Tunnelmia vainen (ja 10 000 CHECK!)

Ajattelin ensitöikseni kertoa miten heräsin aamulla heti seiskan jäljestä sillanpurkumetakkaan. Jättiläisiskupora jyskäsi menemään niin, että heräsin siihen. Jytinä oli sikäli tiheää, ettei nukahtaminen uudelleen enää oikein onnistunut. Miten lujaa se sitten mahtaakaan kuulua tuohon ensimmäiseen linjaan... Tai ensimmäisiin linjoihin, onhan tuota asutusta ympäri-ämpäri tunnelityömaata... Uuh! Ja oi voi! Ei käy kateeksi. No, pystyn elämään tämän asian kanssa. Kunhan se ei tapahdu klo 01-05 välillä, niin silloin kaikki käy -minulle siis.

Sitten varsinaiseen asiaan, johon havahduin juuri äsken....

keepcalm-o-matic.co.uk

Havaitsin siis yhtäkkiseltään, että en ole enää pitkään aikaan kuullut tunneliporan ääniä. Piti ihan miettiä milloin olisin viimeksi rekisteröinyt porajumbon äänen. Ja tässä viitataan nyt noihin kaukaisempiin porausääniin, noihin tuolla lähempänä "Porin junarataa." (Tai niin no, ei täällä enää muuta rataa olekaan, kun tuossa toisten ratakiskojen paikalla on...kylläs-tiedätte-mikä-työmaa.) Ne äänet ovat lakanneet kuulumasta nyt täysin. Vain suunnilleen vuoden kesti  -ja heti jo lakkasi kuulumasta. ;)  
[Toisaalta, mistäs minä tiedän, jos ne ei vaikka poraakaan siellä enää ollenkaan?! Luulen vain, ettei mitään kuulu. :D]
Tekee melkein mieli taputtaa käsiä yhteen. JEE! Sen verran täytyy sanoa, että kuulen siis edelleen milloin Näsinkalliolla räjäytellään iltaräjäytykset -eikä se varmasti muuksi muutukaan. Jysärit kuitenkin ovat täysin eri asia kuin poranpärinä.

Tämä tavallaan hassuttaa minua. Aina välillä mietin miten ennakoimattomissa tämä tunneliäänien asuntooni kantautuminen olikaan. Ja on edelleen. Rusnauksen ollessa perkeleellisimmillään keväällä, oletin, että se saattaisi jäädä kuulumattomiin ihan muutamissa viikoissa. (Minulle sanottiin niin, näin jälkikäteen ajattelen, että ehkä minuun vaan yritettiin valaa toivoa. Tai sitten ne oikeasti luulivat niin.) Se kuitenkin kuului kolme kuukautta. Siis ihan kunnolla, niin, että melu olisi ollut mitattavissa desibelimittareilla.. Ei mitattu. Onneksi tuli sitten ne työaikajärjestelyt.

Mutta nyt voin sanoa, ettei jumbojen pärinä enää kantaudu tänne. Rusnaus täällä ei ole kuulunut, ei edes pienesti, yöaikaan enää kesä(kuu)n jälkeen. Muistaakseni.

Veikkaisin, että suunnilleen kuukauden kuluttua ei kuulu enää edes tämä jumbon lähiporaus. Sitten tää ois niinku lusittu. Justiin tuossa naapurin kanssa pihalla (lumenkuvausreissullani) ihmeteltiin, että niin se vain homma etenee. Kaarikatu-Soukanlahdenkatu oli riipin-raapin ties kuinka kauan ja nyt se on ihan auki.
 Heti muuten tuntuu, että tunneli harppasi kovastipaljon kauemmas ja olisi muutenkin tosi paljon valmiimpi. Sellainen se on ihmisen mieli. Melko hassu ja harhaanjohtava..

Koska olen hiukan sen sorttinen ihminen, että purskautan kulloisetkin tunnelmani ulos melkeinpä välittömästi, ne myös jäävät melko nopeasti unholaan. Siksi on ehkä ollut ihan paikallaan, että olen kirjoittanut tätä blogia lähinnä tunnelielämän tunnelmista jo kohta vuoden. Saattaisin muuten kuvitella ja muistaa asioiden todellisen tolan (varsinkin ajantajullisesti) aivan persiilleen.

Josta tulikin mieleeni, että kuutta vierailijaa vaille on nyt tuo 10 000 kävijän rajapyykki. Unique visitors nyt 9994. Ihan hullua. :)

Tämmöstä turhanpäivästä höpinää oli tarjolla tänään. Maassa muuten ON lunta, ja lisää sataa koko ajan.
Katsokaa vaikka. Onks tää nyt sitten se ensilumi?!

Ensilumi siinä satelee. Näkymä tunnelin suun tukimuurille.

Tunnelinsuun aidalla notkumassa. Lumea sataa. Ensilumea.

Tunnelinsuun pihanäkymää. Siellä se on... Ei heti arvais, jos ei tietäis. 

                                               Lumisin tummelmin,

                                                                               -Anuliina

 PS. Oispa jo kesä.

EDIT myöhemmin:  Unique visitors 10 000 -CHECK! Total pageviews 28 443. (Voi valtava, viime tuhatluku kun saavutettiin vasta 15.10., siitä on vain kolme viikkoa ja päivä päälle.) 
Kiitos mielenkiinnostanne!

10 000 -CHECK! :)