni kantamassa kahta painavaa muovikassia Lapintien Siwasta mäkeä ylös. Ja ohi kiitävän koululaisen, joka Annin kohdalla sihahtaa suupielestään: "Vitun läski!"

    En nyt kerro enempää, jotta jännitys Annin "antisankaritarinassa" säilyy. Anni nimittäin käy taistoon ministerin lihavuuspuheita vastaan ("Lihavuus tappaa!") ja lopulta ostaa matkalipun Helsinkiin ja - hurraa! - USKALTAA AVATA SUUNSA yleisön ja median ja itsensä MINISTERIN läsnäollessa yliopiston Porthania I -salissa. Hän hämmästyttää ja tyrmää kaikki faktoillaan. Siitä alkaa Annin sankarillinen nousu. Huivirouvakin on tyytyväinen Anniin ja hyväntahtoisesti kuittaa Annin vuokravelan maksetuksi.

    On meinaan niin hyvä kirja, että pankaas lukien ja laittakaa tiato kiertään Armonkalliolle! (*kymmenen hymiötä*)

    T. Viipperä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vou! Kiitti vinkistä, tahdon ehdottomasti lukea tuon kirjan. :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D

      Poista