Naistenlahden työmaa-aidat on tänään nyt sitten maalattu. Kuva juurikin tuolta Liikenneviraston sivulta:
Asukasiltoja on taas myös luvassa seuraavasti:
Kesäkuun asukastilaisuudet allianssin toimistolla osoitteessa Erkkilänkatu 11 (PMK:n talo, sisäpiha) pidetään seuraavasti:
- Tunnelin länsipään ympäristön asukkaat, maanantai 9.6.2014 klo 18-19
- Tunnelin keskivaiheen ympäristön asukkaat, tiistai 10.6.2014 klo 18-19
- Tunnelin itäpään ympäristön asukkaat, keskiviikko 11.6.2014 klo 18-19
Mukavampata. Uutta tietoa luvassa siis taas. Kirjoittelin Jarkolle taas aamulla sähköpostia, lähinnä yöllisten äänien "puutteesta" kerroin. Että jos nyt rusnaavat jossain, se ei enää ole alkuviikon aikana tänne kuulunut. Paitsi rusnaus alkoi siinä sitten aamulla heti seiskan jälkeen. Ja se kuului vielä melkoisen voimallisesti.
Eilen oli kuulemma ammuttu pohjoista tunnelia länteen ja yöllä vain lastattu. Aamusella sitten alkoivat sitä perää siis rusnata. Louhivat nyt vielä siis itsensä kauemmaksi ennen kuin alkavat yörusnaukset sillä saralla, koskapa rusnaus vieläkin kuuluu tänne. Hyvä.
Kohta jo pian ei ehkä kuulukaan mitään. Olen iloinen.
Nyt täytyy rientää. Mukavaa helakeskiviikkoa!
-Anuliina
EDIT torstaina: Löysinkin Yle Tampereen jutun työmaa-aidan tekijöistä. Se on täällä.
Kiva kuva! Ja sopii siihen iloiseen keltaiseen aitaan Naistenlahdessa... Ehkä saavat tehdä maalauksia lisääkin, tilaa kun on?!
VastaaPoistaSiinä Liikenneviraston tiedotteessa on tärkeä linkki: "Arvoa rahalle -raportti". Johtoryhmän selonteko siitä, miten homma aiotaan läpiviedä ja millaiseksi se suunnittelun ja toteutuksen osalta on optimoitu. Ihan hienosti tehty, yes indeed, vaikka vähän nauratti kansilehden otsikoinnissa oleva KIRJOITUSVIRHE, juuri siinä mahtavan paalutuskoneen ja sen ääressä hartaana seisovan tunnelimiehen kuvan alla! Hih! Saisivat korjata sen, ennen kuin jakelevat läpyskää kaikelle kansalle, siis homman rahoittajille! Huomautus Tyynismaalle kyseisestä myönteistä julkisuuskuvaa hämmentävästä yhdeksän pisteen virheestä! Oops...
VAHINGONKORVAUKSET on sitten optimoitu eli nipistetty aivan minimiin. Allianssi itsekin toteaa perusteluissaan, että tämä korvauksiin varattu max. 0,075 % on "haasteellinen". Niin kyllä onkin! Älkää siis odottako yhtään mitään, ja pitäkää huolta siitä että OMAT VAKUUTUKSENNE ja KOTINNE VAKUUTUKSET ovat kunnossa.
Ei mitään uutta, mutta vähän lisää LÄPINÄKYVYYTTÄ, sitä tämä raportti kyllä antaa. Painottaessaan tiettyjä "insinööriasioita" - tekniikkaa, laatua, kustannuksia - se samalla kyllä alleviivaa tiettyjen toisten asioiden tai näkökohtien puuttumista, nimittäin YMPÄRISTÖÄ, ASUKKAIDEN VIIHTYVYYTTÄ ja kaupungin projektin johdosta parantunutta JULKISUUSKUVAA. Tästä puolesta ei sanaakaan. Tätä kannattaa kyllä miettiä pilaantuneitten maitten, vesilätäköitten, kaadettujen puiden ja tupruavan pölyn ääressä... Millainen puu- ja viherparatiisi niiden päälle on tulossa samalla kun autot sujahtelevat tunneliaukosta sisään ja ulos häiriötä aiheuttamatta?
No niin, eipä siitä nyt enempää. Yangia on, mutta yin puuttuu. Samalla puuttuu tasapaino, puuttuu harmonia. Voi kun ottaisivat nyt mallia vaikka JAPANILAISESTA PUUTARHASUUNNITTELUSTA!
Abstraktin maisemahelvetin keskelle pelastavia keitaita, maata, vettä, ilmaa - sanalla sanoen, elollisuuteen kuuluvaa yllättävyyttä, iloa, sopusointua! Tilaa yksityisyyteenkin, ei kaiken tarvitse olla yhtä isoa julkista "olohuonetta" monessa kerroksessa. Tai kiiltävää ja kylmää ostosmarkettia tai aikuisten puuhapuistoa. Ahdistaa ihan ajatellakin.
Kun seuraava PRRR... taas tunnelista kajahtaa, tässä hauska Simo Frangénin ja Pasi Heikuran runo tunnelielämän ahdistamille. Runon nimi on "Kiusattu":
ÄLÄ ALA
ÄLÄ ALA PAHA PÄIVÄ
HÄVIÄ PAHA PURO
PAHA PAKSU TOSI ISO TUSKA
PAHA PORU PAHA PÄIVÄ
HÄVIÄ PAHA PALA
ÄLÄ ALA
ÄLÄ
Mainio runo, eikö vain? Kuulostaa ihan LOITSULTA.
Se muuten on PALINDROMI, identtinen etu- tai takaperin luettuna! Gee, folks - NICE JOB! :D
Jaksakaahan taas! (*sydämiä*)
T. Viipperä
Olikohan se niin, että noita taiteilijanuorukaisia oli haastateltu Yle Tampereen radiossakin...
VastaaPoistaKuljin aidan ohi tuossa jo itsekin, mutta ei ne koko aitaa olleetkaan maalanneet, pienen osan vain. Mutta hieno se oli!
Jopas onkin "haasteellinen" tuo korvausmäärä!! Pitääpä taas hiukan tarkastaa näitä ihan omia vakuutuksia, että mites ne nyt taas onkaan.
Ja kylläpä kyllä, Kiusattu -runo on kyllä tosiaan mainio. :)
Eikös ne noita palindromeja harrastaneet enemmänkin Alivaltiosihteereissä...
Joo, Simon ja Pasin palindromiharrastus alkoi opiskeluaikoina Tampereen yliopistossa, koska luennoilla oli niin tylsää... He ovat julkaisseet myös kaksi kirjaa, molemmat "palindromivuonna": "Retki-dikter" (1991) ja "Aito IdiotiA" (2002). Alivaltiosihteerissä oli kolmaskin jäsen tuottamassa radio-ohjelmaan "viikon virallisia palindromeja", mutta hän ei ollut kirjahankkeissa mukana.
VastaaPoistaOvat ne tosi hauskoja veikkoja. "Aristoteleen kantapää" on myös ihan ehdotonta kuultavaa. (Ja luettavaakin!) Olen kerran lähettänyt ohjelmaan yhden "Viikon fraasirikoksen" - tamperelaisen oikeushistorian professorin kirjassaan tekemän mokan. Hauskuutta piisaa, kun pitää korvan tarkkana!
Tässä lisää hupia, kun siellä alhaalla pärähtää... Tai kun ne asfalttimiehet ilmaantuvat työmaata parantamaan. Tämän runon nimi on "Kone":
ISO TÄRYJYRÄ.
TÄRY.
JA JYRÄ.
TÄRYJYRÄ TOSI.
