torstai 19. helmikuuta 2015

Tunnelikoruja ja (hyvin) vähän muuta

No niin, en siis ollut tietoinen siitä, että on olemassa Rantatunneli-korusarja, ennen kuin minulle asiasta vinkattiin.
"Nämä korkealuokkaiset suomalaiset hopeakorut ovat kultaseppä Jouko Tuomiston suunnittelemat ja toteauttamat. Korusarjaan kuuluu: sydänaiheinen riipus, korvakorut ja rannekoru sekä miehekäs solmioneula. Koruissa käytetty Rantatunnelikivi on kiillegneissiä. Tammerkosken alta, yli 20 metrin syvyydestä, tämä yli 2 miljardia vuotta vanha kivi on vihdoin päässyt kukoistamaan tamperelaisille, loistamaan kauniissa koruissa." 
Morokin kirjoittaa asiasta: "Naisten koruissa on sydän-teema, joka kuvastaa sitä, että korukivet ovat lähtöisin Tampereen sydämestä. Solmioneulassa on kuvattu tunnelin suu."
Rantatunneli -korusarjan riipus, kuva täältä
Rantatunneli -korusarjan rannekoru, korvikset ja solmioneula, kuvat täältä
Ensin ajattelin, että mitä ihmettä?!! Korusarja tunnelikivistä?! Sydämen muotoisia vielä?! Mitämitä?!
Jo RANTATUNNELI itsessään on minulle hyvin hämmentävä ja ristiriitaisia tunteita herättävä asia. Ja nyt siitä on tehty korusarja. Kivikorusarja. Mitä ihmettä, MIKSI?!!

Minua ei enää vit... hermostuta kovastikaan tuo tunneli. En edelleenkään siitä erityisemmin riemuitse, mutta alkuaikojen koettelemukset läpikäytyäni ja niistä selvittyäni ovat mielialani olleet nyttemmin melko tasaiset. [Josta tulikin mieleeni, että piippuasiakin on hetkeksi jäänyt "taka-alalle", mutta kohta saattaa taas hiukan kohahtaa...kun ne helmikuun loppuun mennessä pyydetyt uudet piippusuunnitelmat julkaistaan Taidemuseon verkkosivuilla... Kenties siis jo 5.3.  -ja se on jo ihan kohta!]

Alun hädän hetkillä minun oli pakko hankkia tietoa, että tietäisin mistä on kyse ja että voisin ehkä mahdollisesti saada osviittaa siitä, milloin se loppuu... Etten vaipuisi epätoivoon. No, siinä meni melkoisen paljon enemmän aikaa kuin minä (ja ilmeisesti moni muukin) oli kuvitellut.
Nyttemmin asiat ovat tavallaan hiukan toisin... Sen hyvin haasteellisen alun, kutsutaan sitä nyt vaikka leikkisästi "alkuhässäkäksi," jälkeen olen huomannut, että olen joka tapauksessa hirmuisen kiinnostunut näistä tunneliasioista. Vaikka siis varsinaista "alkukantaista syytä" ei olekaan. Ja olen pannut merkille senkin, ettei blogi toimi enää niinkään itse itseni terapoimismuotona, vaan tunneliasioiden pyörittelynä yleensä.  (Toki täällä avautumisella on edelleenkin terapeuttinen vaikutus, mutta ei enää niin suuressa mittakaavassa eikä niin kovin usein kuin ennen.)

Miksi sitten kirjoitan, jos kerran (juuri nyt) ei ole mitään hätää tai sitä itseterapointitarvetta? Koska onhan tämä nyt valtavan mielenkiintoista! Toisaalta. Ja sitten taas toisaalta melkoisen pelottavaa. Kun ei vieläkään (ihan todella) tiedä mitä vielä tuleman pitää ja mikä tärkeintä: Mitä sitten, kun tunneli on valmis?! Niin, että tämä on välillä tunnelielämäterapiaa, välillä muuten-vain-kirjoittelua.

Niin, nuo taisi olla nyt niitä ristiriitaisuuksia. Pelottavaa-kiinnostavaa-epävarmaa-ei niin hyviä muistoja-aivan hyviä muistoja ja sitten tietysti se selviytymisfiilis! On siinä tunnelmia kerrakseen.

