No niin, en siis ollut tietoinen siitä, että on olemassa
Rantatunneli-korusarja, ennen kuin minulle asiasta vinkattiin.
"Nämä korkealuokkaiset suomalaiset hopeakorut ovat kultaseppä Jouko Tuomiston suunnittelemat ja toteauttamat. Korusarjaan kuuluu: sydänaiheinen riipus, korvakorut ja rannekoru sekä miehekäs solmioneula. Koruissa käytetty Rantatunnelikivi on kiillegneissiä. Tammerkosken alta, yli 20 metrin syvyydestä, tämä yli 2 miljardia vuotta vanha kivi on vihdoin päässyt kukoistamaan tamperelaisille, loistamaan kauniissa koruissa."
Morokin kirjoittaa asiasta:
"Naisten koruissa on sydän-teema, joka kuvastaa sitä, että korukivet ovat
lähtöisin Tampereen sydämestä. Solmioneulassa on kuvattu tunnelin suu."
|
Rantatunneli -korusarjan riipus, kuva täältä |
|
Rantatunneli -korusarjan rannekoru, korvikset ja solmioneula, kuvat täältä |
Ensin ajattelin, että mitä ihmettä?!! Korusarja tunnelikivistä?! Sydämen muotoisia vielä?! Mitämitä?!
Jo RANTATUNNELI itsessään on minulle hyvin hämmentävä ja ristiriitaisia tunteita herättävä asia.
Ja nyt siitä on tehty korusarja. Kivikorusarja. Mitä ihmettä, MIKSI?!!
Minua ei enää
vit... hermostuta kovastikaan tuo tunneli. En edelleenkään siitä erityisemmin riemuitse, mutta alkuaikojen koettelemukset läpikäytyäni ja niistä selvittyäni ovat mielialani olleet nyttemmin melko tasaiset.
[Josta tulikin mieleeni, että piippuasiakin on hetkeksi jäänyt "taka-alalle", mutta kohta saattaa taas hiukan kohahtaa...kun ne helmikuun loppuun mennessä pyydetyt uudet piippusuunnitelmat julkaistaan Taidemuseon verkkosivuilla... Kenties siis jo 5.3. -ja se on jo ihan kohta!]
Alun hädän hetkillä minun oli pakko hankkia tietoa, että tietäisin mistä on kyse ja että voisin ehkä mahdollisesti saada osviittaa siitä, milloin se loppuu... Etten vaipuisi epätoivoon.
No, siinä meni melkoisen paljon enemmän aikaa kuin minä (ja ilmeisesti moni muukin) oli kuvitellut.
Nyttemmin asiat ovat tavallaan hiukan toisin... Sen hyvin
haasteellisen alun
, kutsutaan sitä nyt vaikka leikkisästi
"alkuhässäkäksi," jälkeen olen huomannut, että olen joka tapauksessa hirmuisen kiinnostunut näistä tunneliasioista. Vaikka siis varsinaista "alkukantaista syytä" ei olekaan. Ja olen pannut merkille senkin, ettei blogi toimi enää niinkään itse itseni terapoimismuotona, vaan tunneliasioiden pyörittelynä yleensä.
(Toki täällä avautumisella on edelleenkin terapeuttinen
vaikutus, mutta ei enää niin suuressa mittakaavassa eikä niin kovin usein kuin ennen.)
Miksi sitten kirjoitan, jos kerran (juuri nyt) ei ole mitään hätää tai sitä
itseterapointitarvetta? Koska onhan tämä nyt valtavan mielenkiintoista! Toisaalta. Ja sitten taas toisaalta melkoisen pelottavaa. Kun ei vieläkään (ihan todella) tiedä mitä vielä tuleman pitää ja mikä tärkeintä: Mitä sitten, kun tunneli on valmis?! Niin, että tämä on välillä tunnelielämäterapiaa, välillä muuten-vain-kirjoittelua.
Niin, nuo taisi olla nyt niitä ristiriitaisuuksia. Pelottavaa-kiinnostavaa-epävarmaa-ei niin hyviä muistoja-aivan hyviä muistoja ja sitten tietysti se selviytymisfiilis! On siinä tunnelmia kerrakseen.
Nyt taisin taas hiukan eksyä aiheesta. Niin, nuo korut. Pidän nimenomaan kivikoruista valtavasti. Minulla on sellaisia useita, vaikka en varsinaisesti ole mikään koruihminen. (Enkä myöskään käytä niitä juuri koskaan.)
Mutta kivi-ihminen olen. ;)
Koru (kuten tunnelikin) aiheuttaa minussa melko ristiriitaisia tunteita. Minulle tuollainen tunnelikoru saattaisi ehkä merkitä enemmänkin SELVIYTYMISTÄ kuin tamperelaisuutta, sitä että ne ovat "Tampereen sydämestä". Se voisi toimia muistutuksena siitä, että "Asioilla ON tapana järjestyä."
Huomaa varmaan, että oletan, että kaikki kurjuus ja hurjuus on taaksejäänyttä elämää eikä mitään kamalaa enää tapahdu... Ahahahaha! :D Naiiviutta vai optimsimia?
Voi ei, nyt minä melkein taidan haluta tuollaisen riipuksen.. (Näyttäisi vähän siltä, että minun täytyy näköjään jotenkin perustella itselleni miksi voin ylipäätään haluta tuollaisen riipuksen. Koska:
"Eihän se nyt voi mennä niin tämän kaiken jälkeen."Vai?!)
Ei, kyllä minä sellaisen haluan. Minä
tarvitsen sellaisen. Kauniskin on vielä ja henkilökohtaisella tavalla hyvin merkityksellinen.
Sitten muuta, sitä varsinaista tunneliasiaa. Muutama kuva(kaappaus)
Rantatunnelin FB-sivulta:
"Naistenlahdessa on tällä viikolla purettu ponttiseinää."
Ja voi valtava, eilen siellä oli kuva puhkaistusta tunnelista. Sellaista minä olen odotellutkin. Valoa tunnelin päässä!! :D
Niin joo, tuossa siis kuva..
"Santalahdessa pohjoinen liikennetunneli on puhkaistu työmaakaivantoon.
Siellä on ensimmäisen liikennetunnelien välisen yhdyskäytävän kohdalla
aloitettu myös elementtiasennukset."
Äänistä vielä... Olen ollut iltavuorossa pari päivää, niin en ole päivällä kotona ollutkaan
enkä itse mitään ole näin ollen kuullut, mutta tänne on kuulemma kuulunut melkoista metakkaa viime päivinä. Kyselivät, että mitä siellä tunnelissa mahdetaan tehdä... Tärryytys on sitten varmaan kuitenkin tullut tuosta ponttiseinän purkamisesta eikä itse tunnelista ollenkaan. Minä ehdottelin noita elementtiasennuksia metakan aiheuttajaksi, kun mietiskelin nimenomaan mitä
tunnelissa voitaisi parhaillaan tehdä. Eikä niitä vielä ollut täällä tunnelin suuaukoilla ainakaan kymmenen päivää sitten. Minä nimittäin muistaakseni taisin kysyä.
Ja vielä pihanäkymä tältä päivältä. Silta näyttää siltä, että kohtahan se onkin jo valmis!
|
Rauhaniementien silta tulossa, pihanäkymä 19.2.2015 |
No, eipäs mulla muuta taas. Huomenna on perjantai. Ja meille tulee töihin palomiehiä! JEE! :D
-Anuliina
Jaa niin, täytyy panna korvan taakse tuo Moron jutun
Ideakilpailu: Rantatunnelista kaivettu kivi taipuu koruiksi, mitä muuta keksit Tunnelista tuotteita: Ideakilpailun tarkoituksena on keksiä tuotteita, jotka voidaan osin tai kokonaan valmistaa Rantatunnelista louhituista kivistä.
Voisin keksiä muutaman mukavan ehdotuksen. Ja senkin kenelle niitä tuotteita voisi jaella... Hihhi. ;)