Tunnelielämän tummelmia tältä päivältä

Minulla ei ole tänään varsinaisesti mitään sellaista ihan oikeaa asiaa. Olkoon tämä nyt siis sitä tunnelielämää itsessään sitten. Niitä tunnel(m)ia.

Mainittakoon kuitenkin taustatiedoksi, että olin tänään ihan tosi väsyksissä tullessani töistä kotiin. Siksi ehkä ihan pikkusen meinasi ottaa hermoon se koputus mikä tänne asuntoon kantautui. Ääni kantautui perustuksia pitkin tunnelista, tai tunnelityömaalta. En tiedä mikä se oli. Se ei kuitenkaan ollut kummoinenkaan ääni oikeasti, tänään ei vain olisi jaksanut. Yhtään mitään. Eli tänään oli yksi niistä "ei niin hyvistä tunnelipäivistä," joita ajoittain tulee, luonnollisestikin. Nukuin silti menestyksellisesti pienet päiväunet. Koska olen hyvä, ellen jopa ihan parhaimmistoa, nukkumisessa.  (Paitsi, että yörusnausta ei lasketa.) ;)

Havaitsin heti kotiutuessani myös, että astiakaapin lautasritilä (vai mikä se alataso onkaan?) oli luiskahtanut pois paikoiltaan. Se oli lähes irti, lerpatti miten sattuu. Onneksi siinä on se lamppu alla, ei ollut tippunut ritilällinen astioita alas asti. Ritilä nökötti nätisti lampun varassa. Ja lautaset siinä sivussa. Ei varsinaisesti  naurattanut. Ei auttanut kuin tyhjentää hylly ja ryhtyä korjaustoimenpiteisiin.

Vasara -CHECK! Naulat -CHECK! :D

Ajattelin, että nyt kun nämä loppujysärit ja -tärinät ovat  kuitenkin vielä edessä, niin en millään viitsisi loppumetreillä kerätä rikkoutuneita lautasia, tai astioita ylipäätään, mistään. (Kun se pönttökin vuotaa vielä. Millään ei meinaa saada aikaiseksi.) Niinpä minä siis näppäränä tyttönä naputtelin muutaman naulan pitämään ritilöitä paikoillaan. Nap, nap. Eivät valahda enää mihinkään. NIH. Eikä muuten haittaa (kosmeettisessa mielessä) yhtään tuollainen naulojen naputtelu, kaapit on ehkä maailman vanhimmat muutenkin.  Keittiöremppaa odotellessa... (Joululomalla ajattelin pätkästä laminaatit keittiön lattiaan. Jihuu!)

Naputtelinpa nauloja aikani kuluksi ;)

Kyllä taas kelpaa. Eiköhän tämä taas tästä.

En kylläkään tiedä onko tämä repsahdus tapahtunut tänään, vai ajan saatossa. Ei täällä vältämättä tänään ole mitenkään massiivisesti räjäytelty, en minä astiakaappejani kovin tarkkaan muutenkaan syynää. Ja tämä oli vielä se kakkoskaappi, vara-astiakaappini. Tänään yksinkertaisesti vain sattui jo olemaan puolet lautasista näkyvissä, joten se kiinnitti väkisinkin huomioni kahvia keitellessäni. ;)

Rantatunnelin Facebookin sivuilla oli tänään päivitys koskien noita Naistenlahden tunnelityömaan avolouhintoja:  "Kiveä irtoaa maan alta, mutta myös maan päältä. Tunnelista louhitaan noin 650 000 ja avolouhinta tuottaa noin 100 000 kiintoteoreettista kuutiota kiveä. Kuvassa Naistenlahden työmaan avolouhinnan tuotoksia 9.12.2014." 
 Ja sitten oli kuva louhekasasta tältä päivältä. Laitan tähän kuitenkin oman kuvan, koska minulla on sellaisia. Ei liene yllätys. :D

Avolouhittu on! (Kuva 3.12.14 Naistenlahden tunnelityömaa)

Ja taas minä googlasin. 

"Kiintokuutiometri on täyttä materiaalia sisältävä kuutio."  Tästä kyllä keskusteltiin kyllä jossain asukasillassa jo kerran, googlasin silti.
 "Teoreettisella kiintotilavuudella tarkoitetaan massan tilavuutta luonnontilassa suunnitelman mukaisten teoreettisten poikkileikkausten perusteella mitattuna."
"Todellisella irtotilavuudella tarkoitetaan massan todellista tilavuutta, joka massalla on kuormauskohteessa kuljetusvälineen lavalla."
Epävirallisen googlaustiedon mukaan, eli noin niinku suunnilleen: Louheen kerroin kiintokuutiosta irtokuutioksi on 1,7-1,8.

Hirmuinen määrä louhetta oli se sitten teoreettista tai irtoa.

Jahas, pitäisiköhän sitä kuvitella alkavansa suuntautua nukkumaan. Ehkä. Tai sitten ei.

Huomenna on jo keskiviikko! Melkein siis jo perjantai! JEE!
                                                                                         -Anuliina