Nyt taisin taas hiukan eksyä aiheesta. Niin, nuo korut. Pidän nimenomaan kivikoruista valtavasti. Minulla on sellaisia useita, vaikka en varsinaisesti ole mikään koruihminen. (Enkä myöskään käytä niitä juuri koskaan.) Mutta kivi-ihminen olen. ;)

Koru (kuten tunnelikin) aiheuttaa minussa melko ristiriitaisia tunteita. Minulle tuollainen tunnelikoru saattaisi ehkä merkitä enemmänkin SELVIYTYMISTÄ kuin tamperelaisuutta, sitä että ne ovat "Tampereen sydämestä". Se voisi toimia muistutuksena siitä, että "Asioilla ON tapana järjestyä."
Huomaa varmaan, että oletan, että kaikki kurjuus ja hurjuus on taaksejäänyttä elämää eikä mitään kamalaa enää tapahdu... Ahahahaha! :D Naiiviutta vai optimsimia?

Voi ei, nyt minä melkein taidan haluta tuollaisen riipuksen.. (Näyttäisi vähän siltä, että minun täytyy näköjään  jotenkin perustella itselleni miksi voin ylipäätään haluta tuollaisen riipuksen. Koska: "Eihän se nyt voi mennä niin tämän kaiken jälkeen."Vai?!)
 Ei, kyllä minä sellaisen haluan. Minä tarvitsen sellaisen. Kauniskin on vielä ja henkilökohtaisella tavalla hyvin merkityksellinen.

Sitten muuta, sitä varsinaista tunneliasiaa. Muutama kuva(kaappaus) Rantatunnelin FB-sivulta:
"Naistenlahdessa on tällä viikolla purettu ponttiseinää."
Kuva(kaappaus) Rantatunnelin FB-sivuilta 19.2.2015
Ja voi valtava, eilen siellä oli kuva puhkaistusta tunnelista. Sellaista minä olen odotellutkin. Valoa tunnelin päässä!! :D
Niin joo, tuossa siis kuva.."Santalahdessa pohjoinen liikennetunneli on puhkaistu työmaakaivantoon. Siellä on ensimmäisen liikennetunnelien välisen yhdyskäytävän kohdalla aloitettu myös elementtiasennukset."
Kuva(kaappaus) Rantatunnelin FB-sivuilta 19.2.2015
Äänistä vielä... Olen ollut iltavuorossa pari päivää, niin en ole päivällä kotona ollutkaan enkä itse mitään ole näin ollen kuullut, mutta tänne on kuulemma kuulunut melkoista metakkaa viime päivinä. Kyselivät, että mitä siellä tunnelissa mahdetaan tehdä... Tärryytys on sitten varmaan kuitenkin tullut tuosta ponttiseinän purkamisesta eikä itse tunnelista ollenkaan. Minä ehdottelin noita elementtiasennuksia metakan aiheuttajaksi, kun mietiskelin nimenomaan mitä tunnelissa voitaisi parhaillaan tehdä. Eikä niitä vielä ollut täällä tunnelin suuaukoilla ainakaan kymmenen päivää sitten. Minä nimittäin muistaakseni taisin kysyä.

Ja vielä  pihanäkymä tältä päivältä. Silta näyttää siltä, että kohtahan se onkin jo valmis!
Rauhaniementien silta tulossa, pihanäkymä 19.2.2015
 No, eipäs mulla muuta taas. Huomenna on perjantai. Ja meille tulee töihin palomiehiä! JEE! :D

                                                                   -Anuliina

Jaa niin, täytyy panna korvan taakse tuo Moron jutun Ideakilpailu: Rantatunnelista kaivettu kivi taipuu koruiksi, mitä muuta keksit Tunnelista tuotteita: Ideakilpailun tarkoituksena on keksiä tuotteita, jotka voidaan osin tai kokonaan valmistaa Rantatunnelista louhituista kivistä.
Voisin keksiä muutaman mukavan ehdotuksen. Ja senkin kenelle niitä tuotteita voisi jaella... Hihhi. ;)

6 kommenttia:

  1. Tuon "miehekkään" solmioneulan pariksi kultaseppä Jouko Tuomisto voisi suunnitella vielä KALVOSINNAPIT. Pallo keskeltä halki ja upotus hopea-alustaan. Setti toimisi hienosti TUMMAN PUVUN kanssa! Olisi arvokas isänpäivälahja. (Sopisi myös TUNNELI-INSINÖÖREILLE ja muulle räjäyttäjäporukalle, hi-hii!)

    TAMPELLAN alueelta kuuluu kummia. Olin tietoinen sen 100-metrisen suojellun tiilipiipun ongelmista, siitä ettei kaupungilta tuntunut liikenevän rahaa eikä myötätuntoa sen piipun kunnossapitämiseen. Kun asukkaat kertoivat putoilevista tiilenpalasista, pelastuslaitos tuli ja eristi piipun SUOJA-AIDALLA ja varoituskilvellä. No, nyt tänään Aamulehti kertoo, että jo tippuu varsinaisia JYSÄREITÄ piipusta alas ja aidan ulkopuolellekin! Hornan hengetkö liikkeellä vai naapuruston villiintynyt mielikuvitus, "mörkömieli"? Turhia hätäpuheluitahan ei enää saa tehdä, tulee lujat sakot...

    YIT vakuuttaa, että Ranta-Tampellan rakennustyöt eivät vaikuta piippuun mitenkään. Myös Tunnelityömaa vakuuttaa samaa: Räjäytyskonsultti Jari Uggelberg Kalliotekniikka Oy:stä torjuu kaikki epäilyt tärinöiden vaikutuksesta ja sanoo syyksi syksyiset pakkaset... En ole kylläkään kuullut PAKKASEN aiheuttavan sellaisia tärinöitä, että kilon painoiset murikat irtoavat piipusta ties montako metriä ympäriinsä?!!

    Piippu on kuitenkin Tampereen tiilipiipuista siitä nuorimmasta päästä (1947), joten mitenkähän PAKKASET ovat päässeet runtelemaan niitä muita, siis OIKEASTI vanhoja suojeltuja piippuja?!! Esim. Frenckellin kahdeksankulmaista tai Luikun nelikulmaista?!

    Johan sen järkikin sanoo, että näin korkeassa piipussa -about 100 m - tärinöiden vahvistuminen (resonanssi) on enemmän kuin todennäköistä.

    Kuinkahan monta murikkaa piipun SISÄLLE muuten on tippunut ja kasaantunut? Sinne näkymättömiin? Onko pelastuslaitos velvoittanut kaupunkia tutkimuksiin ja korjauksiin? Sillä onhan TAMPELLAN PIIPPU pelastettava!

    Jos ei tehdä mitään muuta kuin pystytetään TURVA-AITOJA, niin piippu ennen pitkää romahtaa. Ja silloin, pyhä jysäys sentään, IHMISETKIN ovat hengen ja terveyden vaarassa.
    Samanlaisessa kuin sota-aikana. Silloinkin tärisi (pommituksissa) muutama piippu tuusan nuuskaksi.

    Piippua ei voi mitenkään irrottaa paikaltaan ja kiidättää turvaan. Niin kuin kaupunki yhdessä Lemminkäisen nosturien kanssa teki Näsikallion KOTKA-PATSAALLE viime keväänä. Silloin kyllä osattiin pelätä tunneliräjäytysten mahdollisesti aiheuttamia vaarallisia "resonansseja" arvokkaalle maamerkille...

    TAMPELLAN PIIPPUA isännöi Tampereen kaupungin tilakeskus. Piippua onkin kaupungin toimesta saumailtu ja pintakorjailtu vuosien saatossa, mutta tämä ei enää riitä piipun ylläpitoon, koska rakennustaiteellisista ja maisemallisista syistä sitä ei saa lyhentää. Kaupunki onkin jo tilannut korjaussuunnitelman yhdyskuntarakentaja RAMBOLLilta, mutta rahan osoittaminen kohteeseen kangertelee jostain syystä. Veikö Tunneli kaikki kaupungin rakennuseväät, vai annetaanko ajan kulua niin, että PAINOVOIMA saa tehdä tehtävänsä ja "viraton" piippu saa rauhassa romahtaa muistojen joukkoon?

    Tiilipiippujen puolesta nyt ääntä! ;)

    VastaaPoista
  2. Korjaan tuota viimeistä lausetta. Ei kaupunki toki anna sen romahtaa. Odotetaan vain niin kauan, että piippu tulee KORJAUSKELVOTTOMAKSI tai liian kalliiksi/kannattamattomaksi korjata rappion edetessä ja teknisten mahdollisuuksien vähentyessä. Olkoon vain kuinka suojeltu tahansa, silloin kaupunki antaa sille PURKUTUOMION. Eli:

    Tampellan piippu puretaan pois, maisemaan syntyy ammottava aukko - kuvitellanpa sitä, hyvät armonkalliolaiset! Ei lohduta uusi iv-piippukaan. Kyllä nyt on PIIPPUHUOLIA siellä teidän huudeilla, varautukaa siihen! :-O

    Muistellaanpa, miten kävi Haminan SUMMAN tehtaan vanhalle suojellulle piipulle, korkeus 136 metriä, Stora Enso myi käyttämättömän tehtaan GOOGLElle, joka tutkimusten jälkeen purki piipun. Asiantuntijoiden mukaan piippu ei ollut enää pelastettavissa.

    Samaa vähän pelkään TAMPELLAN piipunkin kohdalla. Onko sillä enää elinaikaa?

    Kannattaisikohan ottaa yhteyttä RAMBOLLin piippututkimuksen tiedottajaan, niin tietäisi missä nyt oikeasti mennään. Henkilö on Jukka MERVIÖ, puh. 020 755 6894. Voi sinne kirjoittaakin: info@ramboll.fi

    Piippututkimus tehtiin jo v. 2010. On hyvin outoa, että kuntotutkimuksen osoittaessa hälyttäviä lukuja korjausta ei ole vielä edes aloitettu. Pelastuslaitos vain naruaitoja pystyttelee. Ja vuosihan on 2015... Mietityttää.

    Kulttuurihistoriallisesti arvokas VOIKKAAN paperitehtaan piippu oli myös 100 metriä korkea tiilipiippu ja Museoviraston suojeluksessa (rak. 1933).. Mutta Kuusankosken kaupunkipa päätti räjäyttää sen pois. Siis, se todella RÄJÄYTETTIIN. Uutisvideo siitä on Elävässä arkistossa.

    Käykö näin myös Tampereella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ÄÄK! Ai, sieltä tippuu jo murikoita?!! Voi ei. Mulle ei tule Aamulehjteä, luen sen aina netistä ja siellä ei tuosta piippuasiasta ollut juttua ollenkaan.

      Minä niin pidän noista punatiilipiipuista. Ja jos nyt tietävät, ettei sitä aiota edes korjauttaa, vaan odottavat, että siitä juurikin tulisi korjauskelvoton (=purkutuomio) niin purkaisivat sitten samantine ja kokoaisivat tuohon iV-piipuksi. ;)

      No ei vaan. Mutta siis YIT:n työmaahan on siinä aivan vieressä! Ja seurantapalvelun mittatyökalun mukaan tunneliräjäytyksetkin 130m:n päässä piipusta, ovat juuri ehkä "eniten kohdalla."
      Tuntuu oudolta, ettei räjäytykset aivan vieressä ja vähän kauempanakin vaikuttaisi mitenkään asiaan. Kyllä ne nyt ainakin edesauttavat rapistumista, jos ei muuta. Sen voisivat ainakin myöntää vakuutteluiltaan.

      Luinkin sen Rambollin 'Tampellan piipun kuntotutkimus ja korjaussuunnittelu:'n http://www.ramboll.fi/projektit/rfi/tampellan_piippu
      Tosiaan vuodelta 2010. Eikä mitään vieläkään ole tehty. Just.

      Tuosta solmioneulasta piti vielä sanomani, että minä en mitenkään meinaa löytää siitä sitä tunnelin suuta.

      Poista
  3. Ai, johonkin se uutinen tosiaan hävisi. Katsoin historiastani, ja löytyihän se hakusanoilla "Tampellan tehtaan piipun alla kannattaa varoa päätään - Katso kuva". Jutun kärkenä tosiaan kuva: herrahenkilön iso kenkä kokoa 44 siinä tiilimurikoitten vieressä. YIT oli nimittäin vähätellyt Aamulehdessä aiemmin, että ne ovat "vaarattomia sormenpään kokoisia palasia", ja Esplanadilla asuva herra halusi näyttää toimittajalle, että kyllä ikävää jälkeä tekee kun tuollainen murikka sadasta metristä päähän putoaa. Niin varmaan! :)

    Niin, eikös ne sitä Espantornia siinä aivan piipun vieressä rakenna, pitäisi valmistua nyt tulevana kesänä. Komea 55 metriä korkea rakennus, kyllä siinä on jyske käynyt Pellavanmäellä - ties vaikka olisi jokin niistä paikalla hääräävistä monista torninostureista huitaissut LOMMOJA piipun kylkeen(!). Kun isoja massoja nostellaan... Aika ahtaassa tilassa. Ja vielä niin korkealle(!).

    Jutun höysteenä oli vielä 20 vihaista tai peräti raivostunutta kommenttia sekä YIT:lle että Rantatunnelille. Joku tosin epäili, että onhan ne tiilenkappaleet voitu kantaa paikalle jostain ulkopuoleltakin... Niinpä niin! Hi-hih! Joku "tiilenkantaja" liikkeellä, sitten hätäpuhelu ja iso haloo. Joopa joo.

    Ei sitä piippua räjäyttääkään voi, koska sille ei löydy tilaa, paljon muutakin menisi. Korjaaminen tulisi kalliiksi, mutta niin tulisi purkaminenkin. Ratkaisu varmaan tehdään siinä kohdassa kun nämä kaksi kustannuskäyrää kohtaavat jossain pisteessä ja purkamisesta tulee se edullisempi ratkaisu. Odotetaanpa vain, näin se on kaupungilla kalkyloitu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas, niinpäs löytyykin noilla hakusanoilla.
      Onhan sieltä tippunut niitä tiilenpaloja jo ennen räjäytystyömaitakin, mutta en minä lähtisi kokonaan kieltämään tärinöitten vaikutuksia. Kai se nyt vauhtia antaa tuolle rappeutumiselle.

      Joo, se Espantorni näyttää kyllä jo ihan valmiille. (Sen edustan kimpussa ne siellä ainakin viimeksi ohi kulkiessanmi puuhasteli.) On se vaan korkea. Syksyllä kävelin siitä veljentyttöni kanssa ohi ja tämä viisivuotias oli tornista ihan haltioissaan ja sanoi, ettei ole ikinä nähnyt yhtä korkeeta taloa. :D
      Ei ollut kyllä nähnyt yhtä pitkiä portaitakaan...Soukkapuistoon laskeutuessamme. Tsihhhihhi... Hassu pieni ihminen. :)

      Poista
  4. Joo, voi olla sitäkin, että ei edes lähdetä korjaamaan niinä vuosina kun piipun ympärillä ja alla räjäytellään ja jyskätään. Katsotaan vasta sitten, kun se melskaaminen maan alla ja päällä on loppunut. (Ja se KOTKA-patsaskin tuotu takaisin paikalleen, hi-hi!)

    Tuho voi olla melkoista. Voimalaitospiipun sisälläkin tapahtuu, kun sään vaikutuksesta ne vanhat nokijäämät muuttuvat RIKKIHAPOKSI ja syövyttävät raplinkia. Mutta että TIILEN palaset tippuvat, sen laskisin kyllä tärinöitten piikkiin. Tiili itsessään kyllä kestää SÄÄN vaihtelut, pakkasen ja kosteuden. Huoltokorjaukset määrävälein ovat lähinnä hapertuneen MUURAUKSEEN uusimista. Ja niitähän Tampere on tehnytkin. Mutta 2010 todettiin, että piipun PERUSREMONTTI on tarpeen, jos piippu halutaan säilyttää. Nyt tosiaan vallitsee pimento siitä, haluaako Tampere säilyttää piipun vai ei. Onko siis lähtölaskenta jo alkanut? Mitä haluavat grynderit? Mitä sanovat Tampereen asukkaat? Ettei vain herättäisi liian myöhään...

    PIIPPU kuuluu maisemaan yhtä olennaisesti kuin Tampellan logo Tammerkosken ylle...

    On se Tampesterin uusin tornitalo kyllä aika edustava ja sopii komeasti maisemaan. Kävin katsomassa sen rakennusvaiheita Taloforumissa, Tampereen viestiketjussa. Räyhäkästä menoa siellä naapurissa! Kunhan OPISKELIJAT saapuvat, se tuo virkistystä Pellavanmäelle.
    (Kuten Akselin piippu Tunnelin suulle!)

    Pellavasta tulikin mieleeni ihana kirpputorilöytöni Sörkan FIFA:sta muutaman vuoden takaa. Näin neljä somaa tyynyliinaa. Kun avasin ihastellakseni niitä kotona, niin mitä näinkään! Joku oli ostanut kangasta ja hurauttanut niistä ompelukoneella tukevat tyynyliinat, hieman standardikoosta poikkeavat. Reunassa luki "VILJANTÄHKÄ Made in Finland by TAMPELLA". Ajattele! Joskus siellä on tehty kangastakin! Siellä se piippu on höyrynnyt näitä minunkin tyynyliinojakin varten... Sinivalkoinen vinoshakkiruutupohja, jonka päällä iloisia kukkasnaamoja ja pulleita viljantähkiä! Hieman haalistunutta sinistä, mutta silti - Tampella! Aitoa vintagea, jota en raski edes laittaa pesukoneeseen, vaan pesen tarkasti käsin, sydän värjyen. Luulen, että "Viljantähkä" on jostain 1960-luvulta tai vähän myöhemmin, koska tekstiilinvalmistus Tampellassa loppui 1970-luvulla. Malli voi olla tallella Tekstiilimuseossa. Netistä en sitä löytänyt. Olisi kiva tietää suunnittelijan nimi. :)

    VastaaPoista