Haastattelu -CHECK! UUuuUUh!

 Olin minä tehnyt muistilistankin, mutta ei se tietenkään ollut mulla esillä. Enkä muistanut ollenkaan sanoa  oikeastaan paljon mitään, mitä olin ajatellut sanoa. Kun eihän siinä voitu tietenkään lähteä tästä hetkestä. Täytyi palata alkuun... Rusnaus ja Anuliina. Kylläs tiedätte....  

Anuliina seikkailee

Niin, menin siis Ylen toimitukseen puolelta päivin. Olin ajoissa, koska kuuluu olla. Kaikissa tapaamisissa kuuluu olla ajoissa. Siellä oltiin kyllä heti valmiina. Olin vähän hermostuksissani, ja ilmoitinkin sen heti alkuunsa... Siltasen Mari toivotti minut tervetulleeksi ja kertoi, että minua haastattelisi Jouni Tanninen, mukava mies (basisti), ja että hyvin se menisi.

No, siinä höpistiin ensin, että mitä mahdollisesti kyseltäisi ja mistä pitäisi lähteä liikkeelle. Kerkesin puhua suu vaahdossa jo ennen varsinaista haastattelua. Itse asiassa minusta tuntuu, että puhuin paljon järkevämpiä ja juuri niitä asioita mitä pitikin (tai olisi pitänyt), silloin kun mikrofoni EI ollut päällä.. Tietysti. Jounilla siis ainakin on ihan oikea kuva siitä, mitä minä oikeasti tarkoitin sanoa. ;) -Niin ja ehkä myös niillä ihmisillä, jotka ovat tätä blogia lueskelleet.

Varsinaisessa haastattelussa puhuttiin siis etupäässä missä asun, mitä aluksi tapahtui, oliko tunnelihomma minulle selvä alusta asti ja mitä sitten, kun varsinainen rakentaminen alkoi, tapahtui. Niin, mitähän sitten tapahtui... Rusnaus tapahtui.
En muista mitä kysyttiin välissä, mutta puhuin lukuisista yhteydenotoista allianssiin ja ympäristösuojelupäällikköönkin (desibeleistä), työajan muutoksista. Kevään helvetillisyydestä. Myös siitä, että tuntui, että olin jotenkin kuitenkin itse voinut vaikuttaa asioihin. Tunne, että minua oli kuunneltu.

Onko kantani sitten muuttunut tunneliin suhtautumiseen? Niin, onko? Kevät oli niin hirveä, ettei oikein mikään tunnu sen jälkeen miltään -ja siitä näkövinkkelistä asiat ovat nyttemmin melko hyvin, vaikka tuolta tunnelityömaalta kantautuukin melkoista pauketta. Kaikki on kuitenkin suhteellista.  Paitsi juuri näinä päivinä  elämme taas jännittäviä aikoja, kun tunneleita puhkotaan, ja taas jysäytellään tässä alla. Mutta kohta sekin on ohi...
Mainitsin, että olen alusta asti sanonut, että olen tietenkin valmis pyörtämään tunnelivastaisuuteni, mikäli tunneli ihan oikeasti osoittautuukin hyväksi asiaksi. Sitä ei kuitenkaan vielä tiedä. Mainitsin myös, että tässä tunnelielämän vaiheessa olisi mielestäni nyt vain keskityttävä löytämään  positiivisia asioita tunnelista. (Ei tätä muuten jaksaisi.)  Rantsusta saattaa tulla vaikka ihan mukava? Asunnon arvo nousee, kun Ranta-Tampella tulee tuohon viereen? ...tai jotain.  Sanoin, etten minä siis vieläkään suorastaan riemuissani siitä ole, että se tunneli tuohon nyt tulee, mutta nähtäväksi jää mitä tuleman pitää. Siihen asti eletään päivä kerrallaan.
Olenhan minä siis paljon positiivisempi tämän tunnelin suhteen kuin aluksi, silloin kun kaikki oli vielä yhtä... voimasanaa... ;)


Jotain tuon suuntaista hölisin. En kylläkään muista onko nuo niitä juttuja mitä puhuin haastattelussa vai haastattelun ulkopuolella, mutta tuota...

Ääh.. En minä haastattelua itse kylläkään aio kuunnella. En pysty. Se siitä. Olen puhunut.
Jouni T. kyllä sanoi, että se meni ihan hyvin ja että haastattelusta kyllä kävisi ilmi minun näkemykseni. Mutta itse en ole ollenkaan niin varma.

                                              -Anuliina

YouTubessa on muuten uutta kopterikuvaa viime tiistailta:
Naistenlahden työmaa 25.11.2014 
Santalahden työmaa 25.11.2014