Ei ole koskea!

 Tämä nyt ei varsinaiseen tunneliin liity, mutta silti... Tänään kotimatkalla päräytin pyörällä töistä Satakunnankatua pitkin kotiin. Näkymät olisi olleet varmaan mahtavammat, jos olisin mennyt kävelysiltaa pitkin, niin kuin yleensä. Tammerkoski on nimittäin aivan tyhjä. Nappasin Satakunnansillalta pari kuvaa.

"Tammerkoski" ja Vapriikkia 30.9.2014

"Tammerkoski" 30.9.2014

 Aamulehti uutisoikin aiheesta. Täyhtyy tunnustaa, että kun koskinäkymä avautui silmieni eteen ja ammotti siinä aivan tyhjänä, mietin sadasosasekunnin ajan mielessäni, että noni, nytkö ne on räjäyttäneet tuon kosken...toki minä tiesin, ettei niin oikeasti ollut käynyt. Mutta kävipä mielessä kuitenkin. Oikeasti siis Takon tehtailla vaihdetaan raakavesipumput ja siksi koski on tyhjennetty. Ja se täytetään vasta huomenna. Että käykääs tsiikaatsekkaamassa, jos kiinnostaa.. Vedet palautetaan koskeen todennäköisesti keskiviikkoiltana tai keskiviikon ja torstain välisenä yönä, heti kun huoltotyö on valmistunut. Portit avataan aikaisintaan kello 17 keskiviikkona 1.10.
Itse ajattelin käveleskellä aamulla töihin tuolta kävelysillan (vai Patosiltako se nyt on) kautta ja ottaa pari kuvaa. Toivottavasti silloin ei ole enää kovin pimeää, aamuvuoro kun on.. Aamuaurinkoa toivotaan.

Laitetaanpas vielä Louhesta kuva tämän hetken louhintatilanteesta Tammerkosken kohdalla. Kas tuossa:

Louhintatilanne 30.9.2014

Varsinaista tunneliasiaa minulla ei sitten tänään oikeastaan ollutkaan. Paitsi, että kyllä minä tässä muutamana päivänä olen miettinyt tunneliäänien kaikkoamista pikkuhiljaa kauemmas ja kauemmas.

Nythän on niin, ettei nykyään (eikä enää vähään aikaan) ole voinut "luottaa" siihen, ettei aamuisin edes tarvisi herätyskelloa (paitsi aamuvuoroihin), että herää joka tapauksessa viimeistään kello 7.00 tunneliääniin. Tämä kuului väkisin keksimiini "positiivisiin tunneliasioihin" silloin vaikeimpina aikoina. Ei tarvinnut pelätä nukkuvansa pommiin. :D Ehei, nykyään on oltava herätyskello. Ihan sellainen oma. Joka ei pärise tai räjähtele. Tai  r u s n a a.
Jos jotain hyvää noista "pakollisista" herätyksistä on jäänyt, niin osaan nykyään nautiskella hitaista kotiaamuista kahvikupposen äärellä. Toisinaan nimittäin heräilen aikaisemmin kuin pitäisi, en enää nuku välttämättä ihan viime tippaan. Hiukan aikaisemmissa herätyksissä on puolensa... Varsinkin, jos herääminen on vapaaehtoista. ;)  Unenlahjojani ei tunneli enää ole terrorisoinut heinäkuun alun jälkeen ollenkaan. Olen saanut ne takaisin. Mikä on tietysti aivan huippua!

Sitten iltajysärit. Nykyään ne eivät täristä elämää ja kotia enää päivittäin sellaisella järistyttävällä voimalla ja siksipä ei tarvi olla valmiina maastoutumaan tai odotella hiljaa hengittämättä mitä tuleman pitää. Ei, näinä päivinä ne toimivat minulla lähinnä aikamerkkinä. "Ai, kappas, onko kello jo kymmenen?! Pitääkin vääntäytyä suihkuun ja alkaa edes teeskennellä, että väsyttäisi." Tai: "Apua! Se on jo kymmenen! En ole polkenut vielä, vielä kerkee..."
Tunneli  on siis minun "Neiti Aikani." Niin, että mitenkäs minä sitten pärjään, kun mitään ei enää kuulu? (Veikkaan, että oikein hyvin, ja siksi toiseksi vaikka ne tästä menevätkin pois, kuuluu jytinä tuolta kauempaa varmasti hamaan tappiin saakka, siihen saakka kun räjäytyksiä vain räjäytellään. Tänne kun kuuluvat, ja ovat kuuluneet kaiken aikaa, vaimeasti myös nuo muitten työmaitten räjäyttelyt.

Semmosia minä olen miettinyt. Mitä tuohon tunneliin tulee. Eipä sit taas muuta, ksau!

                                                            -A