torstai 23. lokakuuta 2014

Joka vanhoja muistelee, sitä... kylläs tiiätte

Päivän kuvat Naistenlahden eteläisen ylikulkusillan purkamisesta. Ekaksi Soukalahdenkadun alkupäästä kuvattuna, sitten Soukanlahdenkatu 9:n kohdalta.
Naistenlahden eteläistä ylikulkusiltaa puretaan 23.10.14
Naistenlahden eteläistä ylikulkusiltaa puretaan 23.10.14
Minusta tuntui (kuvaushetkellä, ei enää myöhemmin), että nyt paukkui ehkä inasen vähemmän kuin eilen, tuo jysäyttelijä ei ollut kyllä nyt sillan päällä. Sitä siltaa kun ei ole tuossa alkupäässä olemassa enää. Aika haipakkata menevät. Hyvä, mitä nopeammin suoriutuvat, sen parempi. Ajattelin eilisellä kuvausreissullani noita etulinjassa olevien talojen asukkaita. Mahtaa siellä paukkua melkoisesti.

 Tänään olikin Morossa sitten juttua juurikin tuolta Soukanlahdenkatu 9:stä: Armonkallion asukkaiden arkipäivää ovat melu, pöly ja räjäytykset. Aijaa, tell me about it!

Huomaan, että minua alkaa tavallaan hiukan hermostuttaa (nätisti sanottuna), kun joku käy näillä kulmilla hetken päivittelemässä, että "Ai kamala, kuuluuko täällä tällainen, näin suuri, meteli?!" No, P**KELE! KUULUU!! En minä ainakaan ihan huvikseen ole öitäni aikoinaan valvonut ja kirjoitellut sähköposteja allianssin suuntaan. Tai ihan vaan tunnelin vastustamisen ilosta, niin kuin jotkut saattavat ajatella -sanotaan nyt vaikka Aamulehden kommenttilaatikoissa.. Eikä kukaan ihan vaan piruuttaan ole noista porauksistakaan tms. valittanut.. Tulee ikään kuin ihan yllätyksenä, että metakka onkin korviahuumaavaa.
 Sivuutin aihetta keväällä siitä, miten meillä on täällä ihan oma tunnelimaailmamme ja välillä on vaikea tajuta/muistaa, ettei se olekaan ihan normaali juttu ihan joka ihmiselle.
♪♪♫"Hei hei mitä kuuluu? Sä kysyt ja kaikki on ok. No hyvä sun on puhuu...Kun sä et tiedä miltä musta tuntuu." ♪♪♫ 
Välillä ei vaan tajua, että ei ihmiset oikeasti ymmärrä mitä tämä on pahimmillaan. (Tai omalla kohdallani voin kaiketi jo ainakin toivottavasti sanoa, että  on ollut.)  Mutta toki mielestäni on silti hyvä, etteivät joudu lusimaan näitä tunnelielämän synkkiä puolia. En sitä kenellekään toivoisi. En sitä kyllä toivonut  tänne meillekään.

Oho, jopas nousi tunnelmat pintaan. Tämä tunnelielämä nostattaa minussa ajoittain melko voimallisiakin tunnekuohuja, näköjään vieläkin. Hetkellinen ärsyyntymiseni johtuu kaiketi vain siitä, että kun luin tuon jutun, se kaikki paskuus, varsinkin keväinen ja kesäinen sysihorrorpaskuus, palasi taas mieleeni. YYH! Hyi helvetti sentään! (Anteeksi karkea kielenkäyttöni.) Huomaan, että nyt ärsyttää kyllä nuo jytinätkin enemmän. (Ja nyt muuten jyskääkin aikalailla.) Onneksi tämä menee ohi, ainakin luullakseni. Mulle tuli hetkeksi vain tunneliahdistus ja tuska. Ja flash backejä. Outoa miten voimakkaasti tähän kykenee vieläkin reagoimaan. Huh, ja mä jo luulin, että olen ihan fine ja zen tämän tunnelielämän kanssa, mutta kyllä vielä ollaankin vähän herkillä näköjään.

Sen verran lisäisin tuohon Moron juttuun, että nuo räjäytykset helpottavat täällä kyllä joulukuu(n alu)ssa, kun tunnelit puhkotaan. Se räjäytys on minusta kyllä aina ollut vain hetkellinen harmi, joskin toisinaan melko hirvittäväkin, mutta luullakseni tuo muu ralli ja melu häiritsee kyllä varmasti paljon enemmän.

Niin, tarkemmin ajatellen on oikeastaan ihan TOSI hienoa, ettei noita tunneleita puhkota vielä hetkeen. Jos nimittäin tiet olisivat auki, saattaa olla, että kotiini kantautuisi TODELLA paljon ei-toivottua kuminaa ja jytinää, kun louheen lastauskin tuossa alapuolella kantautuu tänne asti (öiseen aikaan). 
Joo, ei sittenkään mitään kiirettä sen puhkomisen kanssa... Koska kerran saa vaihtaa. ;)

Tsemppiä etulinjan asukkaille!

                                                 -Anuliina

Tikulla silmään, kun vanhoja muistaa. Melkein kyllä puistattaa. RÄYH!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti