lauantai 10. tammikuuta 2015

Läskisoosi-bile :)

Ei minun pitänyt tänään enää tulla tänne höpisemään, mutta kun eilen kurkkasin louhintatilannetta seurantapalvelusta, niin havaitsin, että pohjoinen tunneli on nyt louhintapallojen mukaan louhittu! VOU!
Louhintatilanne 9.1.2015, Pohjoinen liikennetunneli CHECK!
Ja sitten tulin katsoneeksi taas hiukan näitä huudeja. Niin paljon vihreää. Oli. Rajasin työmaa-alueen punaisella, mutta se jatkuu kyllä kauemmas ja Rantatien toisellekin puolelle. Niin, että kyllä se yksi vihreä piippu nyt ainakin pitää tähän saada.
Missä puut? luki työmaa-aidassa muinoin. Eikä ihan suotta.

Nyt valmistaudun taloyhtiön pienimuotoiseen juhlintailtamaan. Läskisoosibile! JIHJIH!
                   
                                                                        -Anuliina

Jaa niin, tämänhetkinen tilanne mielipidekyselyssä.
Sinisiirtymä 51% (1457 ääntä)
Saapumisen arvoitus 47% (1348 ääntä)
Tuli ja sade 1% (41 ääntä)
Ääniä annettu yhteensä 2842.

6 kommenttia:

  1. Voi herramujee! Yön aikana on taas revennyt, nimittäin se äänestys. Sinisiirtymän johto oli eilen 109 ääntä, nyt juuri se on 262 ääntä. Hei, mistä näitä ääniä oikein ropisee?! Sissipartiot liikkeellä? :-o

    Piippu on piippu, pelkkä esine. Mutta sitä kehystävällä TAIDETEOKSELLA on paljon juhlallisempi tehtävä kuin koristaa tai verhota esinettä. Sen tehtävä on MÄÄRITELLÄ PAIKKA jossa se on, ja olla itse tämän paikan JULISTUS kaikelle maailmalle, niin autoilijoille, asukkaille kuin ohikulkijoille. Sen tulee antaa mielikuva PAIKAN HENGESTÄ, "geniuksesta".

    Laajemmassa mielessä se on myös instrumentti siinä viitekehyksessä, jossa Tampereen kaupunki itse haluaa näyttäytyä tai määrittäytyä ns. houkuttelevana asuinympäristönä. Kummalla IDEALLA se tässä tapauksessa haluaa houkutella?

    a) TEKNOUSKOLLA: liikevoimana JATKUVAN KASVUN projekti

    vai

    b) YMPÄRISTÖUSKOLLA: liikevoimana JATKUVAN UUSIUTUMISEN prosessi

    "Sinisiirtymästä" ensinnäkin puuttuu arkkitehtuurin peruspolariteetti. Siinä ei ole minkäänlaista interiööriä (sisätilaa) joka vetoaisi katsojan tunteisiin, aistikokemuksiin tai virittäisi muistoja tai emootioita. Se itse on pelkkää EKSTERIÖÖRIÄ (ulkotilaa), korea liikennetolppa jonka väreissä informaatio virtaa ja valtaa katsojan aivot ja huomion, mutta ei aivokuoren kihinän sijaan kosketa mitään ihmisen syvempiä tunteita tai olemuspuolia. Se ei ruoki meidän "peilisolujamme". Se lähinnä aktivoi meidät entistä ahdistuneempaan ja kiivaampaan liiketilaan. Minne? Sitäpä se ei kerro.

    Kaupungista itsestään se antaa kylmän ja kovan kuvan. Paikan henki ei merkkaa sille yhtään mitään. Ts. sitä ei ole! Paikasta ihminen on tempaistu "ylös", ei taivaaseen vaan tähän yhteiseen globaaliin merkkien ja signaalien ylikuormittamaan abstraktiin INFORMAATIOavaruuteen (tekisi mieli sanoa INHOMAATIOavaruuteen!)... Syntyykö tästä informaatiosta tietoa - no, sepä jää nähtäväksi. Ja syntyykö tästä hypoteettisesta tiedosta sitten VIISAUTTA, tietoyhteiskunnan todellista voimavaraa? Näyttääpä siltä että ei. Tällainen "tieto" on kuollutta tietoa, tietoyhteiskunnan ylijäämää. Tulette sen vielä huomaamaan, jos tämän valitsette. Teos on jo syntyessään vanhentunut.

