Tänään kävi niin hassusti, että kotiutuessani töistä ajoin vahingossa sen risteyksen ohi, josta olin aikonut suhauttaa pyörällä kotiini ja siksipä kiersin Soukanlahdenkadun kautta. Se taas tarkoittaa eittämättä sitä, että kuvia on otettava. Koitin 'yökuvaus' -toimintoa puhelimestani. Ei kovin vakuuttavaa jälkeä, sanoisin.
No, asiaintila kuvista kuitenkin tullee ilmi. Ne on näköjään nyt räjäytelleet, vai pitäisikö sanoa avolouhineet, tuon tunnelin "pihan" ihan palasiksi. Tunnelityömaa vasemmalta, keskeltä ja oikeelta. Tukimuurilta. Huudit muuttuvat koko ajan. Kohta tässä on varmaan joku eritasoliittymä... Ehhhe. Eiku.
Naistenlahden tunnelityömaa 27.11.14 |
Naistenlahden tunnelityömaa 27.11.14 |
Naistenlahden tunnelityömaa 27.11.14 |
Nyt just tuntuu siltä, että mitä hemmettiä minä sinnekin oikein olen lupautunut. Kun ei kuitenkaan ole mikään pakko. Mutta kun kerta pyysivät. Viime hetken paniikki?!!
Jos ei muuta, niin on tämä tunnelielämä minulle opettanut itsestäni vähän yhtä ja toista. Yllätän itseni vähän väliä.. Minusta paljastuu ominaisuuksia, joita minussa ei kyllä todellakaan ole ikinä ennen ollut. Tietääkseni. Ennen tunnelia. Elämäni jakautuu kahtia -ja tunneli on ajan jakaja. AET, aika ennen tunnelia. AJT aika jälkeen tunnelin. Tsihhihhi.
Nyt lopetan tämän hermostuneen höpötykseni. Oikeastaan tulin tänne vain iloitsemaan tuosta uudesta laskurin sataluvusta.
Ksau,
-A.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti