lauantai 28. helmikuuta 2015

'Mörkö ja rusnauspiikki'

Anuliinan "Mörkö ja rusnauspiikki." Taideterapiaa ;)
"Tältä se siis näyttää. Kaikkea ne keksivät." (Taikatalvi)

Nyt se on kutakuinkin valmis! Mörkö ja rusnauspiikki, akryylivärit, 24x18. Kuvassa näköjään värit vääristyy hieman ja työ on kovin laikukas, luonnonvalossa tasaisempi. Mutta ei se oo niin justiisa. Suunnilleen tuollainen siitä tuli. On kyllä enemmän akvarellimaalaus minun juttuni. Tai ehkä täytyy vain harjoitella, oli aivan mukavaa maalata, joskaan ei ongelmatonta..Ehkä teen tämän kaveriksi hiukan valoisamman taulun. Sellaisen valoisampien aikojen taulun. ;)

Muutama tauluun sopiva muumimiete vielä:

"Ja minä löysin sellaisen, joka alkaa L:llä ja päättyy A:han! Ja jossain keskellä on U ja O ja L, mutta enempää en sano!" (Nipsu, Muumipeikko ja pyrstötähti)

"Se on sellaista mitä tapahtuu yöllä...yön muutoksia, käsitäthän." (Muumipappa, Muumipappa ja meri)

"Nukkukaa lapset musta on yö, komeetat kulkee, kun hetki jo lyö. Unta te nähkää ja unohtakaa. Yö maan jo peittää ei valoa näy, pienet karitsaiset vain laitumella käy." (Muumimamman uniruno kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti)

"Minä en ole nähnyt teidän hupsua Mörköänne!" (Piisamirotta, Taikurin hattu)

"Tämä on katastrofi." (Piisamirotta)

"Suuri taide edellyttää suurta kärsimystä." (Piisamirotta)  
[Ahhahaha, no ei sentään SUURI taide, mutta taide kuitenkin.]

Ei mitään lisättävää. :D

                                      -Anuliina

4 kommenttia:

  1. Onpa ilmeikäs kuva!

    Siinä on kuvattu tunne nimeltä "pyhä kauhu". Se on sitä, mikä sai esi-ihmisen kyyristymään luolaansa ukkosen jylinän, paukkeen ja äkillisesti luolan seiniä valaisevan SALAMAN alle. Rusnauspiikki on sen salaman "jälkikuva", joka ei ole kadonnut homo sapiensin eikä nykyihmisen ikiaikaisesta solumuistista. Se on siellä, olemassa, "pyhä kauhu", jo neanderthalien ajoista asti.

    Hyvin muuten sait sen esiin! :) Ne LÄIKÄT kyllä sopivat kuvaan = kauhu kimpoilee ja värähtelee ilmassa. Eläinhahmot ovat perin sympaattisia. Ja PIIKKI kovin uhkaava! :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos :)

    Joo, laikut kuuluvat kuvaan, niitä oli sinne tarkoituskin tehdä, mutta tässä ne jotenkin nousevat esiin, kun luonnonvalossa väritys on tasaisempi, rauhaisampi, joskin synkkä.

    Synkkiä olivat kyllä ne päivätkin... eikun yöt.:D Onneksi se on taakse jäänyttä elämää. Ja vaikken uskonut silloin, niin nyt voin jo (ainakin melkein) nauraa asialle.

    Kun aloin maalata taulua, mielessäni oli valoisampi kuva, mutta mitä kauemmin maalasin, sen synkemmäksi värit kävivät. (Ilmeisesti palauduin tuonne kevättunnelmiin..) Tarkoitukseni oli aluksi maalata tunnelin seinämien muodot näkyviin, mutta maalatessa mieleni muuttui, maalasin muodot piiloon ja siitä tuli... tuollainen.

    Se tarvisi nyt vaan kaverin. Onneksi joku luomisen tukos, tulppa, aukesi ja minun tekee taas kauheasti mieli maalata.

    Jihuu! Näin ne asiat järjestyvät.

    VastaaPoista
  3. Yhä vain valkenee Armonkalliolla! Aamulehden ykkösuutinen tänään on:

    "Täällä ovat Tampereen kalleimmat neliöt: ´Vasta nyt alettu arvostaa´."

    Ne ovat löytäneet kiinteistöyrittäjien ylläpitämän BLOGIN, joka seuraa asuntojen hintakehitystä Suomessa 100 kalleimmalla asuinalueella. Laitapa kirjanmerkkeihisi tämä osoite:

    www.asuntojenhinnat.fi/blogi

    Tampereen halutuimmat asunnot sijaitsevat a) AMURISSA (sija 54., hintakehitys reippasti nouseva!) ja b) ARMONKALLIOLLA (sija 59, hintakehitys maltillisesti nouseva). KESKUSTAN vetovoima on kohtuullisen heikko ja hintakehityskin reippaasti LASKEVA. Siinäpä on hyvä barometri seurata asumisen hintakehitystä Tampereella ja muualla.

    Laitan nämä "Sata kalleinta asuntoaluetta" myös omiin suosikkeihini!

    KAHVIKORTTELI se vain rakentaa niitä uusia hienoja talojaan tuohon vieraan, ja taas maata myllätään oikein pahemman jälkeen. Kinttupolkuni on pimeä ja kurainen työmaa-aitojen reunustama VIEMÄRITYÖMAA. Lätkin vain lisää heijastimia takkiini, kun autotkin menevät ihan sikin sokin, kun eivät näe reittejä. Siihen rakennetaan "Bertha Pauligin katua". Pitäisi olla kesällä valmis. "Kahvikatu" ja "Sikuripuisto" jo valmistuivat tuonne rannan puolelle. Talot ovat väriltään kahvipapujen paahtoasteiden eri värisävyjä, joukossa grafiikkaa. Koko Kortteli pitäisi valmistua 2019. Kestää siis kauemmin kuin Rantatunneli! :) Ja on siinä kestämistä, kun joutuu lenkkareistaan kaapimaan jotain kauheata pikeä, joka tarttuu kengänpohjaan kuin purukumi. Se Rakennusviraston inhottava PIKIKASA on tuotu meidän Yrttitarha-korttelin viereen ja pikkukasoja leviää hiekan mukana pitkin meidän katua. Minulle siisteysfriikkinä ihmisenä se on - KÄÄK! - samanlainen inhoke kuin sinulle tuo RUSNAUSPIIKKI. (*kiherrystä*)

    Ai ai, vieläkin naurattaa se kuva! Muistelin, mikä on latinankielinen sana "pyhälle kauhulle". Muistin sitten: se on TREMENDUM. Johtuu sanasta "tremor", tärinä, järistys. Eli "tremendum" on sananmukaisesti VOIMA, joka on järistyksen takana! Tavallinen hiukset pystyyn nostattava pelkokauhu on HORRENDUM. Kuten "horror movies", "Psycho" etc. Että tällaisia vivahteita sitä on, hi-hi-hii! No joo, kyllä siinä piikissä on MOLEMPIA laatuja läsnä...

    Luen juuri kirjaa HELSINGIN POMMITUKSISTA. Historioitsija Raevuori lainaa siinä toisen luvun motoksi kirjailija Matti KURJENSAAREN sanoja, jotka tämä kirjoitti "Suomen Kuvalehteen" viimeisenä sotavuonna. Kuuntelepa!:

    ""Kenties sielullisesti kaikkein ahdistavinta pommituksessa on se passiivisen alistumisen ja toivottomuuden tunne, jonka vallassa on odotettava joko tuhoisaa iskua tai vaara-ohi merkkiä. Siinä suhteessa siviili-ihmiset ovat samassa asemassa kuin etulinjan jalkaväkisotilas tykistökeskityksen aikana." (Matti Kurjensaari, SK 15/44)

    Ehkä enemmän Horrendumia kuin Tremendumia, sanoisin... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kappas, minäkin lueskelin noita juttuja asunnoista ja paljon muustakin tämän päivän Aamulehdestä. :)

      Tuota rusnausta mietin vieläkin. Nyt, kun luin noita luonnehdintojasi kauhusta ja järistyksistä, saan tunteen päästä taas kiinni. Mutta kyllä aika tekee tehtävänsä...ja nykyään voin jo hiukan (ja ihan paljonkin) hihittää asialle. Ennen olisi tullut tuska ja itku (En silti uskalla kuunnella sitä rusnavideota, jonka tallensin... Vielä. Mutta jonain päivänä...)

      Aika parantaa. Ja asioilla on tapana järjestyä.

      Kenties saamme vielä Akselin piipunkin tuohon. Sitten olisi asiat kyllä sujuneet lopulta hienosti ja luiskahtamssa jo melkein parhain päin. :)

      Poista