    Eipä muuta nyt tällä kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, havaitsin saman äänitulvan Sinisiirtymälle lauantaina. (Vai sunnuntaiko se oli.) Nyt en uskalla enää katsoa. Masentavaa.

      Minäkin olen miettinyt, että Sinisiirtymä ei ehkä ole paras ratkaisu, jos ajattelee parikin vuotta eteenpäin, ei se ole kovin ajaton teos. (Jos se vuosikymmenestä toiseen tuossa seisoksii, niin ei ole enää kovin "tuore". Voi miten masentava ajatus.
      Ja kylmä se on. Kylmä, kylmä, kylmä. Mätsää se kyllä tuohon naistenlahden voimalaan. En kyllä pidä sitä pelkästään hyvänä asiana.

      Saapumisen arvoitus olisi alati muuttuva, ympäristöä inhimillistävä.

      Näistä huudeista tulee muutenkin niin karut, että ei siihen toisaan kaivattaisi ainakaan mitään kylmää teknologiaa ja valoshowta lisää.

      En tiedä. Masentavaa. Ei taas oikein nappaa.

      Poista
  2. Armonkallion ympäristössä voisi olla parempiakin paikkoja saada se piippu mätsäämään kuin tuo suhteellisen uusi Naistenlahden voimala. (Ja miksi ihmeessä juuri sen siivellä pitäisi mennä, koska tulos armotta jää vaikuttavuudessa häviölle?!)

    "Mitään et saa, jos et yritä". Koska se corten-teräs kiehtoo minua, otin tänään selvää Kalle PÄÄTALO -monumentista. Tiesin kyllä, että sellainen on Tampereella, mutta missä, sitä en tiennyt. No, löytyihän se, Aleksandra Siltasen puistosta Tampellan mäeltä. Taivalkosken alkuperäisestä "Kirja"-monumentista (2005) irtileikatut teräsfiguurit olivat jääneet siis "yli", ja Tampereen taidemuseo halusi ne Tampereelle, olihan Taivalkosken kilpailuteos jo voittanut merkittävän YMPÄRISTÖPALKINNON 2006! Ankarasti oli etsitty ihmishahmoille paikkaa, mutta sopivaa ei ollut ennen kuin mentiin Tampellan mäelle ja löydettiin se pitkä kallio- ja betoniseinä. Siihen tuli sitten viime kesänä paikka Kallen hahmoille (ja mukana on hän itsekin). Taiteilijan nimi on Arja Lehtimäki-Renell´. Urban designer & architect, tekee mielenkiintoisia ympäristö- ja käsitetaideteoksia.

    No, kiinnostuin siitä Aleksandra Siltasen puistosta sitten enemmänkin. Vanha paikka, vaikkakin uusi nimi. Ja mitä löysinkään! Siellä on 2012 tehty arkeologisia kaivauksia ja löydetty Tampereen alkuperäisen, vuonna 1843 rakennetun MASUUNIN jäännökset. Voi ihmettä! Siitäköhän Masunninmäki on saanut nimensä? Siellä tuli lapsena lasketeltua Karhu-suksilla ja punaisella rattikelkalla, oli se riemua! Ja radiossa soi Jori-sedän "Jänö-Jussin mäenlasku" - se liittyy mielikuvissani olennaisesti juuri Massunmäkeen...

    Miksi se MASUUNI on nyt niin tärkeä? Tässä ensin sen toimintaperiaate:

    Korkeaan uuniin ladottiin kerroksittain rautamalmia ja sysiä eli puuhiiltä. Kun hiilet oli sytytetty, puhallettiin masuuniin palkeilla ilmaa. Kuumuudessa malmi suli ja rauta pelkistyihiilipitoiseksi raakaraudaksi. Se vajosi sulana uunin pohjalle. Tarvittava puuhiili poltettiin lähistön sysimiilussa.

    Tekniikka ja työ on siis aivan sama kuin Akseli GALLEN-KALLELAN maalauksessa "SAMMON TAONTA"!

    Onpa Tampereellakin taottu Sampoa, ähisty kuumuudessa nenä noessa ja poljettu palkeita niin kiivaasti, että MASUUNIN piippu romahti 1850-luvun alussa...

