keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Ihan lomalla

Ei kuulu mitään. Tunnelista...tai edes tuolta työmaalta. Sen sijaan putsasivat katuja jäästä ja lumesta, niin, että kolina ja kopse kävi, mutta vasta kympin jälkeen. [Rusnaus on kyllä potenssiin miljoona, jos saa sanoa..] Ja ihan oman taloyhtiön toimesta pärryyteltiin hetki niin, että erotin vain etäisesti tunnelijysärit jostain tuolta kauempaa. Saattaa tietysti olla, että sattui nyt kohdalle tällainen hiljaisempi aamupäivä, tai sitten tunnelimiehet aloittavat möykkäämisen vasta tuonnempana. ;)

En tietenkään taaskaan ole yhtään malttamaton [enpä], mutta kiinnostaisi tietää mistä niitä tunnelikoruja sitten hankitaan... [Minulle ei siis ole vielä vastattu. :D]

Maalatessa sielu lepää.
 Ajattelin ensin, etten mainitse seuraavasta asiasta täällä mitään, mutta kerronpa kuitenkin. Tykkään maalata (akvarelliväreillä) ja hankin minä edukkaita akryylivärejäkin tuossa taannoin... Ihan kokeilumielellä vain, että onko se edes mun juttuni. Maalaaminen (kuten kirjoittaminenkin) on tavallaan  terapeuttista puuhaa...tai siinä maalaillessa hermo lepää ja olo on kovin levollinen. Maalatessa sielu lepää. Nyt vaan on ollut reilu vuoden niin, etten mitään ole saanut paperille tai kankaalle. En MITÄÄN.

Kunnes tuossa yksi päivä keksin, että minäpä maalaankin sen rusnauspiikin! Ja ei, nyt ei ole kuitenkaan mitään syytä epäillä mielenterveyttäni. Maalaan sellaisen ihan pienen taulun vain. On niin nätit värit siinä valokuvassa... ja muodot. :D [Kyllä nyt tirskuttaa...] Todellisuudessa en keksi mitään maalaamisen aihetta ja maalata tekee mieli, piiitkästä aikaa.. Luonnos on tehty jo lyijykynällä kankaalle. Täytyy vain vielä käydä ostamassa valkoista väriä, se kun on loppu. Hirmuisesti tekisi mieli maalata nyt heti, mutta tässä on vähän hommia ja huvituksia hoidettavana ensin...

Katselin muuten tuossa Oscareita ja mieleeni jäi John Legendin lause kiitospuheessaan (paras musiikkikappale 'Glory' elokuvasta Selma): Nina Simone said, “It’s an artist’s duty to reflect the times in which we live.” Mieleeni tuli välittömästi Taidepiippukilpailu.


Millaisessa ajassa ja maailmassa me elämme? Mitä arvoja ihmisillä on, mitä arvostetaan? Kysyn vaan. Sitä voi kukin tahollansa miettiä. Minä valitsisin Akselin Saapumisen arvoituksen.

Tämä olikin tällainen lomaliinan tunnelmakirjoitus. Miten se menikään... vähemmän faktaa, enemmän "roskaa." Pahoitteluni siitä. Hihhii... ;)

                                                                      -Lomaliina

4 kommenttia:

  1. Piippukisa oli äsken radiossa, "Kultakuumeessa"! Laitan heti tähän kaiken, mitä muistan sanotusta.

    Estetiikan dosentti Risto PITKÄNEN Helsingin yliopistosta puhui ensin meidän esteettisten mieltymystemme EVOLUTIIVISESTA perustasta. Kaikkialla maailmassa ihmisiä miellyttävät eniten maisemat, joissa on piirteitä savanni- tai puistotyyppisistä ympäristöistä: avoimuus katseelle, yhtenäinen aluskasvillisuus, pehmeä kumpuilevuus, suuria paksurunkoisia lehtipuita, avoin horisontti, vettä näkyvissä. Kukat ja niiden luona hääräilevät pölyttävät hyönteiset ovat lupaus selviytymisestä. Maisemassa pitää olla sekä avaruutta että paikkoja, joihin voi piiloutua.
    (Tarkoittaa PUITA, jonka alle voi mennä suojaaan sateelta ja auringolta, tai kivetä lehvistöön suojaan saalistavilta pedoilta. Voi kyllä minäkin muistan sen metsän keskelle puuhun rakentamani salaisen piilomajani ja miten ihana siellä oli olla!)

    Eli tietyt MAISEMAPIIRTEET ovat ohjanneet ihmisen sopeutumista ja selviämistä lajina luonnonympäristössä ja muuttuneet TUNNEVASTEEN laukaisevista SIGNAALEISTA kulttuurimme piiriin varastoituneiksi SYMBOLEIKSI. Tämä esitetty teoria on nimeltään HABITAATTITEORIA, toiselta nimeltään SAVANNIHYPOTEESI. Minä kannatan sitä! Nimittäin nyt vallalla oleva teoria väittää ihmisten esteettisten mieltymysten olevan SOSIAALISESTI rakentuneita ja KULTTUURIN MYÖTÄ OPITTUJA. Niin, jos uskoo näin, niin kaadettakoon sitten kaikki puut. kiskottakoon pensaat irti Armonkalliolta ja Eteläpuistosta ja koko Tampereelta, ja istutettakoon ihmiset puiden, pensaiden ja kukkien paikalle olemaan sosiaalisia ja imemään kulttuuria sisäänsä - ilman vettä, vihreyttä ja puita! Hoidettakoon ihmisiäkin niin kuin herkkusieniviljelmiä, sitähän "kulttuuri" tarkoittaa. Olen taas aivan tuohtunut! No, pitää rauhoittua... :-/

    Kun Pitkäseltä kysyttiin,mitä kolmesta piippuehdotuksesta hän kannattaa, niin "BIOFIILINÄ" hän antoi äänensä heti AKSELILLE.

    Taidemuseon intendentti Taina MYLLYHARJU luisteli kaikki kysymykset ottamatta kantaa mihinkään. Väitti, että ÄÄNIÄ yleisöltä on tullut toistakymmentätuhatta (hei, missä ne muuten ovat tai näkyvät?!) ja että ehdotukset ovat pärjänneet "tasaväkisesti" (kuulostaa poliittisesti korrektilta p***an suoltamiselta julkisessa tiedotusvälineessä!). Ehdotuksista mikään ei ollut hänen suosikkinsa. Se oli jo tippunut... Mielenkiintoista oli saada kuulla se, että jury oli käyttänyt ASIANTUNTIJAA kertomassa, että Akselin ehdotus ON toteuttamiskelpoinen, vaikka sitä kovin epäiltiin...

    Radiolähetys lienee tavoitettavissa Areenassa, jos haluat kuunnella. ("Kultakuume" 25.02.)

    Mukava tuttavuus tuo Risto PITKÄNEN, estetiikan dosentti. Olen itsekin pohtinut näitä YMPÄRISTÖESTETIIKAN kysymyksiä. Tiesitko esim., että LUOLAT ovat lapsille kiinnostavia ja virkistäviä seikkailupaikkoja. Niitä vain nyt ei Suomessa niin kovin paljon ole, näitä ihmisen "piilopaikkoja"... Vielä BAROKIN ja ROKOKOONKIN ajan esteettiseen muotokieleen kuului, että kuninkaallisiin puutarhoihin, joissa hienosto vietti aikaansa, kuului jonnekin sivummalle rakennettu LUOLA, ja sinne erakon roolia vetämään rääsyissään haahuileva tehtävään palkattu NÄYTTELIJÄ. Ihminen ei edes keinotekoisen mahtailukulttuurinsa keskelläkään pystynyt unohtamaan evoluution hämärään kätkeytyvää primitiivistä menneisyyttään...

    Myös AIVOTUTKIMUS todistaa savannihypoteesin puolesta. Lapset tykkäävät kiipeillä, keinua, kätkeytyä mitä merkillisimpiin paikkoihin. Kotien seinillä MAISEMAMAALAUKSET ovat yhä edelleen suosittuja abstraktien teosten sijasta. Ne Kolit ja Inarit ja muut, missä on vettä ja suhisevia puita, hiljaisuutta ja rauhaa...

    Kysypäs niitä KIVIKORUJA osoitteesta info@sunsetkoru.com. Firma sijaitsee Naantalissa, mutta voit tilata sen riipuksesi suoraan netistä.

    Hauskaa minilomaa! :-)

    T. Viipperä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VOU!! Täytyypä kuunnella heti huomenna, tänään on hiukan juhlittava. ;) Terveisiä muuten Torni -hotellista, komeat on näkymät sieltä!

      Tsekkasin muuten tuon Kultakuumeen nopeasti ja kyllä se löytyy Areenasta. http://areena.yle.fi/radio/2584790 Kiitos vinkistä!

      Kuulostaa kyllä hyvältä nuo Akseli-osuudet jutussasi. JIHUU! AKSELI VOITTOON! :D

      -Anuliina

      Poista
  2. Miksi museonjohtaja Taina KIVIHARJU oli niin vaisu ja vähäsanainen, suorastaan TORJUVA, kun toimittaja kyseli kuulumisia piippukilpailusta?

    Vastaus: Koska "Saapumisen arvoitus" työntyessään ylös b-sarjasta oli tönäissyt juuri HÄNEN suosikkinsa ulos pelilaudalta. "Tilleri talleri a-laudalla makasi, tilleri talleri a-laudalta putosi..." Sinne c-sarjaan! (LOL)

    "Wovon man nicht reden kann, darüber muss man schweigen." (Wittgenstein)

    Pyhä jysäys! Nainen ei tunnu hallitsevan omaa julkisuuskuvaansa kovin hyvin... :DD

    VastaaPoista
  3. Tuli vähän huono omatunto tämän kohdetta ajatellen ehkä ansaitsemattoman "sarkasmini" johdosta, uh-huh...:-/ Kyllä museonjohtaja ansaitsee myötätuntoakin kaiken pöllytyksen jälkeen tässä aika haasteellisessa tilanteessaan - noin yleisesti, enkä tarkoita nyt piippukilpailua enkä juhlavuoden Muumi-katastrofiakaan.

    Tarkoitan nyt Taidemuseon KOTIA, sitä ihanaa tiilistä entistä kruunun viljamakasiinirakennusta, jonka ohi olen tuhannet kerrat kävellyt Mariankadun mukulakiviä pitkin asuessani jo ajat sitten hävinneessä Puu-Amurissa hamassa nuoruudessani. Ah, Amuri... Muistan ne museopihaa reunustavat pensaatkin: en tiedä minkä nimisiä olivat, mutta niissä oli sellaiset kapeat ja puikulaiset punaiset marjat... Koulun kanssa käytiin tietenkin sisällä näyttelyissä.

    TAIDEMUSEO on rakennuksena mitä arvokkain, keskeinen katseenvangitsija koko Amurin ja Pyynikin alueella. Käsittääkseni rakennus ympäristöineen on alkanut kiinnostaa myös gryndereitä(onko?!), ja itse museotoiminnalle ja sen edelleenkehittämiselle tilat ovat jo käyneet liian AHTAAKSI. Lisätilaa on rakennettu maan alle, kuten tiedämme. Seuraavaksi lisätilaa pitäisi rakentaa maan päälle, kuten on luvattu kaupungin taholta. Miten ja milloin tämä aiotaan toteuttaa?

    Haastehan on aivan hirmuinen, jotta lisärakennus saataisiin sopeutumaan YMPÄRISTÖÖN! Ettei kävisi kuin Eduskunnan lisärakennukselle, joka piti väkisin tunkea pienen puistopläntin päälle pääkaupungin AHTAIMPAAN tilaan, muiden mahtirakennusten joukkoon, soraääniseen "sekakuoroon" Mannerheimintiellä...

    Eikö Tampereen Taidemuseo ansaitsisi pikemminkin kokonaan UUDET tilat aivan muualla (vaikkapa siellä Eteläpuiston uudessa kaavassa: esim. Hemgårdin jo kertaalleen hylätty suunnitelma pitää ehdottomasti ottaa uuteen tarkasteluun, koska puistomainen avara tila olisi ainoa oikea luonnollinen ympäristö Tampereen Taidemuseolle! Sille sitten oma arkkitehtuurikilpailu!).

    Näin Kalevalan päivän kunniaksi tämän MUSEORAKENNUSIHMETTELYNI loppulauseeksi värssy Lönnrotilta:

    "HEVOSIA JA HYVIÄ --
    RAHAA JA JYVIÄ:
    EIKÖ SE HERROJA HARMITA?"

    Hipheijaa myös sinne Taidemuseon suuntaan ja TOI TOI tuleville piippuvalinnoille! :-)

    T. Viipperä

    VastaaPoista