Kärsivällisyyttä lisää Anuliinalle -hanke

hihiihihhi

Ääh, tänään onkin taas sitten vähän paskempi fiilis. Kohtuuden rajoissa kylläkin. Ei etene millään tuo tunneli. No etenee se, koko ajan -tiedän, mutta ei yhtään tunnu siltä. Ei ole edes louhintapalloja lisää yhtään tullut tuonne. Ei ole tunnelimiesten syy se. Mutta tuo kuvan merkki on kyllä mainio. :D

Nukuin kaksi edellistä yötä huonosti, syy ei kyllä ollut tunnelissa, (vaan päikyn avausvuoron kauhukuvissa,) joten olin tositosi väsynyt tänään töistä kotiuduttuani. Kaikki nyt sitten varmaan luulivat, että mulla oli silmieni alla "tunnelipussit," vaikkei ollutkaan.
Noh, menin pötkölleni tuohon sängylle ja tempaisin sellaiset parin tunnin päikkärit -poraamisesta huolimatta. Kuten olen sanonut, nukun missä vaan ja hyvin nukunkin. Yölliset tunnelijutut painiikin sitten ihan omassa sarjassaan, niistä ei nyt puhuta ...siis nämä rusnaukset, lastaukset, mitä näitä nyt on. ;)
Nukuin siis poran pärinöistä huolimatta. Melko mukavasti. Muutaman kerran havahduin poraamiseen, ja muutamiin kolauksiin. Ei ottanut päähän juuri ollenkaan.

Mutta herättyäni minuun iski sitten taas tämä kärsimättömyys. Ääh, eikö ne ikinä pääse kauemmas minun kotoani?!! Miten kauan vielä pitää odottaa?! Olen ehkä kärsimättömin ihminen, jonka tiedän. Pikkuisen täytyisi minulle vilauttaa valmistumisvaloa tunnelin päässä, jotta jaksaisin odotella.

Sen verran täytyy sanoa, että kun olen tuossa heräillyt parina viimeisenä yönä, niin olen ilokseni pannut merkille, ettei tunnelista ole kuulunut merkittävää metakkaa, pientä kolinaa ja sen sellaisia merkkejä siitä, että ne ovat siellä... Down in a hole.

Pitääkin varmaan raportoida JM:lle, että hyvin menee, ei huomautettavaa yöllisessä tunnelitoiminnassa.
...sanoi hän, ja heti yöllä napsahtaa omaan nilkkaan tämä ilosanoma? ;)

Noin. Siinä tulikin taas vähän turhanpäiväistä lätinää. Tummelmia tunnelinsuulta (sic).

Jaa, mutta Kärsivällisyyttä lisää Anuliinalle -hankehan tämä taitaa ollakin. 

Ei mulla muuta.

Ooh! Layne ♥