    Sen MASUUNIN PIIPUN muistoksi ja kunniaksi "Saapumisen arvoitus" voittoon ja corten-teräs korkealle näkyviin ja loistamaan tiiliseinien, -uunien ja -piippujen loistoa! Ja onhan Tunnelikin eräällä tavalla SEPÄN työtä ja edustaa elementtien joukossa siis "maanalaista tulta". Muistathan Lumikin ja 7 kääpiötä, tai seppä Hefaistoksen ja muut... Myyteissä ja saduissa löytyy yllin kyllin pohjaa ja perustetta, jolla "Saapumisen arvoitus" työntää "Sinisiirtymän" loiskahtaen Naistenlahden vesiin, plumps...

    "Tuli tuiski ikkunasta, säkenet ovesta säykkyi, tomu nousi taivahalle, savu pilvihin sakeni."

    Ja RAHAMYLLYÄ tässä Tunnelissakin taotaan Tampereelle kuten teki esiin kaivettu Alku-Tampellan MASUUNI: "Yhen purnun syötäviä, toisen purnun myötäviä, kolmannen kotipitoja!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin joskus aiemmin (silloin kun tutkin mitä on corten -teräs) taisin mainita tuosta Tampellan 'Kalle Päätalo' -monumentista. Kuljeksin sitä kautta toisinaan töistä kotiin. On niin kiaunista niillä huudeilla. Vapriikit, tampellat, monumentit ja kaikki. Minusta se monumenttikin on upea. :)

      En kylläkään tiennyt, että ne on "ylijäämiä" niistä siitä 'Kirja' -moinumentista.

      Poista
  3. PS. Sanoisinpa, että juuri "paikan henki" (genius loci) KUTSUI ne Kalle Päätalo -figuurit sinne Tampellan mäelle, ja hyvin ne sinne sopivatkin. On paljon vihreää ympärillä, taitaa olla omenapuukin.

    Masuunin muinaisten seppien henki on tallentanut jälkensä sen soman puiston multakerrosten alle: Tampereelle itselleen on nyt suurempi asia kunnioittaa "Saapumisen arvoituksella" teollisen uurastuksensa ALKUUNPANIJOITA, koska Tampere on kätten töillä rakennettu. Sieltä sysimiilujen, pajojen ja ahjojen pauhusta, takomoiden ja painevasaroiden paukkeesta on maailmalle lähtenyt Lokomo-vetureita, Tampellan korohoroja, puuvillapakkoja, trikookerrastoja, on lähtenyt kenkää, monoa ja saapikasta ja Sarviksen värikkäitä mukeja. Ja mitä vielä tuleekaan!

    Tampereen taidemuseolle ja jurylle: On mentävä JUURILLE eikä harottava jokapäiväisen elämän pintakuohuja, koska virta kiidättää ne pois ennen kuin huomaatkaan. Sanon kuin runoilija Kirsti Simonsuuri kulttuuripiirejä kuohuttaneessa, Oulun yliopistoelämää kuvaavassa "Pohjoisessa Yökirjassaan" vuosikymmeniä sitten:

    "ON KOURAISTAVA PASKAN POHJAAN ASTI, NOSTETTAVA KÄSI SITTEN KORKEALLA YLÖS, VEDETTÄVÄ KÄSI ALAS JA KATSOTTAVA MITÄ KOURAN POHJAAN JÄI..."

    Erittäin hyvin sanottu! Olen usein sitä naureskellut... :DDD

    Tampellan masuuni, eläköön se ajasta aikaan "Saapumisen" SEPPIEN työtä ylistävässä hahmossa! Näen jo pörröturkkisen, puuhakkaan kimalaisen lentelevän maasta kohoavan vehreyden ympärillä siinä kuin Aleksandra Siltasen puiston puskissa ja omenapuissa...

    Ei siis huolta, jos vain ne "pylväät" ymmärtävät AJAN ja PAIKAN hengen. Eivätkä kaikesta vain jotain ohutta, mediassa maustettua ja trendeissä huolekkaasti marinoitua olematonta siivua... Ei, kunnon PAISTI se olla pitää!

    MASUUNI ja masuunin PIIPPU - se muinainen ja kaatunut, eräänlainen "sankarivainaja" sekin! - nyt vain joka välissä esiin siellä asukastilaisuudessa ja Allianssissa! :D

    VastaaPoista
  4. "ON KOURAISTAVA PASKAN POHJAAN ASTI, NOSTETTAVA KÄSI SITTEN KORKEALLA YLÖS, VEDETTÄVÄ KÄSI ALAS JA KATSOTTAVA MITÄ KOURAN POHJAAN JÄI..."


    Ahahhahah! Indeed! :D

    VastaaPoista