Siinä ärrät pitävät mahtavaa mekkalaa. Oikein KUULEE, miten pauhu kasvaa ja lähenee. Niin kuin tankki, joka vyöryy juoksuhautaan kyyristyneiden taistelijoiden yli "Tuntemattomassa sotilaassa". Kauhun paikka, joka vaatii kylmähermoisuutta...
Ja älä unohda RUSNAPIIKKIÄ. Olethan tallentanut muistoja siitä syvämuistiin, auditiivisesti ja visuaalisesti! Tämä palindromi virittäköön tunnemuistot, kun kuulet "rapsutusta" sieltä alhaalta. Runon nimi on "Rakkautta ensi äänityksellä":
NÄTIN ÄÄNESI,
SEN ÄÄNITÄN!
Lovely memories, oh yeah! :D
Kokeilin tässä omaa kynttäni palindromin parissa, koska innostuin niin äskeisestä. Sepä muuten onkin aivan erinomaista aivojumppaa, koska takaperin lukeminen kehittää ns. peilisoluja eli haastaa molemmat aivopuoliskot. Kuten kaikki sääntöjen rikkominen! :-D
VastaaPoistaYritin keksiä jotakin Armonkalliosta, mutta kuinka ollakaan, ajatukset riensivät sinne vanhaan Puu-Amuriin ja sen mukulakivinostalgiaaan, joka 1960-luvun lopulla koki kauhistavan kuoliniskun. Voi niitäkin aikoja entisiä! Oli rottasotaa, pirunviuluja ja kaikenlaista muutakin jäynää ja hauskuutta. Nekin puutalokorttelit sitten kauhakuormurilla pistettiin matalaksi ja joka puu kaadettiin. Voi sitä meidän vanhaa isoa hevoskastanjaa Mariankadulla. Eipä ole enää koko katuakaan siinä Näsijärven puolella... Joku litteä talon lättänä ja "kaupunkilainen ruokakauppa", missä ennen oli niitä Tiitolan kauniita puutaloja, avaria pihoja ja kaikin tavoin jännittävää ja rikkaasti rönsyilevää elämää. Vain legendat jäivät.
No, tämän runon nimi olkoon "Lauantai-iltapäivä Amurissa":
Amurissa kassi ruma.
Aha! Saa tenua Aune taas.
Aatto ottaa.
Haa! Oli iloa, ah!
Sellaistakin siellä tapahtui, hih! :) Kun elämän kolhimille koitti lauantai-ilta ja avoimien ovien päivä, se oli Vapauden hurmaa se! Amurissa ymmärrettiin kaikkia. Suvaitsevaisuuden skaala oli laaja. Sellaista ei enää ole. Koska Amuriakaan ei enää ole. Ei Amurin pipapäisiä mummoja, kissoja eikä pikkupoikain pirunviuluja... (Itsekin niitä tein ja niillä huvittelin: hartsattua lankaa ja tulitikkulaatikko kaikukopaksi toiseen päähän. Kun katolle kiipesi, sieltä sai erityisen mahtavan äänen, oikein keväisen "kissakuoron", heh-heh! No, sekin on katoavaa kaupunkiperinnettä, mennyttä puutalojen myötä... Ah-hah sentään. No, Armonkalliolla sentään on ne teidän viimeiset perinteen edustajat. Ja Jussinkylässä on muutama hyvin hauska puutalo ja kaunis piha jäljellä, mm. Pajakadulla. Voi, niitä aikoja ja paikkoja - unohtumattomia ovat ne kaikki! *sigh*)
Nuo palindromit on kyllä hauskoja. Mekin niitä joskus kaveriporukassa kyhättiin, mutta en tohdi niitä tänne tällätä. Voi niitä opskeluaikoja. Hihihi...
VastaaPoistaTuo puutalojen joukkoteurastus minua itseänikin harmittaa suunnattomasti. Niin ja onhan tuolta keskustastakin upeita rakennuksia purettu "modernimpien" rakennusten tieltä. Hirvittävää on se.
Niin, muistan Kaupunginhotellin siinä Kauppakadulla meitä vastapäätä, Raatihuoneen vieresssä. Että sekin piti tuhota! Mutta toisaalta on muutama jugend-talo saatu restauroitua oikein hienoksi. Kuten Kymmenenmiehentalo Hämeenkadulla... Äidin työpaikka oli siellä Kai Gummerus Oy:ssä.
VastaaPoistaKauppahalli on minusta toinen aivan ihana paikka. Jokohan sillekin on lähtölaskenta alkanut? Muistan erään rouvan, joka oli Wigrenin makkaramyymälän vakiasiakas, koska hänen kissansa söi AINOASTAAN Wigrenin maksamakkaraa, mikään muu merkki ei kelvannut... Onkohan enää koko Wigreniä olemassakaan...?
Se Tornihotelli muuten on ihan hirveä kammotus minusta! Ja Uimahallin majankin repivät pois. No, sen oli kyllä jo aikakin mennä... Milloinkahan ne repivät Tulitikkutehtaan alas? Kovin on ollut siellä niitä tulipaloja... Pidän kovasti noista urban exploring -paikoista... Oi vanha Lielahden Sahanterätehdas Oy! Kyllä riittää kaupungilla myrkkyjen puhdistusta niin mailta kuin Nässyn vesiltä. Yksi kiehtova paikka siellä on Nottbeckien yksityinen hautausmaa. Monenlaista tragiikkaa on sinnekin haudattu... Oletko koskaan vienyt pikkuväkeäsi sinne retkelle? On ihana paikka!
Ooh! En minä ole itsekään käynyt tuolla Nottbeckien hautausmaalla. Vau! Pitääpä mennä jonain valoisana kesäyönä. Huijjui...
PoistaMinusta Wigren lopetti kauppahallissa muutama (??) vuosi sitten. Niitä tuotteita myytiin kyllä siellä seuraavassa lihaputiikissakin vielä, muistaisin, että paikallislehdissä kirjoiteltiin asiasta. En tiedä sitten onko koko Wigren nykyään enää voimissaan...
Kauppahalli on kyllä huikean ihana. Harmittavan harvoin tulee sielläkään käydyksi, vaikka se oon tavallaan melkein työmatkan varrella.
Oi, tämä Lielahden kartanon sivussa sijaitsevan tuntemattoman pikku metsähautausmaan etsiminen ja löytäminen tulee olemaan sinulle seikkailu! Harvat tamperelaiset tuntevat sen. Itsekin löysin koko hautausmaan vasta pari vuotta sitten - NETISTÄ! Lumouduin heti koko paikkaan: olen hautausmaafriikki, koska juuri niissä paikkakunnan HISTORIA kiteytyy ja tiivistyy konkreettisesti. Retket vanhoille hautausmaille ovat kuin vettä janoon kuihtuvalle... :)
VastaaPoistaNottbeckien hautausmaahan kätkeytyy jännittäviä tarinoita ja yksi ihan oikea salapoliisikertomuskin. Tamperelainen harrastajahistorioitsija Kyllikki Helenius ihmetteli, että missä suvun viimeisen jäsenen, Andrée de Nottbeckin hauta oikein on, koska Tampereen kaupunki oli kuitannut kyselyn paikasta sanalla "tuntematon". Niin Kyllikki lähti tyttärentyttärensä kanssa etsimään hautaa Genevestä, jossa Andrée oli kuollut. Ei löytynyt! Etsintä jatkui. Ja sitten, mikä yllätys! Helsinkiläisen hautaustoimiston pölyiseltä takahyllyltä löytyi sinne unohtunut uurna(!). Finlaysonilla toimitettiin sitten 1997 myöhästyneet hautajaiset, ja Andrée sai laskeutua lepoon suvun omaan hautalehtoon Lielahteen... Siellä on myös Andréen nimi komeassa hautakivessä.
