JEI! Sain itselleni huomiseksi yllätysvapaan. Koska oikeaan lomaan on ikuisuus, ajattelin, että olisi varmaan ihan hyvä harjoitella lomaa edes yhden päivän ajan.
Kesän lomia kyseltiin tuossa huhtikuussa ja silloinhan rusnaushässäkkä oli kukkeimmillaan, joten toivoin lomani tänä vuonna ihan minimiiin. Vain heinäkuun kolme viimeistä viikkoa. ÄÄK, miten vähän! (Nyt siihen tuntuu olevan ikuisuus ja voisin kyllä ihan hyvin kuvitella olevani jo lomalla. Plääh.) Extralomaviikon sain kuitenkin heinäkuun ensimmäiseksi viikoksi, mutta silloin lähden muualle täältä, joten en altistu tunnelityölle millään lailla. Ehkä. Ellei Turun huudeille ole tekeillä tunneleita. Hihihi. Minun tuurillani en kyllä ihan vielä menisi yhtään leveilemään...
Nyt, kun tarkemmin yritän muistella, niin viimeinen kerta, kun olin kotona päiväsaikaan arkipäivänä taisi olla joskus hiihtolomalla. Silloin tuota kallion otsaa vielä irtiporattiin.. Että tuota... ei se tainnut kovin lomaisalta tuntua. Muistaakseni nikkaroin ja maalailin (eli osmovahasin) täällä sisätiloissa pöytää itselleni. Jaa niin, eikä ikkunaa voinut pitää auki edes tuuletusmielessä, kun korviahuumaava poranpärinä täytti kodin ihan ikkunoita avaamattakin.
Mukavastihan tuo loma kai sitten kuitenkin meni maalihuuruissa, kun en varsinaisesti muista tarkkaan kyseisen viikon tunnelmia. Arvatenkin olen pärissyt tunnelmat ulos itsestäni -ja sitten ne onkin unohdettu. Niin kuin minulla on vissiin tapana tehdä. ;)
Noh, huomenna saan kuitenkin esimakua tulevasta lomastani. Jännittää ihan, että mikä täällä on meininki päiväsaikaan. Iltapäivisin ainakaan ei melua ole mainittavasti esiintynyt enää pitkään aikaan. Siis niin suuresti kuin esimerkiksi vielä kuukausi sitten. Nytkin pärisee vain jostain kaukaa.
Leikin siis huomisen lomaa. Osaan sitten varautua heinäkuun tuleviin koitoksiin.
Aurinkoisia päiviä kaikelle kansalle!
-Anuliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti