Terveisiä tunnelista!

...ei muuten ollut keksejä.

Valitettavasti en tällää tänne kuvia. Kysyin heti aluksi saisinko ottaa kameran mukaan ja ottaa kuvia. "Noh... mihin sä niitä laittaisit?"  Kysymyksen sävystä päättelin, ettei se olisi kovin toivottavaa. "No, saanko laittaa edes Facebookiin todistusaineistoksi, että olin täällä..."...kokeilin. "No, kun siellä voi olla on niitä meidän ammattisalaisuuksia(ko se Jarkko nyt sanoi vai mitä..en muista tarkkaa sanavalintaa) niin tuota..." Okei,  lupasin sitten ottaa kuvia vain omaan käyttöön.

Blogista en maininnut, tänne niitä ei sitten ainakaan haluttaisi laitettavan. En tiedä, mutta luulisin, että ne tietävät blogin olemassaolosta. Täytyyhän niiden tietää. Kaikenhan ne tietävät.
Tunnelin suusta tietysti voisin laittaa kuvan, mutta se näkyy jo monesti täällä, joten en laita kuvia sitten. En kyllä montaa ottanutkaan. Kolme kuvaa taisin ottaa kaikkiaan.

Sitten itse tunnelivierailuun.

Allianssin toimistolle saavuimme Jarkon kanssa yhtä aikaa. Täsmällisesti kolmelta. Sain sisältä kypärän, turvaliivin ja turvasaappaat, minun kokoanikin, kokoa 38, oli tarjolla. VAU! Olin jo valmistautunut lompsimaan jossain neljäkakkosissa... Normaalisti koot alkaa kuulemma vasta numerosta 40. Kai niillä on edustustarkoitukseen sitten hankittu naistenkin saappaita. Yhdet 39:t bongasin vielä paketissa siinä lattialla. (Tässä oli tämä pakollinen kenkäosuus, koska Anuliina ♥ kengät, nuo turvasaappaatkin oli törkeen hienot!!)

No joo, lähdimme lompsimaan tunnelille päin. "Sun pitää muuten nyt laittaa turvalasit silmille." ÄÄK! Missä ne on?! No, ne kuulkaas tuli sieltä kypärästä hienosti esiin. (Näin muuten siinä matkalla pupujussin loikkimassa parakkien ja koneitten välissä, ehkä se oli se sama, joka menetti kotinsa ensimmäisissä blogimerkinnöissäni.)

Siinä tunnelin ulkopuolella tarkasteltiin karttaa ja minä sain taskulampun. Kivilouhetta lastattiin siinä vierellä, oli vähän metakkata. Aurinko paistoi ...ja haisi tunnelityömaalle. Tuntui todella oudolta olla siellä alhaalla, Oma Koti pilkotti yläilmoissa. Tunnelin suuaukko oli siinä edessä ja minua hiukan kauhistutti.

Ensimmäisenä tunnelin suuta lähestyessämme katseeni kiinnittyi valtavaan esineeseen, joka lepäsi kallion seinään tunnelin suulla. Taisin kiljahtaakin, että "EIIIH! TOSSA SE NYT ON!"  Rusnauspiikki lepäsi seinää vasten. Arvasin siis heti mikä se oli. Jarkkoa huvitti. Ei ole jäänyt epäselväksi mitä ajatuksia ja tunnelmia tuo vehje minussa aikaansaa. Valtava viikatteen (sen teräosan) muotoinen piikki. Oisko mittaa ollut parisen metriä. Leveyttä useita kymmeniä senttejä. Tai ei ehkä... nyt en osaakaan arvioida. Mutta valtava se oli. Syy siihen, etten tällää tänne kuvaa rusnauspiikistä, jolla "rapsuttelevat" kallion seinämiä on se, että se on  alihankkijan omaisuutta. Ei voi siis julkaista ilman niitten lupaa. Kuvan kuitenkin otin. Ehkä kehystän sen makuuhuoneen seinälle. Ehhehehhe!! Tosi hauskaa, suorastaan ratkiriemukasta!!

Sisällä näkyikin heti jumbo poraamassa. Vettä lensi rei'istä, joita se porasi, poralonkerot pajattivat hillittömästi siinä ihan silmieni edessä. Siinä seistessämme  yksi lonkero siirtyikin ja ajattelin hetken, että onneksi siellä ohjaamossa istui ihminenkin. Ettei ihan itekseen poraa siellä. Saattaisi seota ja alkaa uhkailla minua. 
Mutta oli se iso! Valtava. Nyt, kun kirjoitan, kuulen sen äänen yhä. Voin kertoa, että meteli oli "hieman" kuuluvampi tunnelissa. Nyt ymmärrän myös ne yhtäaikaiset eri äänenkorkeudella kuuluvat porausäänet. Eri lonkero, eri ääni.

Itse tunneli, se oli melko massiivinen. Jarkko osoitti lampulla kattoon: "Tuossa kohtaa on teidän kiinteistönne."  "Ja tuolla rusnattiin viime yönä." (Kyllä, ne rusnaavat öiseen aikaan vain sieltä kauimmasta nurkasta...tosin se kuului viime yönä taas, mutta yllättävän vähän aikaa.)

"Ja minä asun sitten tuossa... " Sohin minäkin lamppuineni pisinposin kattoja.  Ei ihme, että kuuluu. Ja jotenkin ounastelen, että tulee hetken aikaa kuulumaankin. Kunnes tulee "heikompi" kohta kalliossa ja äänet lakkaavat välittymästä.
Meillä onkin muuten tosi hyvää ja lujaa kalliota tässä Naistenlahden päässä. Oi onnea, se nimittäin johtaa ääntäkin sitten paremmin. Hurraa!! 

Erotin katossa pultteja tasaisin välimatkoin. Ne on niitä vahvikkeita, jotka laitetaan sinne heti, kun rusnaus on suoritettu.. Erotin myös ruiskubetonia. Sitä ei ollut valtavasti, mutta sitä ei kuulemma tarvi laittaa näin alkuvaiheessa kuin heikompiin kohtiin. Erotin rusnausjälkiä. PRKL!


Niin, tunneli oli siis massiivinen, se oli kuitenkin enemmän yhtä tilaa kuin olin kuvitellut. Kompakti paketti, yhtä suurta risteysaluetta. Toki liikennetunnelit erottuivat selvästi, mutta olin kuvitellut sen yhdyskäytävän jotenkin selvemmäksi ja kapeammaksi. Ei siitä tosin olisi kyllä se jumbo mahtunutkaan, jos se ei olisi noin leveä.
Jumbo valaisi eteläisen tunnelin valoineen, pohjoista tunnelia ei ensin edes näkynyt, koska siellä oli niin pimeää. Lompsimme sinne lamppuinemme vetistä maata pitkin.

Pohjoisen liikennetunnelin panostukset oli jo porattu ja valmiina seinässä,  ja jumbo siis porasi tätä eteläistä tunnelia. Tänään on siis luvassa kaksiosainen räjäytys. Pohjoinen tunneli on vielä niin "lyhyt", ettei jumbo mahdu sinne tunnelinsuuntaisesti. Kun ne saavat sen mahtumaan sinne, voivat alkaa edetä profiilin suuntaisesti ja matka jatkuu hanakammin.

Koko ajan Jarkko näytti kartasta (joka olikin muuten pelastautumisharjoituskartta, pelastusharjoitusihmiset oli juuri lähteneet sieltä ennen kuin tulin) missä ollaan ja minne mennään.

Tiedän siis nyt mistä äänet tulevat.  Toisaalta tiedän myös sen, että äänet tulevat vielä olemaan lujiakin, silloin kun räjäyttävät ja rusnaavat tätä eteläistä tunnelia kerta/viikko vauhdilla suuaukkoon päin.. Mutta öisin ei siinä sitten rusnata.
Pyysin arviota siitä miten kauan räjäytyksiä ja rusnausta olisi luvassa meidän tunneliperämme osalta. Jarkko sanoi, että on aina vaikea arvioida kovin tarkasti, mutta tämä tunnelinperä voisi arviolta olla louhittu valmiiksi kaiketi syksyyn mennessä (tuolla kerta/viikko -tahdilla) ja koko tunneli syksyllä 2015. (Editoin tätä kappaletta myöhemmin väärinkäsitysten välttämiseksi, puhe oli siis rusnauksista ja räjäytyksistä, ei koko tunnelin valmistumisesta.)

Nyt kun ne saavt sen jumbon oikeaan asentoon sinne, niin pitäisi alkaa sutjakkaampi eteneminen.
Tällä hetkellä rusnausäänet eivät erään asukkaan mukaan enää kantaudu Soukanlahdenkatu 9:iin, johon ne kantautuivat vielä kun täälläkin alkoi se hirmuisa metakka. Toivoa siis on.

Tunnelikokemus oli mukava, minulla oli oikeastaan aika hauskaa. Olen kiitollinen, että sain mennä sinne. Varmistin muuten heti ensitöikseni oliko minut tarkoitus vaientaa tällä reissulla iäksi... :D "Katsotaan nyt," virnuili Meriläinen. Mutta ei minua lopetettu eikä vaiennettu.

 En juuri nyt muista muuta, vaikka hirveästi infoa tulikin. 

                                                                  Tunneliterveisin, Anuliina

PS. Pyysin myös Rantatunneli-työtakkia itselleni palkinnoksi kivusta ja särystä. Siis sitten joskus vuosien päästä, kun tunnelityöt joskus loppuvat. (SAAPPAITA unohdin kokonaan vongata!!) En taida saada kuitenkaan. ;)