Erikoista on se, että unohdukseen päätynyt Andrée oli varakas nainen, jonka omistamasta säätiöstä tänäkin päivänä jaetaan hulppeat rahat ITÄMEREN SUOJELUUN.
Laitan sinulle tässä linkit pariin blogipostaukseen.
Eeva-Maria eksyi vahingossa Nottbeckien hautausmaalle ollessaan poimimassa villejä lupiineja Lielahdessa... :)
Tampereen historiasta innostunut Esa Hakala taitaa olla Tampereen yliopiston kirjastonhoitaja, niin luulisin. Postaus antaa tiiviin tietoiskun Nottbeckien vaiheista Tampereella! Kivoja blogeja nämä molemmat, tutustupa!
turistinakotikaupungissani.blogspot.fi/2012_06_01_archive.html
esahakala.blogspot.fi/2013/04/vuodelta-1487-loytyy-ensikerran.html
Nyt kun TUNNELI on jo lähestymässä Tammerkosken kuohuja, niin tiedätkös, millaisia intohimoisia taisteluita, tehtailijoiden ja yrittäjien salajuonia ja kärhämöintejä käytiin Tammerkosken ranta-alueitten omistamisesta ja hallinnasta! Ei yhtään eroa tämän päivän TUNNELIKESKUSTELUN äänenpainoista, heh-heh! Keskustelin siitä veljeni kanssa, kun olin tammikuussa juuri lukenut kaukolainana tilaamani mielenkiintoisen kirjan: Uuno SINISALO: "Tampereen kirja" (1947). Voi hyvät hyttyrät, eipä uutta auringon alla talouden ja politiikankaan alalla! (LOL)
Jep, minustakin hautausmaat on jotenkin tosi kiehtovia paikkoja. Kunnioitusta herättäviä ja samalla jotenkin jännittävän pelkoa herättäviä paikkoja. Ja ennen kaikkea täynnä "tarinoita."
VastaaPoista(Olin muuten nuorena tyttönä kotikunnassani kolmena vuonna hautausmaalla kesätöissäkin.)
Täytyypä muuten tutustua noihin blogikirjoituksiin ihan ajan kanssa.
Netistä olen lukenut ja etsinyt Tampereen historiaan liittyviä juttuja, lähinnä nyt Armonkallioon liittyviä, kun täällä olen kuitenkin asunut koko ajan (lukuunottamatta kolmea ensimmäistä kuukautta, jolloin asuin Tammelassa), nyt tuli täyteen muuten jo viisitoista vuotta. Ooh, miten aika menee nopeaan.. Aikomuksenani on ollut hankkia noita Tampereen historiaa kuvaavia kirjoja. Kiinnostaa kovasti kaikki sellainen nimittäin.
Minäkin olin opiskeluaikana viitenä kesänä hautuumaatöissä täällä Helsingissä, kahtena kesänä Vanhalla hautausmaalla, kolmena Ortodoksisella hautuumaalla. Jälkimmäinen on jännä paikka. Siellä on paljon merkitsemättömiä tuntemattomien mahtihenkilöiden hautoja ja mausoleumeja. Kerran haudankaivaja oli törmännyt lapiollaan tiiliseinään maassa. "Mikäs tämä on? Eihän tässä pitänyt olla mitään?!" Pällistellessään siinä tiilialusta yht´äkkiä petti miehen alta, ja hän putosi "toiseen todellisuuteen". Kauhea ruumiinhaju pöllähti hänen nenäänsä siellä hämärän keskellä. Tiilikammiossa oli juhlallinen katafalkki. Siinä lepäsi joku korkea-arvoinen sotilashenkilö, joku venäläinen kenraali ehkä. Näytti ihan nukkuvalta elävältä. Komea uniformu arvomerkkeineen oli juuri kuin äsken päälle laitettu... Haudankaivaja meni uteliaana lähemmäksi, koska luuli näkyjä näkevänsä. Sitten tökkäsi etusormellaan vainajaa varovasti... Ja uskomaton tapahtui: Vainaja uniformuineen hajosi PÖLYKSI hänen silmiensä edessä. Katafalkilla ei ollut enää ruumista! Kenraali oli siirtynyt, kuten kaikki me, tomun valtakuntaan...
VastaaPoistaMinua kyllä ajattelutti eilen se Andrée de Nottbeckin maan päällä unohduksissa harhaileva tuhkauurna, ja tunsin suurta surua hänen puolestaan. Oli varmaan hyvä ja sydämellinen ihminen. Piti Marskistakin huolta lähettämällä hänelle hunajaa ja kutomiaan villaliivejä rintamalle, tuki ja rahoitti Marskin Sophy-tytärtä köyhyyden keskellä Pariisissa, koska Marski itsekin oli köyhä, tavallaan Suomen kansan almujen varassa ja rikkaiden ystäviensä. Olihan silti näiden aatelisten ylläpidettävä "säädynmukaista" elämäntapaa kurjissakin olosuhteissa... Walterin ja Andréen koti Genevessä oli vanhan Mannerheimin viimeisiä turvapaikkoja - olihan hän eräänlaisessa "maanpaossa" loppuelämänsä ajan. Kirjoitteli niitä muistelmiaan ja kärsi elämänikäisestä vatsahaavasta, johon lopulta kuolikin...
Nyt Andrée on samassa haudassa rakkaan Walterinsa kanssa Lielahdessa. He muuten olivat serkuksia, kummatkin von Nottbeckeja. Heidän säätiönsä jakaa vuosittain uskomattomat 500 000 euroa Itämeren-tutkimukseen ja merentutkimusalan opiskelijoille! Hissifirma Kone Oy:n lahjoitukset tunnetaan kaikkialla (he, nimittäin Herlinit, tekevät tässä suurenmoisen hienoa ja oivaa työtä: minun veljentyttäreni tekee postdoc-tutkimusta yhdessä Koneen projektissa, hän on koulutukseltaan populaatiogeneetikko!), mutta kaikinpuolinen unohdus lepää yhden Tampereen rakentajasuvun yllä!
Lielahden kartano, kuinkahan senkin mahtaa käydä, kun Metsä Board on juuri äskettäin myynyt maa-alueet (90 ha) Näsijärven rantavesialueineen (paljon niitäkin muuten on!) Tampereen kaupungille! Luin tammikuussa Kauppalehdestä. Osa rakennuksista on tietenkin suojeltuja, lopuille koittaa lähtölaskenta, kun YIT ryhtyy niitä asuntojaan rakentamaan.
Kyllä LIELAHTI liittyy aivan olennaisesti tähän TUNNELINRAKENNUSPROJEKTIIN. Ei siinä silloin säälitä kuolleita eikä eläviä, kun raha tekee pesää vanhoihin kulttuurimaisemiin!
En tiedä, miten kaupunki aikoo käyttää nyt näköjään omistukseensa siirtynyttä HAUTAUSMAATA hyväkseen. Se ei tietenkään ole avoin, vanha Milavidasta siirretty aita sulkee sen. Mutta retkueille varmaan järjestyy pyydettäessä lupa päästä katsomaan hautoja ja kappelia lähempääkin kuin aidan raosta... Googlessa on paljon KUVIA, mm. Jari Niemelän ottamia ja muita. Olen niitä tallennellut "emotioteekkiini". Ovat aarteita! :)
Ai niin, tässä tosi ihana Jukka Joutsin Tampere-sivuston linkki, jossa Masunninmäen ohella myös Armonkallio vilahtaa, mm. vanha kotitaloni!:
www.jukkajoutsi.com/massunmaki.html
Tämä Kastin kivisiltakin radan yllä: oikein vieläkin sydän kauhusta hytkähtää, kun muistelen pikkupoikien "rohkeuskisaa" kävellä sen kivikaiteen päällä ratakuilun yllä! Vieläköhän tekevät samaa?